Lue keskustelun säännöt.
BED, Ylensyöjät hoi!!
10.05.2012 |
Oletteko käyneet tälläisissä ryhmissä, onko auttanut? oLen käynyt psykologilla ja revitsemusterapeutilla.. ei ole auttanut. Pian olen niin sairas tämän ylensyömisen takia että huh, huh..
Omia vinkkejä lopettamiseen kaipailen myös.
Nyt on jo merkkejä korkea kolesteroli(yli 6) ja nivelkipuja, refluksi...
Kommentit (38)
te ahmijat syötte kun ahmitte? Pitsaa, munkkeja, suklaata?
Ei kai kukaan ahmi salaattia, herneitä tai ylipäätään mitään terveellisiä kasviksia tai hedelmiä? Tai jos ahmisikin niin sehän ei haittaa mitään?
Älkää ostako kotiin muuta kuin aineksia joista itse valmistatte terveellisiä ruokia, niillä saatte aivojen kylläisyyskeskuksen hiljaiseksi.
Se mitä sinä kutsut täysin normaaliksi ja terveelliseksi syömiseksi, ei välttämättä ole sitä aivojesi ja elimistösi mielestä. Tuohon viittaa ilta-ahmiminen.
Lukekaa kirja LÄHTÖ LÄSKEILLE - UUSIN TIETO PYSYVÄÄN PAINONHALLINTAAN. Kirja on kirjoitettu niin, että taviskin ymmärtää miten elimistö toimii, miksi ahmimme epäterveellisiä ruokia, ja miksi laihdutus ei onnistu. Ja selittää juurta jaksaen sen, miten laihdutus onnistuu - ilman taistelua.
jos et puuttuisi tähän, kun sulla ei selvästikään ole kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse olen sairaalloisen ylipainoinen ja tulee kausia kun ahmin ruokaa ihan holtittomasti. Silloin ei auta vaikka kaappi olisi täynnä porkkanoita, koska jokin kauppa on aina auki mistä pääsee ostamaan herkkuja ja "paska"ruokaa.
mikä tuo BED on? Musta tuntuu että mulla on ahmimishäiriö, jota nyt päällä oleva kortisonikuuri pahentaa :( Mistä tuossa on kyse?
juuri googletin ja löysin tuollaista. Rupesin itsekkin miettimään olisiko minulla tuo.
-9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä mulla ei sittenkään ole tuota, en ole lihava, mutta lievästi ylipainoinen kyllä. Enkä ahmi niin paljoa, että tulee paha olo, mulle tulee ahmimisesta pelkäästään HYVÄ olo. Oon ollut muutaman kuukauden kortisonikuurilla, ja se lisää ruokahalua, ja tuntuu että koko syöminen on karannut käsistä, enkä saa sitä enää hallintaa ja painoa tullut monta kiloa.. :( - 9 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te ahmijat syötte kun ahmitte? Pitsaa, munkkeja, suklaata?
Ei kai kukaan ahmi salaattia, herneitä tai ylipäätään mitään terveellisiä kasviksia tai hedelmiä? Tai jos ahmisikin niin sehän ei haittaa mitään?
Älkää ostako kotiin muuta kuin aineksia joista itse valmistatte terveellisiä ruokia, niillä saatte aivojen kylläisyyskeskuksen hiljaiseksi.
Se mitä sinä kutsut täysin normaaliksi ja terveelliseksi syömiseksi, ei välttämättä ole sitä aivojesi ja elimistösi mielestä. Tuohon viittaa ilta-ahmiminen.
Lukekaa kirja LÄHTÖ LÄSKEILLE - UUSIN TIETO PYSYVÄÄN PAINONHALLINTAAN. Kirja on kirjoitettu niin, että taviskin ymmärtää miten elimistö toimii, miksi ahmimme epäterveellisiä ruokia, ja miksi laihdutus ei onnistu. Ja selittää juurta jaksaen sen, miten laihdutus onnistuu - ilman taistelua.
jos et puuttuisi tähän, kun sulla ei selvästikään ole kokemusta.
Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin lihava, joka luulee tietävänsä kaiken mutta ei silti onnistu LAIHTUMAAN. Juuri tuo asenne on monelle laihduttajalle se sudenkuoppa, luullaan että tehdään oikein vaikka tehdäänkin päin mäntyä.
Kun nyt vuosien kamppailun jälkeen itse alan päästä jyvälle ja vihdoin tajuta jotain syömisestä, niin väitän että minulla ON KOKEMUSTA ja uskallan suositella tuota kirjaa. Jokainen lihava syö ylen ja väärin, joku ahmii enemmän toinen vähemmän. Ei me muuten lihottaisi. Laihdutuskuurit vain syventää tuota syöpöttelyn kierrettä.
Ei niitä uusia ruokailutapoja opita viikossa eikä kahdessa, tarvitaan pidempi aika. Itse olen tässä kohta puoli vuota opetellut.
Makuaisti turtuu ja kun on syönyt koko elämänsä Atrian nakkeja ja mummon lihapullia ei kasvikset aluksi maistu hyvältä. Jos on koko elämänsä syönyt "väärin", istuvat tavat ja mielihalut tiukassa. Mutta kummasti maku muuttuu, ja joku nakki alkaa maistua TOSI suolaiselle ja pahalle ja tavallinen jugurtti ällömakealle.
Ja ihan höpö puhetta että joku pyöräilisi kymmenen kilometria karkkipussin perässä, ja tuolle ei mahtaisi itse mitään. Kun laittaa koko ruokavalion uusiksi, niin mahtaa. Kyseessä on hormonit, ja niihin pystyy vaikuttamaan.
En minäkään syö niin kuin tuossa kirjassa käsketään, en ikinä pystyisi noudattamaan jotain tiukkoja listoja. Syön sitä mikä on helppo lapsiperheen äidin laittaa nopeasti, ja muu perhe syö "länsimaista ruokaa", ovat normaalipainoisia ja pystyvät hallitsemaan herkutteluaan.
Kirjan lainasin kirjastosta, sieltä kannattaa kysellä. Kirjoittajina amerikkalaislääkärit Michael F. Roizen / Mehmet C. Oz.
Minua kiinnostaisi tietää, mitä kannattaa tehdä siinä tilanteessa, kun huomaamattaan syö liian suuria annoksia. Mistä tietää missä kohden pitää lopettaa syöminen?
Onko kyseisessä kirjassa neuvoa asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka tulee neuvomaan BED:tä sairastavaa ihmistä, miten tulisi syödä ja elää oikein. XD
No jos
te ahmijat syötte kun ahmitte? Pitsaa, munkkeja, suklaata?
Ei kai kukaan ahmi salaattia, herneitä tai ylipäätään mitään terveellisiä kasviksia tai hedelmiä? Tai jos ahmisikin niin sehän ei haittaa mitään?
Älkää ostako kotiin muuta kuin aineksia joista itse valmistatte terveellisiä ruokia, niillä saatte aivojen kylläisyyskeskuksen hiljaiseksi.
Se mitä sinä kutsut täysin normaaliksi ja terveelliseksi syömiseksi, ei välttämättä ole sitä aivojesi ja elimistösi mielestä. Tuohon viittaa ilta-ahmiminen.
Lukekaa kirja LÄHTÖ LÄSKEILLE - UUSIN TIETO PYSYVÄÄN PAINONHALLINTAAN. Kirja on kirjoitettu niin, että taviskin ymmärtää miten elimistö toimii, miksi ahmimme epäterveellisiä ruokia, ja miksi laihdutus ei onnistu. Ja selittää juurta jaksaen sen, miten laihdutus onnistuu - ilman taistelua.
jos et puuttuisi tähän, kun sulla ei selvästikään ole kokemusta.
Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin lihava, joka luulee tietävänsä kaiken mutta ei silti onnistu LAIHTUMAAN. Juuri tuo asenne on monelle laihduttajalle se sudenkuoppa, luullaan että tehdään oikein vaikka tehdäänkin päin mäntyä.
Kun nyt vuosien kamppailun jälkeen itse alan päästä jyvälle ja vihdoin tajuta jotain syömisestä, niin väitän että minulla ON KOKEMUSTA ja uskallan suositella tuota kirjaa. Jokainen lihava syö ylen ja väärin, joku ahmii enemmän toinen vähemmän. Ei me muuten lihottaisi. Laihdutuskuurit vain syventää tuota syöpöttelyn kierrettä.
Ei niitä uusia ruokailutapoja opita viikossa eikä kahdessa, tarvitaan pidempi aika. Itse olen tässä kohta puoli vuota opetellut.
Makuaisti turtuu ja kun on syönyt koko elämänsä Atrian nakkeja ja mummon lihapullia ei kasvikset aluksi maistu hyvältä. Jos on koko elämänsä syönyt "väärin", istuvat tavat ja mielihalut tiukassa. Mutta kummasti maku muuttuu, ja joku nakki alkaa maistua TOSI suolaiselle ja pahalle ja tavallinen jugurtti ällömakealle.
Ja ihan höpö puhetta että joku pyöräilisi kymmenen kilometria karkkipussin perässä, ja tuolle ei mahtaisi itse mitään. Kun laittaa koko ruokavalion uusiksi, niin mahtaa. Kyseessä on hormonit, ja niihin pystyy vaikuttamaan.
En minäkään syö niin kuin tuossa kirjassa käsketään, en ikinä pystyisi noudattamaan jotain tiukkoja listoja. Syön sitä mikä on helppo lapsiperheen äidin laittaa nopeasti, ja muu perhe syö "länsimaista ruokaa", ovat normaalipainoisia ja pystyvät hallitsemaan herkutteluaan.
Kirjan lainasin kirjastosta, sieltä kannattaa kysellä. Kirjoittajina amerikkalaislääkärit Michael F. Roizen / Mehmet C. Oz.
Tässä 21 vuotta sairastettuani kysiestä sairautta, minulle on tullut aikalailla tutuksi mm. minkälainen on oikeanlainen ruokavalio yms.
Olen kolunnut niin monet terpeutit/psyk.lääkärit/erikoisalan lihavuuslääkärit, ravitsemusterapeutit (joista jokainen on todennut minun päivittäisen ruokavalioni, lukuunottamatta ahmimiskohtauksia, olevan ihanteellinen ja täysin oikeaoppiseksi), on kokeiltu kognitiivista käyttäytymisterapiaa, ja vaikka mitä (+ erilaisia lääkkeitä, hormoneita yms.)
Minä rakastan kasviksia ja vihanneksi, juureksia, marjoja, hedelmiä. Eineksistä/valmisruuista en pidä, eli ne nakit menee vain kunnon perinteisessä nakkisopassa. ;)
Tämän 21-vuoden aikana on tullut kokeiltua "muutaman" kerran sitäkin, että illaksi varaa jääkaappiin valmiiksi pilkotun tuoreherkkulautasen (eli kurkku-, porkkana-, lanttutikkuja, kukkakaalin ja paprikan paloja jne.).
Mutta se ei tähän ahmimishäiriöön minun kohdalla auta.
Ja itse asiassa BED:tä sairastavan ei pitäisi ryhtyä mihinkään laihdustuskuurille tms. sillä se vain yleensä pahentaa sairauden oireita. Ensin pitäisi saada ahmimiset hallintaa, ja vasta sitten suunnitella laihtumista.
Ihmiset harvoin ymmärtävät että BED on yhtä vakava ja vaikea sairaus kuin esim. anoreksia tai bulimia. Itse asiassa sehän on sama muuten kuin bulimia, mutta siinä ei oksenneta.
