Välillä ärsyttää olla nainen ja äiti

Pientä monen murheen rinnalla, mutta avaudunpa nyt: kyllä välillä kyrsii olla nainen ja äiti. Korjaat vuorotellen miehen ja lapsen jälkiä, huolehdit, että jääkaapissa on ruokaa, mietit, mitä milloinkin syödään, huolehdit, että mies muistaa maksaa laskunsa / täyttää veroilmoituksensa / tehdä koulutehtävänsä ajallaan. Hoidat kodin ja lapsen, yöheräämiset vauvan kanssa. Mies saa mennä kavereiden kanssa vaikka koko viikonlopuksi ryyppäämään, mutta itse et voi jättää vauvaa kotiin edes jumpan ajaksi, kun jo leimataan huonoksi äidiksi. Kuukausiin et nuku edes pätkissä viittä tuntia kauempaa, toisin kuin mies. Puhumattakaan, että olet ensin raskaana, sitten synnytät ja itku silmässä imevät monta kuukautta, ennen kuin alkaa sujua kivutta. Kuset housuun, kun pimppi on vielä synnytyksestä paskana.



Kun sitten olet illalla kireä, kun nukkumaanmenon sijaan saat jatkaa jälkien siivousta, niin mies sohvalta ihmettelee, että mikä mättää ja että olis kiva, jos et aina olis niin kiree. Voi helkkari, että korpee!



Ja vittuilijoille tiedoksi seuraavat asiat:

1) pillulihaksia on jumpattu

2) en vaadi jäätävää puhtautta, normaali omien jälkien korjaaminen riittäisi

3) luulen, että oma mieheni on keskiverto av-mamman ukkoon verrattuna kuitenkin suhteellisen ok.



Että tämmöstä. Ei muuta.