Onko muilla pulisoa, joka on kuin demoneiden vallassa siivotessaan?

Vihaan sitä puuhaa. Koen suunnatonta v***tusta ja kiukkua, kun tiedän, että joudun huhkimaan toivotonta urakkaa, jonka mies ja lapset sotkevat alle 15 minuutissa. Vaikka valjastaisin koko perheen hommaan, niin nuo tappelevat vain keskenään, siivoaako joku vai ei, ja mies ottaa itselleen sellaisia mukavia projekteja, joihin menee sitten monta tuntia esim. alkaa polttaa pahveja ja lehtiä sen sijaan että veisi ne keräykseen. Kun olen urakoinut esim. vaikka keittiön, niin kaikki muut huoneet ovat tekemättä, siitä sitten vain jatkan kaiken yksin ja on ihan sama, teenkö yksin vai perheen kanssa. Yksin ei tarvitse katsella muiden lusmuilua.



Tänään taas olen yrittänyt saada lapset siivoaan omia sotkujaan. Aivan järkky olo, kun eivät tekisi yhtään mitään. Sotkevat vaan samaa tahtia, kun minä siivoan.



Miten olis, jos menisit kerrankin kaveriksi siivoamaan? Ja siivoaisit oikeasti, etkä keksisi jotain omia projekteja esim. imuroit kämpän, peset vessan, moppaat lattiat...

Se oli jotenkin ihan hirveää. Se äijä oli älytön laiska paska ja makas päivät sohvalla. Kerran kahdessa kuukaudessa jos oli muutenkin vihainen, saattoi imuroida. Imuroi ihan älyttömän kauan 100 neliön pientä rivitaloasuntoa eikä tän "suursiivouksen" jälkeen saanut moneen päivään tehdä mitään.

aivan hullun hommaa tollaisen vihan vallassa siivota. Aivan sama siivoanko mä mukana, vai en.

mieheni on kuin riivattu kun ylipäätään joutuu tekemään jotain vastenmielistä tai hankalaa. Todella pahantuulinen. Paras häipyä paikalta.