Mikä on pahin pettymys, jonka olet joutunut nielemään?

jäin aina 3:lle varasijalle. Olen aina ollut keskinkertainen. En huippuhyvä enkä ihan paska. Aina keskinkertainen.



En saanut hienoa omakotitaloa, jonka pihalle olisin voinut rakentaa lapselleni puumajan.

mitä haluan.

Se oli ova paikka.

Hävetti mennä töihin kun työkaverit kysyi että mitä mies oli ostanut...

ja taitooni valita mies. Miten hän sittenkin oli se petturi, jollaista mun ei ikinä pitänyt ottaa. Se nyt ehkä pahin.



Yksi unelmaduuni meni myös kerran ohi suun. Sitä harmittelin pitkään, yleensä en jää jossittelemaan jotain duunia mutta silloin petyin karvaasti.

ja sitten ulkoistettiin. Mä niin rakastin sitä firmaa ja sen ideologiaa ja olin jo ihan naimisissa sen kanssa.



Ja kun ulkoistettiin siitä firmasta, tajusin monta muutakin hyvää juttua mitä olin saanut sieltä etuina. Olen tosi katkera nyt. Olin antanut itseni kokonaan ja tehnyt uhrauksia perheenkin edestä, sitten tehtiin näin.



Kai tästä joskus vielä yli pääsee, ehkä.

Tavallaan siis. Sain neljä lasta mutta ainakin kaksi heistä onkin erityislapsia ja elämä meni uusiksi monin tavoin.

mutta lohdutti vähän kun sain kostoni.



Maistuiko kahvi hyvälle, johtoryhmä?

Aikaisemmin painin lapsettomuuden kanssa, mutta se on nyt voitettu.



t. 7 tuhatta

ettei kukaan mies koskaan ole rakastanut minua. En seurustellut koskaan ennen kuin lähes kolmikymppisenä ja silloinkin vain pari kuukautta. Mietin usein mikä minussa on niin vastenmielistä ettei kukaan minua halunnut.

hain joskus opiskelemaan sitä mutta vailla realiteetteja, en olisi osannut tähdätä tuohon ammattiin, koska olin niin naiivi ja kokematon, vaikka minulla olikin taipumuksia siihen. Myöhemmin sain tietää, että samanikäinen tyttö, kuin minä, jonka isä on tässä ammatissa, oli kouluttautunut tähän ammattiin. Tämä tyttö ei ollut koskaan aiemmin osoittanut kiinnostusta tätä ammattia kohtaan, silloin, kun olimme kouluaikana tekemisissä. Koin, että minulla oli aina annettavaa tässä ammatissa. Koin, että tälle tytölle taas ammatti oli luonteva mutta että hänellä ei ollut koskaan samanlaista intohimoa tätä ammattia kohtaan. Tätä minun on ollut vaikea niellä.

En saanut miestä, jota rakastin. Tai rakastan kai vieläkin, miten vaan.

- pettymykset ettei ole koskaan kunnon parisuhdetta

- lukion failaaminen

- unelmieni alasta luopuminen kun mt-ongelmat ve voiton

Toinen on se, että olen köyhä ja sellaisena taidan pysyä.

Lisäksi haaveilin aina uudesta, valkoisesta talosta ja tämä nykyinen kämppä on aika kaukana siitä...

Ja se, etten hallitsekaan yksin arkea niin kuin oletin. Oma huonous siis.

Ei sen pahempia pettymyksiä, vain se etten voi enää pitää eläimiä... kunnes tytär muuttaa opiskelemaan... hah!

on ollut minulle suuri pettymys.

mutta niihin olin paremmin varustautunut.



Yllätyspettymys on ollut se, ettei ura sitten lähtenytkään nousuun. Niin paljon sitä etukäteen lupailtiin, ja nyt kerrotaankin että olen liian vanha. Alle nelikymppinen silti.

Onnistuttiin saamaan hoidoilla 1 lapsi mutta olisin halunnut monta. Rahaa tähän on palanut vajaa 50 000 euroa, eli toi yllä oleva 7 tonnin laskun saanut on pala kakkua meihin verrattuna.