Tasapuolisuudesta isovanhempien suuntaan.

Varmasti ulkopuolisen mielestä meillä suositaan miehen vanhempia, joita pyydetään enemmän kylään, joiden luona käydään enemmän ja jotka saavat lapsia yökylään säännöllisesti.



Minä tulen näennäisesti hyvin toimeen omien vanhempieni kanssa, mutta he ovat alkoholisteja. Mua ei tipan tippaa kiinnosta se, jääkö he meidän lapsista paitsioon vai ei. Joulua en ikinä viettäisi heidän kanssa, appikset sen sijaan saa aina kutsun meille...

että jos isovanhemmilla on vakavia ongelmia, lapsia halutaan suojella niiltä.



Mutta aika moni pitää hirmu tärkeänä sitä, että isovanhemmat eivät saa suosia lapsenlapsiaan tai lapsiaan mistään syystä. Saako sitten isovanhempia suosia?

Kai se on ihan tutkittu juttu, että äidin äiti on isovanhemmista läheisin. Minusta miehet voisivat mennä tässä itseensä ja pitää yhteyksiä omaan sukuunsa. Onhan se vähän liikaa vaadittu että nainen hoitaa välit kaikkialle, lähettää joulukortit miehen sukulaisille yms.

myönnän että omat vanhempani ovat läheisempiä vaikka kauempana asuvatkin. Tosin joulut vietetään tasapuolisesti vuorotellen.

Mutta vaikka mieheni vanhemmat asuu lähempänä niin meidän lapset on kyllä useimmin yökylässä ja hoidossa minun vanhemmillani. Mieheni vanhemmille on kaikki kaikessa mieheni siskon tyttö jota hoidetaan joka viikko ja on yökylässä myös joka viikko mutta en edes muista milloin meidän lapsia olisi heillä ollut yökylässä. Ja nyt vuoden sisään olen kerran joutunut pyytämään apua lastenhoidossa, jolloin anoppi vahti meidän molempia lapsia 1,5 tuntia ja oli niin väsynyt sen jälkeen.

Aina hän kyllä lupailee että ottaa yökylään ja hoitoon mutta ei ole vielä näkynyt.

Joskus tuntuu pahalta kun he kehuvat tätä siskon lasta ja kertoo mitä hän on tehnyt isovanhempien kanssa, sitten meidän oma kysyy että milloin on hänen vuoro tulla niin todetaan että katsotaan sitä sitten myöhemmin.

Sen takia lapset menee omille vanhemmilleni hoitoon enemmän ja ovat heidän kanssa läheisemmät kuin mieheni.

meillä suositaan anoppia, ihan vaan siitä syystä että asuu lähempänä. Muuten olisimme varmasti tasapuolisempia, mutta ei meillä mitää excel-taulukkoa otettaisi käyttöön.

Tosin vuosivisiitit menee silti aika tasan, pari kertaa taitaa mun vanhemmat vetää voiton. Anoppi ottaa koululaisen kerran vuoteen viikoksi, mun äiti piti lasta nuorempana tunnin tms jos kävin lääkärissä tms muttei oikeastaan muuten.

tavallisena viikonloppuna (la-su vapaa) ei pystytä edes lähtemään sinne ja toisen vanhemmat asuu muutaman kymmenen kilometrin päässä. Syy on ihan vaan tämä

Olemme tekemisissä minun, eli perheen äidin vanhempien kanssa paljon enemmän. En oikein edes tiedä miksi. Tulen oikein hyvin toimeen kyllä appivanhempienikin kanssa, mutta tunnen heitä aika huonosti. Olemme usein joulut minun vanhempieni kanssa, miehen vanhemmille joulu ei ole tärkeä ja heille tuntuu sopivan hyvin tämä järjestely. Nuorimmaisemme on aina minun vanhemmillani hoidossa, ei ole ollut koskaan esim yötä appivanhemmilla. Ehkä se johtuu siitä, että appivanhemmat ovat n. 10 vuotta vanhempia kuin minun vanhempani... Ei mieskään tunnu tästä olevan mitään mieltä. Enemmän minä patistan meitä kyläilemään appivanhemmilla, vaikka miehellä on ihan hyvät välit vanhempiinsa, eikä ole mitään ongelmia.



Luulen, että perheenäidit vaan on aktiivisempia näissä asioissa. Yleensä tyttäret ja äidit ovat läheisempiä kuin äidit ja pojat. Pojat yleensä "menetetään" vaimon sukuun.

