Lue keskustelun säännöt.
Olen erityisluokalla (1&2 luokka) töissä ja valitettavasti
11.05.2012 |
nämä lapset ovat juuri niitä lapsia jotka itsekseen tai laumassa huitelevat kaukanana pihapiiristään ilman vanhempiaan, iltamyöhään saakka. Liikkuvat itseään paljon vanhempien seurassa. Imevät KAIKKI huonot esimerkit itseenä.
Kumpa näiden lasten vahemmat olisivatkin olleet näitä "ylisuojelevia" vanhempia..Tai rupeaisivat olemaan. Se voisi pelastaa vielä jonkun.
Helppo mamman kirjoitella täällä ja paheksua toisia vanhempia, kun todellisuudessa ei tiedä koulu- saati lastenmaailmasta yhtään mitään!
Se ei todellakaan lasta pilaa tai tee hänestä "nynnyä" jos vanhemmat katsovat perään!
Kommentit (34)
joilla on käytöshäiriöitä on niitä huonojen perheiden lapsia. Ovat ulkona myöhään, eivät käy kotonaan syömässä, kukaan ei ole katsonut perään sen jälkeen kun täytti 3v.
Häiriköivät pihalla, kiusaavat kavereita, repivät ja rikkovat kaikki paikat ja ovat todella vaikeita tapauksia. Kun komennat huudetaan et sä oo mun äiti.
Jatkuvasti selvittelyjä siitä kuka teki mitäkin, millä on lyöty ja kuinka kovaa, kenen auto nyt on naarmuilla.
En tiedä onko heillä jotain diegnooseja mutta häiriköitä ovat ainakin! Pieniä pihaterroristeja!
Alueella hyvien perheiden lapset on ihan toista luokkaa, valitettava tosiasia ainakin täällä.
Ja kyllä sinne erityisluokkaan "pääsee" vaikkei olisi diagnoosiakaan, 2 lähtee ekalle tästäkin pihasta pelkästään olemattomien sosiaalisten taitojen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
numero 2 ja 3 on sama henkilö. Tunnistan tyypin kirjoitukset joka tekstistä. :D
Ap on mielestäni niin niin oikeassa.
numero 23 on myös sama, kuin 2 ja 3 :D :D
Huomaatteko?
Kuten aiempikin vastaaja, myös meillä on tarkat rajat erityistä tukea tarvitsevalle lapsellemme ja häntä rakastavat vanhemmat.
Noita kuvailemiasi lapsia löytyy muuten myös riittävästi ihan normiluokiltakin.
Jos työsi erityisluokalla on noin vastenmielistä ja asenteesi lapsia kohtaan noin negatiivisia, vois olla paras kaikille osapuolille, että vaihtaisit työpaikkaa. Lapset ansaitsevat parempaa.
terveisin eräs ope, jolla erityislapsi pienluokalla
Tekstistäsi paistaa todellakin, että et ole ope, vaan todellakin 2, 3 ja on sama henkilö.
Ihan sama mitä sanotte, niin suurimmalla osalla esimerkiksi ADHD-lapsista on suoraan sanottuna paskainen tausta. Sääliksi käy niitä lapsia. Ensin ovat saaneet sen perimän ja päälle sen huonon kasvuympäristön. Lapsen vika se ei ole ja sehän siinä harmittaa.
Ehkä tuo 50-50 oli liioittelua, mutta fakta on, että ADHD ja esimerkiksi antisosiaalisuus on perinnöllistä ja osittain kasvatuksen aiheuttamaa. Kyllä, monissa lapsissa on taipumuksia tuonne suuntaan, mutta hyvä kasvatus ja perhe suojaa heitä. Toisaalta on lapsia, jotka paremmissa oloissa pärjäisivät, mutta vanhemmat pilaavat kaiken. Perimän vaikutus on hiukan suurempi, mutta suurin osa ADHD-lapsista (joista suurin osa itseasiassa vain keskittymiskyvyttömiä) ovat huonoista perheistä, joissa yhdistyy sekä huono geeniperimä että huono ympäristö. Sori, näin se vaan on. Tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen...
Osaan kyllä työssäni nähdä, että lapsi ei ole syyllinen. Vanhemmista ongelmat näkyy about minuutissa. Noin 9/10 tiettyjen ongelmatyyppien lapsista on juuri näiden ongelmavanhempien lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole 2 enkä 3, kirjoitin vain kerran ja se oli numero 23.
Nyt meni pieleen, ihmettelen vain että onko se niin vaikeaa uskoa että näin todellakin on? Häiriköt tulevat syystä tietynlaisista perheistä, toki on poikkeuksia mutta en tiedä heistä.
