Miten te pysytte uskollisina miehillenne? Apua?

vaikea pitää ne housut jalassa, kun on päättänyt.

Olet vastenmielinen jakorasia, jos p*llua pitää joka "ihastukselle" jakaa.



Kerro miehellesi, että pääsee eroon sinusta ja etsimään naisen joka ei jaa römpsää parisuhteessa jokaiselle vastaantulijalle.

Ei oo käynyt pettäminen edes mielessä, vaikka ihastuinkin kertaalleen kovasti toiseen mieheen. Fantasioissani toki tämä ihastus vieraili, mutta se jäi siihen.



Jos tosissaan on parisuhteessa, ei kiusauksen vastustaminen pitäisi nyt ihan mahdottomuus olla.

mustavalkoisia ja elämään mahtuu paljon kaikenlaista.



En usko että perinteinen yksiavioinen parisuhdemalli sopii kaikille tai että se on ainoa oikea, vaikka itse olen sellainen.

sanoppa se. Ihminen kun ei ole yksiavioinen. Miksi niitä muita haluaisi jos olisimme yksiavioisia?



Välillä se uskollisena oleminen tuntuu helvetin väärältä ja oman halun vastaiselta. Mutta se on kai oikein?

Ihastumisen ymmärrän, joo, mutta tuota sänkyyn menoa en. Se on harkittu ja suunniteltu TEKO, ja sen voi keskeyttää sata kertaa.





Kertokaa mulle, että miten se pettäminen käytännössä tapahtuu, jos itseään ei voi estää? Missä vaiheessa se sänkyyn hyppääminen noin niin kuin tarkalleen ottaen tulee täytenä yllätyksenä, jota ei mitenkään voinut ennakoida?

Minä ihastun/hullaannun ihmisistä helposti. Olen pettänyt miestäni useasti, olemme käyneet parisuhdeterapiassa jne mutta mikään ei saa minua lopettamaan pettämistä.



Mieheni on ihana, täydellinen mies, parasta en voisi toivoa. Silti petän.



En tunne huonoa omaatuntoa pettämisestäni, minä en vain ole yksiavioinen. Olen sanonut miehelleni, että kunpa hän pystyisi samaan kuin minä itse. Hän ei pysty eikä halua pettää minua.



Olen onnellinen mieheni kanssa, tätä on varmasti vaikea uskoa. Mutta kuten joku sanoi, elämä ei ole niin mustavalkoista kuin sen haluaisi olevan.

Mutta on varmaan miehelläkin oikeus tietää että Nainen jonka kanssa on parisuhteessa ei ole yksiavioinen? Jos asia on OK molemmille, niin tässä ei ole tietenkään mitään tuomittavaa. Sen puoleen tämä on hyvin selvä asia.

Viestissä kuitenkin puhuttiin pettämisestä.

mustavalkoisia ja elämään mahtuu paljon kaikenlaista.

En usko että perinteinen yksiavioinen parisuhdemalli sopii kaikille tai että se on ainoa oikea, vaikka itse olen sellainen.

Mutta on varmaan miehelläkin oikeus tietää että Nainen jonka kanssa on parisuhteessa ei ole yksiavioinen? Jos asia on OK molemmille, niin tässä ei ole tietenkään mitään tuomittavaa. Sen puoleen tämä on hyvin selvä asia.

Viestissä kuitenkin puhuttiin pettämisestä.

mustavalkoisia ja elämään mahtuu paljon kaikenlaista.

En usko että perinteinen yksiavioinen parisuhdemalli sopii kaikille tai että se on ainoa oikea, vaikka itse olen sellainen.

kaiken pitäisi olla avointa ja molempien hyväksyä tällainen. Ehkä ap on vasta matkalla siihen pisteeseen... :)

T. tuon aiemman kirjoittaja, en muista numeroani

jotka vaan iloisesti toteatte, että tällainen mä vaan oon, petän ja aiheutan suurta tuskaa miehelleni ja lapsilleni, minkäs teet.

Oletteko muissakin asioissa yhtä armollisia itsellenne? Elämä on varmaan helppoa, kun voi tehdä ihan mitä huvitaa, ja perustella sen niin, että jos ei vaan ole sellainen, joka osaa kontrolloida käytöstään, niin mitäpä edes yrittämään.

Meillä on 2-vuotias lapsi ja olemme olleet yhdessä 4 vuotta. Olen ollut ihastunut rajusti jo ainakin 3 kertaa. Joka kerta olen päättynyt sänkyyn ihastukseni kanssa.

