30+ ESIKOT ~~ alkuviikko 47

Mites viikonloppu meni?

Täällä ihasteltiin lumisadetta, nyt sitä on muutama sentti ilostuttamassa ja valaisemassa. :)

Ostin siis vaunut ja hoitopöydän ja kasasin pöytäsysteemit ihan itse. No, hätähousu kun olin, niin mies kyllä joutuu jälkeä vähän korjailemaan laatikoiden osalta kun pari vinksottaa vähän... Vauvanhuonetta sitten järjestelin ja ompelin tarranauhoja vaippoihin. Sunnuntaina käytiin äidin miehen yllärisynttäreillä yhdessä kodassa, paistettiin makkaraa ja herkuteltiin kakkukahveilla yms. Samalla juhlittiin pikuveljen synttäreitä ja äidin nimppareitakin. Oli ihan kiva juttu kokoontua tuollaiseen paikkaan, ei olleet niin " viralliset" pippalot, ei tarvinnut vaatteilla hienostella kun toppavaatteilla pärjäsi parhaiten.



Mutta nyt lähden töihin, iltapäivällä lähden pikkusiskon kanssa kirppareita kiertelemään, josko löytyisi vauvalle jotain. Huomenna neuvolaan, täytellään Kelan papereita jne.



Mukavaa alkuviikkoa! :)





susanna 22+0

.. minäkin ilmoittaudun glögeilemään silloin 24.11. Eikös se ollut Kappeli klo 18?



Minä olin viikonlopun sukuloimassa Tampereella, joten en ole ehtinyt kauheasti viestejä lukemaan. Kirsin koirajutut saivat kyllä hymyn huulille :)



Joulusta ja viikonlopun vietosta tuli mieleen, että muistakaahan kaikki, että niitä kynttilöitä ei saa sitten jättää yksin palamaan!!! Olin siskon luona käymässä ja heidän alakertaan oli jätetty geelikynttilä palamaan, kun he olivat jossain käymässä. Siskolta on siis suora näkyvyys parvekkeelta heidän keittiöönsä. (Siskon mies oli jo aiemmin tupakalla ollessaan siis nähnyt, että kynttilä palaa pöydällä) Lauantai-iltana palohälytin meni jossain päälle ja me siinä hetken aikaa ihmettelimme. Siskon mies näki parvekkeelta, että alakerran keittiön pöytä ja tuolit ovat ilmiliekeissä. Ei siinä sitten muuta kuin soittamaan palokunta paikalle ja hakkaamaan alakerran ovea, että onko siellä ketään kotona. Mieheni lähti palokuntaa vastaan ja me muut ulos ihmettelemään tilannetta. Ei huvittanut jäädä sisälle miettimään, että mitäs jos savu/myrkkykaasut tulevat ilmastointia pitkin yläkertaan ja rappukäytävään + olin juuri sopivasti katsonut dokumentin 9/11 WTC:n tapahtumista... Palomies kävi siskon parvekkeelta katsomassa tilanteen ja savusukeltajat menivätkin sitten heti oven läpi alakertaan. Kiva oli naapureiden tulla kotiin, kun ovessa reikä ja keittiö palanut ja savuvahingot siihen päälle sitten... Sellaista actionia Mansessa...



Sitten omaan napaan, minäkään en ole saanut vielä minkäänlaista paino-arvioita vauvasta (oma paino on kyllä sitten turvotuksen myötä noussut niin, että hirvittää...), missä vaiheessa niitä painoarvioita annetaan?



Torstaihin,



Swheatie (oliskohan 35+0)

Kävin äsken kävelyllä toisen koiran kanssa. Tuli ihan kivan oloisia naisia vastaan rattaineen. Ensi kerralla rohkaistun ja pyydän kahville. Olisi kiva tuntea joku vauvaihminen lähialueelta....



Taidan ruveta maalaamaan. Toivotaan että se ei satu mahaan.



Minä olin katsonut väärin kalenterin ja minun neuvola onkin vasta ensi viikolla.... höh.



Mutta muuten ei omaan napaan kuulu mitään ihmeitä. Siskojen kommentteja en meinaa enää jaksaa kuunnella... siis sadatta kertaa sitä että osta nyt sellainen mahavyö niin maha ei ole enää yhtään kipeä+ ilmoittaudu nyt sellaiseen imetystukiryhmään. Jotenkin tuntuu että minun alusvaatevalikoima tai sitten rintojeni toiminta eivät ole yleisiä, niille kuuluvia asioita... Jostain syystä ihmiset kuvittelee että kun on raskaana voi keskustella ihan hyvin/antaa ohjeita ihan mistä vaan.