Mitä vähemmän miehen vanhempien kanssa tekemisissä, sen parempi.

se nyt niin voi olla, että tapaamisia aletaan laskemaan vasta sitten kun lapset syntyy. Onhan ne ihmissuhteet kehittyneet jo siinä vaiheessa kun on tavattu. Usein naiset pitävät enemmän yhteyttä vanhempiinsa ja näin ollen myös lapsenlapset näkevät enemmän äidin vanhempia. Minua ainakin ärsytti kun lasten synnyttyä miehen vanhemmat rupesivat vahtimaan omaa osuuttaan tapaamisista vaikka sitä ennen ei ollut mitään väliä. Omat vanhempani ovat aina vastavuoroisesti auttaneet meitä jo paljon ennen lapsia, miehen vanhemmat taas tuntuvat haluavan poimia rusinat pullasta. Miksi ap vahtaat muiden perheiden yhteydenpitoa ja mistä voit sen edes tietää kovin tarkkaan?

kyse ole myös henkilökemioista. En minä ainakaan rupea väkisin pitämään tiivistä yhteyttä ihmisiin joista en juuri perusta. Toki haluan, että lapset näkevät kumpaakin isovanhempaa, mutta en ymmärrä mistä tasapuolisuuden vaatimus kumpuaa. Emme me ystävienkään osalta laske pidämmekö yhtä paljon yhteyttä miehen puolen kavereihin vai minun kavereihini. Itse asiassa taitaa olla niin, että näämme enemmän miehen kavereita, mutta minun perhettäni. Tämä järjestely sopii kummallekin hyvin. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi johonkin velvollisuuksiin ja huonoihin ihmissuhteisiin.

Mies kyllä käy lasten kanssa siellä yhtä usein kuin omienkin vanhempieni luona. Appivanhemmilla on pieni asunto, jossa on koko ajan olo että on "jaloissa" eikä oikein ole paikkaa missä saisi vain olla, olohuoneessa on kaikki koko ajan, mitään tekemistä ei ole. Molempien isovanhempien luo on niin pitkä matka että yötä pitää olla.

omia vanhempiani. Asuvat kauempana mutta käydään joka toinen lauantai yleensä kylässä heillä. Miehen äiti asuu 20km päässä, käydään tosi harvoin. Syynä tähän on ensinnäkin anopin vuorotyö, joka harvoin osuu yksiin meidän rytmin kanssa. Vapaapäivinään anoppi saattaa kyllä pistäytyä meillä. Joulut ollaan jatkossakin (esikoinen vasta 8kk) varmaan kotona tai minun vanhempien luona, syyst että kumpikaan miehenn vanhemmista ei vietä joulua. Pääsiäinen taas ollaan miehen äidillä, sitä heillä juhlitaan, meillä ei niinkään.



Miehen äiti kärttää vauvaa jatkuvasti yöhoitoon, mutta en halua noin pientä viedä ihan turhan takia, kun tarvetta ei ole. Joskus kun yökyläilyt ovat ajankohtaisia, ne varmasti ovat pääosin miehen äidin luona, omiin vanhempiini en luota että pysyisivät illan selvinpäin, päivän ajan vielä pysyvät kun siellä käydään. Olen myös miehelle sanonut että hän voi ihan vapaasti pakata vauvan autoon ja lähteä vauvan kanssa kaksin äitiään moikkaamaan, mutta eipä ole vielä tapahtunut. Miehen isä taas on alkoholisti, asuu melkein naapurissa mutta siellä ei olla käyty vielä kertaakaan, ei sinne törkyläjään voi vauvaa viedä. Täällä hän on käynyt pari kertaa kun on ollut selväkausi.

luona käydään useammin. Suunilleen yhtä pitkä matka molempien vanhemmille. Mieheni vanhemmat eivät vaan ole hoitaneet omaa vanhemmuuttaan aikanaan kovin mallikkaasti, joten ei ole samanlaista tunnetta ja halua kyläillä kuin minun vanhempieni luona.

Anoppilassa on myös ahdasta, joten taaperon kanssa siellä on aika hankalaa. Minun vanhemmillani on vähän enempi tilaa, joskin sitten koriste-esineitä yms on saatavilla, joten vahdittava on koko ajan ettei mitään mene suuhun ja sirpaleiksi lattialle.



Kummankaan vanhemmat eivät valitettavasti käy usein meillä, vaikka matkaa ei ole 100 km enempää. Toivoisin, että vierailisivat useammin ja ihan oma-aloitteisesti.

syy mun vanhempien "suosimiseen" yksinkertainen: asuvat samassa kaupungissa, miehen vanhemmat eivät. Tai no, isänsä joo, mutta ei kovin usein halunnut vieraita, ei tullut kylään vaikka kutsuttiin jne. Lapsiamme ei ex-anoppi ottanut hoitoon (ei vieläkään), ottaa vain ja ainoastaan yhtä lapsenlapsistaan. Näin siis edelleen, en jaksa enää edes kysyä haluaisiko joskus. Exän isä ei ota ketään, joten... Olivat/ovat vain minun vanhemmillani. Joulut ym kyllä oli "jaettava" tasan. No, jaettiin, enkä valittanut:) Mutta ei se tosiaan aina ole itsestä kiinni. Niin, olen siis edelleen exän vanhempien kanssa väleissä, äitinsä toisinaan käväisee kahvilla jos tällä suunnalla liikkuu. Ihan mukavia ihmisiä, ei siinä mitään, mutta suosiminen ihan heistä lähtöisin:D