Eipä ne anorektikotkaan parane, kun niille sanoo, että "sinun pitäisi syödä", ja sitten vielä neuvotaan päälle miten tärkeää se syöminen on elimistölle, ja mitä vaurioita syömättömyys elimistölle aiheuttaa.
Ja kyllä, ei ole höpöpuhetta että ahmimishäiriöinen ei olisi valmis polkemaan sitä kymmentä kilometria ahmittavan ruuan perään.
Pakkomielle ahmimiseen on niin voimakas, että voisin verrata sitä huumeannokseen. Kun kohtaus iskee päälle, ja jos kotona ei ole sitä porkkanaa, niin sitä lähtee vaikka keskellä yötä lähimpään paikkaan, mistä saa jotakin sellaista, millä saa tyydytyksen. Olen lähtenyt usein autolla keskellä yötä lähimmälle snakarille, abc:lle, pizzeriaan tms. hakemaan "annokseni". Niin säälittävä sairaus se on. :´(
Olen jopa vajonnut niin alas, että kun ei ole ollut autoa käytössä, niin olen tilannut taksin ja käyttänyt viimeiset rahani siihen, jotta olen saanut "annokseni".
BED:tä sairastava on myös äärimmäisen taitava salaamaan sairautensa ja ahmimisensa. Ainoa merkki on vain ylipaino (joka yleensä vain nousee ja nousee), sekä mysteerisesti tyhjenevät ruokakaapit. Olen ollut mieheni kanssa kohta 15 vuotta, eikä hän ole koskaan nähnyt minun ahmivan. (Tietää toki sairaudestani, ja ihmetteleekin miten hyvin pystyn sen peittämään/salaamaan.)
Ja mitäkö ahmin; jos saan ihan rauhassa ostaa "annokseni", niin se on jotakin rasvaista ja suolaista, todella hiilaripitoista + sokeripitoista. Esim. joskus "annokseni" sisältää 4 x snakarihampurilainen + suklaata (1 levy menee alas alle 3min.)
Siis tämän 4x hampparia + suklaalevyn saa syötyä alle 15min. Kyllä!
Tai esim. pizzerian perhepizza + suklaata. Sekin menee alas kurkusta vartissa.
Tai vaikka iso paperipussillinen croisantteja, munkkeja, wiinereitä.
Jne. jne.
Ja joulukuussa saatoin ahmia 500g konvehtirasian joka ilta + jotain suolaista/rasvaista, kun oli oikein paha kausi päällä.
Tai sitten saatan tehdä ihan tietoisesti päivällä ison 30hengen täytekakun, ja syön sen alkuyöstä. Tai ison kattilallisen pastaa kastikkeella, ja syön sitä ihan helposti noin 2 litraa.
Eli sellaisia on ne "annokset", joita BED:tä sairastava itselleen järjestää vaikka henki menisi.
Minulla ja aviomies ja kaksi lasta. Teen itse perheelleni ruuan, rakastan ruuanlaittoa. Mieheni on laiha/atleettinen ja erittäin urheilullinen, ja syö tietenkin terveellisesti. Lapsemme ovat itse asiassa ihan laihoja laihoja (geenit isältä vartalomallissa, eli ovat hyvin laihoja ja pitkiä), sekä syövät todella terveellisesti, ja niille lapsille on aina maistuneet salaatit ja vihannekset (onhan ne kuuluneet aina kaikkiin lämpimiin aterioihin, eli 2x päivässä, sekä välipala on ollut aina jokin tuorapala. Meillä ei esim. ole koskaan syöty jogurtteja, sillä ne ns. tavalliset jogurtit sisältää niin paljon sokeria, ja lapsemme ovat tykänneet aina syödä ennemmin Yosaa, silloin kun haluaa jotakin nopeaa välipalaa ns. jogurtin kaltaista), kalaa (lohta) syödään 2x viikossa, karkki/herkkupäivä kerran viikossa, hamppariravintolaan pääsee kerran kuussa jne.