' Erkki' potkii mahassa ihan innolla. Olen yrittänyt vahtia että milloin potku näkyy mahan päältä, ei ole vielä näkynnyt... vaikka yritys on ollut kova.



Muuten vaan öllöttelen kotona, aika kivaa tämäkin... mutta kohta tulen mökkihöperöksi... en vaan uskalla kivun takia lähteä kauas.



Kirsi 21+0 + ' erkki'

Huoh, vielä 16 työpäivää jäljellä (ei pitäisi laskea päiviä- sen hitaammin aika kuluu)... koko tämän reilun 3 vuoden ajan tässä firmassa työskennellessä täällä ei ole ollut yhtä kiireistä ja stressaavaa. Nyt on, ja tietysti juuri nyt kun omat voimat ei ole parhaasta päästä enää tässä vaiheessa raskautta. Olen ihan puhki työpäivien jälkeen, puhelin soi taukoamatta, työt kasaantuu ja stressi kasvaa, lisäksi tuossa on yksi perehdytettävä jolle pitäisi samaan aikaan opettaa näitä asioita- mielenkiintoinen yhtälö. Meillä on työnjohdollisia/henkilöstöpoliittisia ongelmia (osaston pomon henkilöstöjohtamistaidot on = 0) - kaikilla täällä on tilanne sama ja olemme valittaneet asiasta, mutta mitään vastausta pomolta ei kuulu kuinka asiat voitaisiin järjestää paremmin. Pyysimme lupaa tulla ylitöihin (purkamaan ruuhkia) pari kuukautta sitten, mutta emme saaneet lupaa ja nyt tilanne on siitäkin pahempi eli kaoottinen... ei kai se auta kuin yrittää jaksaa päivä kerrallaan... ja edes yrittää ajatella että ei ole minun vikani että tilanne on mikä on- firman töitähän nämä ovat, eivät minun henkilökohtaisia ja esimiesten asia olisi hoitaa niin, että asiat sujuu.



Mulla on jonkinlaista herkistymistä havaittavissa mielentilassa, tippa on linssissä hyvin herkästi. Perjanataina olin niin onnellinen kotimatkalla kun ajattelin kotiin menoa: ihana mies, ihanat koirat, ihana pikku koti ja masussa vaavi potkimassa- ja viikonloppu edessä- eli jo tuo nostatti vedet silmiin. Viikonloppuna sitten vetistelin kun puhuttiin kummiasioista ja jopa siitä kun aloin ajattelemaan että vanhempi koiramme on 5½ vuotias ja sillä on ehkä enää puolet elämästä jäljellä ;o)



Näin taas synnytysunen (sen vajaan 5 tunnin aikana, jonka onnistuin viime yönä nukkumaan). Synnytys oli helppo vaikka lapsi oli perätilassa. Vauva oli ihan terve vaikka tosi pieni (pikkukeskosen kokoinen), ihan oudon tuntuinen uni... neutraali.



Huomenna taas neuvola, saas nähdä mitä nyt kuuluu. Ei ihme jos verenpaineet ovat lähteneet karkuteille tässä stressistä...



Muuta ohjelmaa tälle viikolle; tapaamisemme to, pikkujoulut perjantaina, kaverit kyllä lauanataina ja vielä pitäisi yhtä kaveria käydä moikkaamassa nyt alkuviikosta (jos ehdin)...



Olivera & Charlie 30+1

Sitten omaan napaan, minäkään en ole saanut vielä minkäänlaista paino-arvioita vauvasta (oma paino on kyllä sitten turvotuksen myötä noussut niin, että hirvittää...), missä vaiheessa niitä painoarvioita annetaan?



Meille annettiin ensimmäinen painoarvio vauvasta neuvolalääkärissä rv 26+1 (silloin 1100 g), lääkäri teki arvion ultralla (mittasi siis biparietaalimitan, reisiluun, ja vatsanympäryksen ja kone laski arvion painolle). Kaikissa Hgin neuvoloissa ei kaiketi ultraa ole, joten en tiedä miten painoarvioita siinä tapauksessa tehdään (käsikopelolla?) vai tehdäänkö ollenkaan...?

Minulla on ollut vähän samankaltaisia mielialamuutoksia kuin Oliverallakin. Ensin olen tosi onnellinen näistä elämän perusasioista: hyvästä parisuhteesta, kivasta kodista, vauvan liikkeistä mahassani, ystävistäni, lähestyvästä joulukuusta yms. Sitten äkkiä saatan tuntea oloni surulliseksi ja jopa melkein ahdistuneeksi. Ja onneksi se menee taas ohi. Hormonit varmaan heittelevät rajusti. Olo on jossain määrin tukala, koska närästys ei ole helpottanut. Toisaalta se on raskauteni ainoa vaiva ja olen siis päässyt varsin helpolla. Kunpa vauva laskeutuisi piakkoin!