Tiedän vain mitä olen nähnyt lähipiirissä. Harmillista että sitä on noin vaikeaa uskoa.
Ihan sama mitä sanotte, niin suurimmalla osalla esimerkiksi ADHD-lapsista on suoraan sanottuna paskainen tausta. Sääliksi käy niitä lapsia. Ensin ovat saaneet sen perimän ja päälle sen huonon kasvuympäristön. Lapsen vika se ei ole ja sehän siinä harmittaa.
Ehkä tuo 50-50 oli liioittelua, mutta fakta on, että ADHD ja esimerkiksi antisosiaalisuus on perinnöllistä ja osittain kasvatuksen aiheuttamaa. Kyllä, monissa lapsissa on taipumuksia tuonne suuntaan, mutta hyvä kasvatus ja perhe suojaa heitä. Toisaalta on lapsia, jotka paremmissa oloissa pärjäisivät, mutta vanhemmat pilaavat kaiken. Perimän vaikutus on hiukan suurempi, mutta suurin osa ADHD-lapsista (joista suurin osa itseasiassa vain keskittymiskyvyttömiä) ovat huonoista perheistä, joissa yhdistyy sekä huono geeniperimä että huono ympäristö. Sori, näin se vaan on. Tätä ei tietenkään saa sanoa ääneen...
Osaan kyllä työssäni nähdä, että lapsi ei ole syyllinen. Vanhemmista ongelmat näkyy about minuutissa. Noin 9/10 tiettyjen ongelmatyyppien lapsista on juuri näiden ongelmavanhempien lapsia.
Mulla on itselläni diagnosoitu ADHD ja ihan taatusti puhut paljon asiaakin.
Yhdellä lapsistanikin on ADHD. Se, että lapsella on ADHD ei oikeuta siihen, että joka asiassa vedotaan siihen.
Lapsi riehuu, ei kuuntele, hyppelee ja pomppii päättömästi koska sillä on ADHD.
Sehän on ihan päinvastoin. Lapsi jolla on ADHD, tarvitsee tavallistakin selkeämmät rajat siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Lapselle pitää opettaa miten käyttäytyä tilanteissa jotka tuntuvat vaikeilta, tukea lasta.
Ihan samallalailla kuin sellaistakin lasta jolla ei ole mitään erityistarpeita.
Ja se on vanhempien tehtävä, ei yhteiskunnan.
Ei ADHD- ihminen ole sen epäluotettavampi, paskamaisempi, rikollisuuteen taipuvaisempi kuin muutkaan, mikäli hän on saanut sellaisen kasvatuksen, ettei mennä siitä mistä aita on matalin.
Mitään diagnoosia ei saisi käyttää kainalokeppinä sille, että laittaa kädet pystyyn ja toteaa vaan: se nyt on sellainen, se saakin käyttäytyä huonosti kun sillä on tollainen diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsellani on ADHD ja lyön vetoa, että 95% besserwissereistä ei ikimaailmassa arvaisi sitä kiltistä, rauhallisesta ja ujosta lapsestani.
Lapsellani oli / on ADHD.
Meidän etu oli ja on se, että minulla sitä ei ole, perimä tulee hänen isältään ja isän äidiltä.
Tuohon aikaan kun lapseni oli koululainen, ei adhd.ta diagnosoitu siten kuin nykyään. Ehkä hyvä. Hän kävi normaali luokassa koulunsa, ja hyvä niin. Hän oli keskitasoinen oppilas, vilkas, puhelias, levoton, äänekäs, äänessä, vauhdikas, toimelias, aktiivinen - mutta erittäin oikeudenmukainen, kiltti, ystävällinen eikä kiusannut ketään eikä häiriköinyt negatiivisessa mielessä.
Energiaa vaan oli liikaa tavallisen pulpetin taakse.
Tottakai lasta pidettiin mahdottomana ja huonosti kasvatettuna ja minua huonona vanhempana, joka ei saa kuria kakaraansa - olinhan nuori ja yh.
Rajat olivat, mutta niiden pitäminen oli jatkuvaa taistelua, lapsi uhmasi, hannasi vastaan, huusi, riiteli, karkaili - teini-iässä huoneensa ikkunasta ränniä pitkin (rivitalon 2. kerroksen makuuhuoneestaan). Miten sellaista voi vahtia? ei lasta arvaa lukitakaan huoneeseensa. Kun nukkumaan mennessä käy katsomassa, että lapset nukkuu, ja menee itse nukkumaan.. ja toinen onkin teeskennellyt ja karannut sisaren avustamana ikkunasta, ränniä pitkin.