Mä en vain osaa olla uskollinen. Apua?

En hypi jokaisen vastaan tulevan miehen sänkyyn ja iskuyritykset kuittaan sanomalla että olen naimisissa (kuten olenkin). Vaikka sieltä tulisi Vin Diesel iskemään niin sanoisin että olen naimisissa. Jos miehellä on moraalia, hän lopettaa iskemisen siihen paikkaan, ihan jo siksikin että tuon sanomalla osoitan että en ole kiinnostunut.

Jos rakastat miestäsi niin aikuistut ja lopetat pettämisen. Jos taas koet muiden miesten panemisen tärkeämmäksi kuin lapsesi oletetun isän, lopeta suhde tuohon mieheen ja anna hänelle mahdollisuus löytää uskollinen nainen itselleen.

Faktahan on se, että ihminen on yksiavioinen, siksi rakastuneena ei tee edes mieli vilkuilla muualle. Olen ollut 11v saman miehen kanssa, kertaakaan ei ole tehnyt edes mieli pettää, vaikka joskus on joku pieni ihastus ollut. Rakastun joka päivä omaan ihanaan mieheeni uudelleen, enkä koskaan voisi loukata häntä pettämällä. Enkä edes halua muita, hyi hitto vastenmielinen ajatuskin.



Koska pystyt pettämään, et ilmeisesti rakasta miestäsi, etkä ole ollut koskaan rakastunut. Kun hyppäät sänkyyn jonkun muun kanssa, etkö yhtään mieti, mitä miehes tekee just nyt: kenties vaihtaa vaippaa teidän lapselle, käy kaupassa jotta sulla olis kaapissa ruokaa tmv. Sillä aika kun sinä hyvällä omalla tunnolla huoraat?????

Seksielämäni (mieheni tai jonkun muun kanssa) ei kuulu lapsilleni, kuuluko se teidän lastenne elämään?



Kenenkään perhettä en ole rikkomassa, en omaani enkä muiden. Muuten elän ns. normaalia elämää, olen hyvässä asemassa työelämässä, perheemme on tasapainoinen jne.



Se että petän ei tee minusta hirviötä vaikka sinä saatatkin olla sitä mieltä. En minäkään varmaan olisi sinun elämäntavoistasi samaa mieltä, tuo asia ei vaan kuulu minulle.



En puolustele itseäni, minusta tämä on normi vaikkei se sinusta ole.

Mies kiireinen firmansa kanssa yötä -päivää. Tilaisuuksia on tarjoutunut useitakin mutta vain kerran olen sen käyttänyt hyväkseni. Nyt taitaa tulla toinen kerta tässä piakkoin..

Oletko koskaan rakastunut tai rakastatko miestäsi?



Jatkat vaan tuon "olen normi" hokemista, hyvä hyvä, kun tarpeeksi kauan jatkat alat uskoa tuohon illuusioon. Jätä miehes se ansaitsee parempaa, mieti lastas kun hankit kaiken maailman taudit reissuillas. Joutuuko hän menettämään molemmat vanhampansa jollekin sukupuolitaudille? Jos pettäminen on normia, miksi se pitää salata? Miksei sitten ihan vaikka työpaikan kahvipöydässä oteta näitä kenenkin huoraamisia avoimesti puheeksi kun se kerran on ihan normia?

Miten sulla on edes mahdollisuuksia tuohon? Missä olet tavannut nuo ihastukset? Mulla on vanhin 14 eikä ole tullut mieleenkään. Ajattele, mitä lapsesi tuumaa, kun tilanne hänelle paljastuu?

Miksei sitten ihan vaikka työpaikan kahvipöydässä oteta näitä kenenkin huoraamisia avoimesti puheeksi kun se kerran on ihan normia?

Tai anopin kahvipöydässä, kyllähän nyt normaaleista asioista voi puhua anopin kanssa.

Aina irtoo xD



Tarpeeksi kun jaat alkaa jutut kulkea mieheskin korviin, saa millaiset tapaamisoikeudet saat lapseenne.

se on normaalia, mutta normaaleilla ihmisillä toimii myös impulssikontrolli, eli jokaista tunnetta ei ole pakko seurata.

Olin 22v. kun aloimme seurustella ja päätin olla tässä suhteessa uskollinen.

Ja päätös on pitänyt yli 20v.