Olen onnellinen ettei lapsemme ole ylipainoisia ja syömishäiriöisiä (ainakaan vielä), mutta eiväthän he olekaan saaneet vääränlaista mallia, sillä ahmin ainoastaan salaa. Mutta pelkään että missä vaiheessa he tämän lopulta hoksaavat, palaset loksahtaa paikoilleen ja ymmärtävät mistä minun kohdallani on kyse. :´( Siinä olen maailman huonoin esimerkki.
BED:tä sairastava ei myöskään pääse lihavuusleikkaukseen, sillä koska vika on meillä korvien välissä, niin leikkaus on ns. turha, sillä saisin venytettyä mahalaukun nopeasti takaisin, ja olisin parissa vuodessa taas samassa tilassa.
No mutta, sellainen on tämä BED-henkilö täällä numero 2:sen takana. :)
t:2
Minulla ei aivot ilmoita, milloin olen kylläinen, eli milloin pitäisi lopettaa syöminen ahmiessa. Minun aivot on sillä tavalla vinksahtaneet tämän sairauden myötä, että vasta kivulias ähkytila on aivoille merkki siitä, että nyt on kylläinen.
Ja koska mahalaukun tilavuus on venynyt todella suureksi, niin sinne saa laittaa aika paljon tavaraa, ennen kuin syöminen aiheuttaa kipua ja aivot viestittää, että nyt on henkisesti tyydyttynyt olo ja olo kylläinen (vaikka fyysinen kipu onkin). Mutta toisaalta se fyysinen kipu on merkki onnistuneesta ahmimisesta, joka luo sellainen eufoorisen tilan, erittäin tyydyttyneen olotilan.
Tiedän, kuulostaa sairaalta, mutta sitä se onkin.
t:2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka moni on ehdottanut ihan järkeviä juttuja..ihan kuin te jo valmiiksi olisitte sitä mieltä ettei MIKÄÄN toimi eikä tule toimimaan tuohon vaivaan.
Ja kyllä,olen itsekin läski,en tosin ihan noin pahasti ole koskaan ahminut kuin esim tuo kakkonen.
Minulla auttoi huomattavasti terapia yhdistettynä lääkkeeseen Seronil maksimiannoksella 60mg/vrk.
Oikeasti, miten te läskit edes ilkeätte ostaa tuommoiset määrät ruokaa? Jos asenne on se että itketään että kun mikään ei auta ja samalla vedetään kaksin käsin jotain paskaa (joka ei edes oikeasti ole syömiskelpoista) suuhun, niin ei tuosta varmasti ikinä parane.
Kukaan ei tunge sitä paskaruokaa sinne teidän naamaanne, ei kukaan muu kuin te itse. Älkää siis purkako vihojanne meihin jotka yritämme auttaa. Kohta taas sanotte "kun mikään ei auta, ei meitä voi auttaa, neuvot vaan ärsyttää... huoh. Kuolkaa sitten kun verisuonet poksahtaa tai sydän ei jaksa pumpata. Ei kiinnosta.
Kukaan muu ihminen ei voi tehdä teistä onnellista, tasapainoista, ruokaan normaalisti suhtautuvaa. Ei kukaan muu ihminen, kuin vain te itse.
Ottakaa vastuu, tehkää se itsenne vuoksi.
Ja kukaan ei kiellä teitä syömästä, tai pakota olemaan nälässä.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Älkää siis sanoko ettei mikään auta.
(ja taas joku murtuu tästäkin ja ryntää kauhomaan rasvapaskamössöä suuhunsa, voi elämä...)
Jos olet hullu, niin voi voi. Ei voi mitään. Jos vain syöt väärin, paljon on tehtävissä.
Tunnistan monia piirteitä itsessäni mitä tekstissäsi esiintyy.
?apsena minua moitittiin jatkuvasti syömisistä ja sain jatkuvasti kuulla kuinka lihava ja ruma minusta tulee isona jos syön tuota ja tätä.