Kuulin jälkeenpäin. Ja paljon muuta ovat tehneet - nuorempi lapsi on ns. normaali - mistä eivät jääneet kiinni. Että rajat ja normit ja säännöt oli, mutta...
Onneksi lapselle sattui 1.-2. luokalle miesopettajan, joka näki vilkkaan lapsen - ei häirikkökäyttäytyvää kakaraa. lapsen, joka tiedosti oman hälinöintinsä - puhui oppitunnilla - mutta yritti myös itse puuttua siihen ja olla hiljaa, hän siis yritti kovasti, mutta ei oikein onnistunut.
Harrastuskerhon vetäjät olivat aivan puhki. Muistan kun hain partiosta, nuori ohjaajatyttö sanoi uupuneena, hikeä otsalta pyyhkien, että on siinä vauhtia ja energiaa. Minä vastasin kuivasti, että niin, ja sinä olet hänen kanssaan vain kerran viikossa tunnin, minä olen joka päivä.
Meidän pelastus pikkukaupungissa oli, että tapasin miehen, joka oli korkeasti koulutettu, arvostettu, asui omistusasunnossa hyvällä asuinalueella.
Miehen sosioekonominen asema suojasi.
Lapsi on nyt aikuinen. Mitä hänelle kuuluu?
Hyvää, kiitos kysymyästä, Opiskelee yliopistotason tutkintoa, tosin ala on käytännönläheinen, luontoa lähellä. Tehdään paljon ja monipuolisesti käsillä, teoriaosuuksien lisäksi.
Keskittymisen kanssa on ongelmia. Koska hänellä on nyt diagnoosi ja lääkitys, se vähän helpottaa vauhtia ja yllättäviä käänteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuskerhon vetäjät olivat aivan puhki. Muistan kun hain partiosta, nuori ohjaajatyttö sanoi uupuneena, hikeä otsalta pyyhkien, että on siinä vauhtia ja energiaa. Minä vastasin kuivasti, että niin, ja sinä olet hänen kanssaan vain kerran viikossa tunnin, minä olen joka päivä.
Se ohjaajatyttö ei ollut mikään kasvatusalan ammattilainen ja töissä palkkaa ansaitakseen, vaan pieni partiotyttö itsekin, jonka harteille on uskottu lauma lapsia. Siinä on nuorelle ihmiselle hommaa riittämiin muutenkin, mutta jos täytyy vielä hillitä jotain häirikköä (joka herkästi hajottaa koko ryhmän keskittymisen), niin olisi kyllä aikuisilta ihan paikallaan osoittaa (edes) vähän myötätuntoa.
Harrastuskerhon vetäjät olivat aivan puhki. Muistan kun hain partiosta, nuori ohjaajatyttö sanoi uupuneena, hikeä otsalta pyyhkien, että on siinä vauhtia ja energiaa. Minä vastasin kuivasti, että niin, ja sinä olet hänen kanssaan vain kerran viikossa tunnin, minä olen joka päivä.
Se ohjaajatyttö ei ollut mikään kasvatusalan ammattilainen ja töissä palkkaa ansaitakseen, vaan pieni partiotyttö itsekin, jonka harteille on uskottu lauma lapsia. Siinä on nuorelle ihmiselle hommaa riittämiin muutenkin, mutta jos täytyy vielä hillitä jotain häirikköä (joka herkästi hajottaa koko ryhmän keskittymisen), niin olisi kyllä aikuisilta ihan paikallaan osoittaa (edes) vähän myötätuntoa.
Tapauksesta on 20 vuotta aikaa, joten en muista enää tarkkaan mitä tyttö sanoi.
Oli vain aika uupuneen näköinen.
Ja lapseni EI ollut mikään HÄIRIKKÖ. Kuten kirjoitin: vauhdikas, energinen, äänekäs ja äänessä.
Kuriin hänet kyllä sai, totteli, eikä ollut huonotapainen tai ilkeä, tai huonokäytöksinen sillä tavalla kuin se ymmärretään ns. normaalin lapsen kohdalla. Jos ymmärrät. Mutta kun ei jaksa olla paikallaan, ei jaksa olla hiljaa.
Ja mitä minun olisi pitänyt sanoa partio-ohjaajalle, joka oli suunnilleen saman ikäinen kuin minäkin?
"olen pahoillani"
"otan lapsen pois partiosta"
"keskustelemme kotona"
"kuinka sinä jaksat"
"voi miten ikävää"
Olin itsekin välilä aivan loppu ja poikki. Lapsi osasi käyttäytyä ja olla kiltti ja herttainen, ystävällinen ja ihana, kaikki eivät usko vieläkään kun kerron millaista hänen kanssaan oli kotona, vaan luulevat ja luulivat silloinkin, että se on minusta lähtöisin; että jos minä olisin sitä enkä tätä (etten olisi niin ankara enkä huutaisi ja keskustelisin vain lapsen kanssa ym) niin lapsen kanssa asiat hoituisi.