Meillä ei kuitenkaan koskaan ollut säännöllisiä ruoka-aikoja, saati terveellistä ruokaa. Tai oli meillä ihan tavallista kotiruokaa, mutta salaattipuoli usein uupui.
Söin sitten salaa. Saatoin lähteä illalla polkupyörällä kauppaan, ja ostaa kaksi litraa jäätelöä. Salakuljetin ne omaan huoneeseeni ja söin kaiken kerralla. Tein tätä jatkuvasti, monta kertaa viikossa yhden kesän.
Olen myöskin lähtenyt joskus keskellä yötä nakkikioskille ostamaan "porukalle" ruokaa. Eli emmin siinä luukulla, että mitähän se "Erkki" nyt halusikaan ja mitä "Mirjalle" piti tuoda. Kaksi hampurilaista ja lounaslautanen meni hujauksessa suusta alas jahka olin pyöräillyt ensin 7km matkan kotiin, omaan huoneeseen ja "palkinnoksi" ahmin ruoat.
Teininä pääsin sairaalan laihdutuskurssille ja kaikki meni ihan hyvin, laihduin ja liikuin kivasti, mutta en saanut mitään kannustusta vanhemmiltani. Ostivat sisaruksilleni limsaa, sipsejä ja muita herkkuja ja minun olisi pitänyt vierestä katsoa. Eivät myöskään tuoneet kaupasta sellaisia salaattiaineksia joita olisin halunnut syödä. Vaihtoehtona oli porkkanaraaste tai keräsalaatti lisänä piikittelyä tilanteestani.
Nyt olen pienen lapsen yksinhuoltaja ja päivärytmit ovat tuoneet hieman otetta elämääni. Mutta nyt taas kun lapsi on isällään olen ahminut täällä surutta ruokaa naamaani. Tänään on mennyt kaksi pakastepitsaa, neljä vanukasta, pari jugurttia ja limsaa litra, niin ja kuusi karjalanpiirakkaa, pari kuppia kahvia ja muutama kirsikkatomaatti. Olo on saastainen ja ällötän itseäni.
Usein myös iltaisin, kun lapsi on mennyt nukkumaan, saatan mässätä niin, että on kiva nukahtaa täyteen oloon.
Joskus on pidempiä jaksoja, kun tuntuu henkisesti hyvältä ja osaan syödä oikein ja normaalisti. Painoni tippuu. Sitten tulee niitä kausia, kun minusta tuntuu, että mikään ei onnistu ja itseinho nousee pintaan ja alan ahmia.
Olen monesti vitsaillutkin, että minulla on bulimia ilman oksentamista. Ehkä olen sitten oikeassa ollut koko ajan.
-8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella agressiivisia...
Lainaus:
Vaikka moni on ehdottanut ihan järkeviä juttuja..ihan kuin te jo valmiiksi olisitte sitä mieltä ettei MIKÄÄN toimi eikä tule toimimaan tuohon vaivaan.Ja kyllä,olen itsekin läski,en tosin ihan noin pahasti ole koskaan ahminut kuin esim tuo kakkonen.
Minulla auttoi huomattavasti terapia yhdistettynä lääkkeeseen Seronil maksimiannoksella 60mg/vrk.Oikeasti, miten te läskit edes ilkeätte ostaa tuommoiset määrät ruokaa? Jos asenne on se että itketään että kun mikään ei auta ja samalla vedetään kaksin käsin jotain paskaa (joka ei edes oikeasti ole syömiskelpoista) suuhun, niin ei tuosta varmasti ikinä parane.
Kukaan ei tunge sitä paskaruokaa sinne teidän naamaanne, ei kukaan muu kuin te itse. Älkää siis purkako vihojanne meihin jotka yritämme auttaa. Kohta taas sanotte "kun mikään ei auta, ei meitä voi auttaa, neuvot vaan ärsyttää... huoh. Kuolkaa sitten kun verisuonet poksahtaa tai sydän ei jaksa pumpata. Ei kiinnosta.
Kukaan muu ihminen ei voi tehdä teistä onnellista, tasapainoista, ruokaan normaalisti suhtautuvaa. Ei kukaan muu ihminen, kuin vain te itse.
Ottakaa vastuu, tehkää se itsenne vuoksi.
Ja kukaan ei kiellä teitä syömästä, tai pakota olemaan nälässä.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Älkää siis sanoko ettei mikään auta.
(ja taas joku murtuu tästäkin ja ryntää kauhomaan rasvapaskamössöä suuhunsa, voi elämä...)
Jos olet hullu, niin voi voi. Ei voi mitään. Jos vain syöt väärin, paljon on tehtävissä.
Älkää lukeko näitä jos noin paljon ahdistaa. :(
Olen pahoillani puolestasi.
todellakin kuin huumeriippuvuus tai alkoholismi, aiheuttajana vääränlainen ruoka. Miettikääpä mitä amerikkalaiset syövät, hampurilaisia, jättiannoksia, tämä on länsimaisten ongelma. Tuossa kirjassa on niin hyvin selitetty mitä aivojen kylläisyyskeskuksessa tapahtuu, mitkä hormonit tekee mitä, että on helppo ymmärtää miksi ihminen ahmii. Miksi ihminen ei voi taistella noita hormoneja vastaan. Uskon ihan täysin, että tuosta voi parantua pikkuhiljaa, tyydyttää elimistön fyysiset ja henkiset tarpeet oikeilla tavoilla, ei niin että tilanne vaan pahenee.
tekstistäsi... en ole todellakaan tiennyt kyseisestä sairaudesta mitään...
Saanko kysyä oletko kokeillut karppausta?
Enkä kysy tätä pahalla. Vaan mietin voiko karppaus vaikuttaa positiivisesti sun aivoihin...
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei aivot ilmoita, milloin olen kylläinen, eli milloin pitäisi lopettaa syöminen ahmiessa. Minun aivot on sillä tavalla vinksahtaneet tämän sairauden myötä, että vasta kivulias ähkytila on aivoille merkki siitä, että nyt on kylläinen.
Ja koska mahalaukun tilavuus on venynyt todella suureksi, niin sinne saa laittaa aika paljon tavaraa, ennen kuin syöminen aiheuttaa kipua ja aivot viestittää, että nyt on henkisesti tyydyttynyt olo ja olo kylläinen (vaikka fyysinen kipu onkin). Mutta toisaalta se fyysinen kipu on merkki onnistuneesta ahmimisesta, joka luo sellainen eufoorisen tilan, erittäin tyydyttyneen olotilan.Tiedän, kuulostaa sairaalta, mutta sitä se onkin.
t:2
Hei,
vieläkö luet tätä?
te ahmijat syötte kun ahmitte? Pitsaa, munkkeja, suklaata?
Ei kai kukaan ahmi salaattia, herneitä tai ylipäätään mitään terveellisiä kasviksia tai hedelmiä? Tai jos ahmisikin niin sehän ei haittaa mitään?
Älkää ostako kotiin muuta kuin aineksia joista itse valmistatte terveellisiä ruokia, niillä saatte aivojen kylläisyyskeskuksen hiljaiseksi.
Se mitä sinä kutsut täysin normaaliksi ja terveelliseksi syömiseksi, ei välttämättä ole sitä aivojesi ja elimistösi mielestä. Tuohon viittaa ilta-ahmiminen.
Lukekaa kirja LÄHTÖ LÄSKEILLE - UUSIN TIETO PYSYVÄÄN PAINONHALLINTAAN. Kirja on kirjoitettu niin, että taviskin ymmärtää miten elimistö toimii, miksi ahmimme epäterveellisiä ruokia, ja miksi laihdutus ei onnistu. Ja selittää juurta jaksaen sen, miten laihdutus onnistuu - ilman taistelua.