Mutta kun toisinaan oli tuntien taistoja ihan perusasioista:
tee läksyt. (ei jaksanut keskittyä, en päästänyt ulos ennenkuin läksyt on tehty, lapsi uhmasi ja kiukutteli ja huusi ja riiteli)
Mene nukkumaan ja nuku nyt (äläkä huutele alakertaan, ole hiljaa ja nuku nyt ja tätä uuvutukseen asti, en keskustele kanssasi mistään koska klo on 22, minua väsyttää ja sinulla on ollut mahdollisuus ottaa ne asiat puheeksi, minä istuin sänkysi laidalla klo 20 pitkät tovit - tämän lapsi itsekin on aikuisena myöntänyt) jne jne
Lapsi on itsekin nyt aikuisena myöntänyt ja ymmärtänyt oman rasittavuutensa lapsena, miten on vetänyt toisen ihmisen aivan äärirajoille jaksamisen suhteen, eikä se kohde ollut kerhon vetäjä, vaan minä äitinä (ja myöhemmin poikaystävä jonka veti lähes hulluuden partaalle omalla toiminnallaan).
Eli en oikein tuossa tilanteessa jaksanut jakaa supporttia.
Oli vain helpottavaa, että joku toinenkin huomasi, että lapsi on aika raskas, mutta hei, oikeasti, minä olin sen lapsen kanssa 24/7, vapaata oli tuo tunti kerran viikossa.
Niin.
Lapseni veti itsekin myöhemmin partioryhmää ja siellä oli niitä adhd-kakaroita pitkin seiniä hyppimässä. Hän sanoi, että ero on siinä, että hän totteli eikä räkyttänyt vastaan.
Hänen etunsa ohjaajana oli siinä, että hän TIESI, miten toimia näiden ylivilkkaiden kanssa.
On eroa sillä, onko ylivilkas, vai onko kuriton = ei ole rajoja asetettu koskaan missään. Ylivilkas ei välttämättä ole automaattisesti siten kuriton, mutta huonotapainen ja kuriton lapsi ei automaattisesti ole myös ylivilkas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta partio aloitetaan kouluiässä, jolloin enemmistö lapsista ei enää ole kotona 24/7 ja äidillä vapaata vain tuo partiokokoukseen käytettävä tunti...
mutta partio aloitetaan kouluiässä, jolloin enemmistö lapsista ei enää ole kotona 24/7 ja äidillä vapaata vain tuo partiokokoukseen käytettävä tunti...
Joo.
ja äiti on töissä tai opiskelemasss, ja illalla ja yöllä ja viikonloppuisin ja lomilla lapsen kanssa.
ja edelleen ohi aiheen:
täällä mammat marisee, kun yksin vastaavat kaikesta, mies on harrastuksissa ja töissä ja viikonloppuriennoissa eivätkä ota vastuuta jne.
tai miehen viikonloppureissu tai työmatka on katastrofi.
Mutta siinä vaiheessa, kun kyse on yksinhuoltajasta, muistetaankin että ai niin, et sinä mikään 24/7 ole, kun lapsi on osan aikaa päiväkodissa tai koulussa..
Mitä se ohjaaja sitten uupumaan ja väsymään? Yksi vaivainen tunti kerran viikossa, ja sekin vapaaehtoista? Vaihtaisi alaa, jos ei jaksa lapsia, menisi koomapotilaita hoitamaan, lapsissa, tavallisissakin, on vauhtia ja energiaa, saatikka jos niitä on 10 samassa huoneessa.
Minä menen nyt kuitenkin nukkumaan, vanha täti väsyy jo. jätän teidän nuoremmat saivartelemaan.
Minun oli vaan tarkoitus kertoa, että kaikki adhd:t eivät automaattisesti ole kurittomia, mutta kun lapsessa on vauhtia ja energiaa enemmän kuin ns. tavallisella lapsessa, se näyttäytyy ulospäin rajattomana toimintana.
kuin että lapsi olisi tottelematon ja kuriton ja että vika olisi tosiaan vanhemmissa.
Ystäväni poika on erityisluokalla ihan oppimisvaikeuksien ja neurologisten syitten takia. Kiltimpää ja mukavampaa lasta saa hakea. Eikä auo päätään, eikä huitele pitkin poikin iltamyöhällä.