Kirjoitinkohan painoarvioista viime viikon lopulla? Minä en ole saanut mitään arvioita sitten rv 25:n ja Brunon ultran jälkeen. Neuvolalääkäri viime viikolla ei osannut kertoa juuri mitään. Olisi kiva saada edes osviittaa siitä, onko vauva iso vai pieni viikkoihin nähden. Nyt minulla ei olekaan enää neuvolalääkäriä, joten paino taitaa selvitä vasta vauvan syntymän jälkeen.



Tutanna: Olen NIIN kateellinen Joensuun lumesta! Täälläkin on onneksi piristävä pakkanen, mutta lunta kaipaan kovasti.



Swheatie: Tuollainen tulipalo on pelottava! Onneksi ei käynyt pahasti. Tuliko siskosi asuntoon savuvahinkoja tai savunhajua?



RvaSukkula: En taida ennättää tänään illalla sinne Haikaranpesän keskusteluryhmään. Äitiysloma on jännää aikaa, koska kiireet ja menot vaan lisääntyvät koko ajan!



Mukava odotella torstain glögitapaamista!



Katja rv 36+5

Ostin sitten kirpparilta yhden bodyn kokoa 62 sekä potkuhousut+bodyn kokoa 60. Kierreltiin kaikki kaupatkin, ja mukaan tarttui vielä koon 50 kokopuku jossa saa hihan- ja lahkeensuut käännettyä " sukiksi ja lapasiksi" sekä kokoa 56 olevat bodyn+puolipotkarit. Onpahan vähän uutta pienenpientä neutraalin väristä vaatettakin. :)



Nyt taidan lähteä syöpöttelemään, on hirveä nälkä.





susanna 22+0

Hih, tuo kuullostaa niin tuulta että kiireet lisääntyy (mamma)lomalla. Kun olin pari viikkoa sitten lomalla niin jäi moni suunniteltu asia tekemättä kiireen vuoksi :-) Saa nähdä kun oikea äitiysloma alkaa.



Ikävää Olivera että sinulla on nyt juuri stressiä töissä. Minä myös lasken jäljellä olevia työpäiviä, 11 enää... Tässä vaiheessa pitäisi saada jo tehdä töitä puoliteholla. Mulla on sellainen harvinaisuus kuin ymmärtäväinen pomo - kävi lomani jälkeen juttelemassa ja kehotti tekemään vain sen verran kuin jaksan. Mieluummin puoliteholla kuin sairaslomalla. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla ottaa tarvittaessa vähän kevyemmin. Mutta ei ole mikään häpeä ottaa sairaslomaa jos työ käy liian raskaaksi! Nyt on oma ja vauvan hyvinvointi tärkeintä.



Oi kadehdin teitä jotka ovat hyvissä ajoin saaneet suurimman osan vauvajutuista hankittua ja tehtyä! Mulle tulee vielä kiire...

Vaunut on hankkimatta ja sänky, turvakaukalo ja amme hakematta sukulaisilta ja kavereilta, ja vauvan vaatteet pesemättä. Sairaalakassikin pitäisi kai jo pakata...



Mulla kanssa vaihtelee mielialat. Tuo Katjan kuvaus kuullosti niin tutulta. Välillä on älyttömän onnellinen kaikesta, kaikki on niin hyvin kuin voi olla, ja sitten yllättäen tulee selittämättömällä tavalla levoton ja hiukan ahdistunut olo. Olisikohan se jonkinlaista henkistä valmistautumista suureen vastuuseen. Ihanaa kuulla etten ole ainoa. Lisäksi itkettää ihan oudot asiat. Tänään synnytysvalmennuksessa alkoi itkettää kun th kertoi miten vauva lasketaan äidin rinnalle ja se alkaa heti etsiä rintaa... Tiesin tuon kyllä, mutta miten liikuttavaa kuvitella se hetki... Se on oikeastaan ainoa mitä todella toivon synnytykseltä. Toivon niin ettei tule mitään yllättävää ja vauvaa jouduta kiidättämään pois luotani.



Jaa, olisikohan sauna lämmin. Taidan lähteä katsomaan. Lämpöistä viikonalkua kaikille!



Frida75 rv 32+2

...meille lääkäri antoi käsikopellolla painoarvioksi 36 viikolla 3500g. Samoin terkkari veikkasi vikaan käyntiin saakka samaa painoa kunnes 40 viikolla sanoi että voisi olla 3700g. Ihmettelin kyllä hiukan että eikös se vauva kasva olleenkaan, mutta todennäköisesti lääkäri veikkasi vähän yläkanttiin painoa. Yliaikaiskäynneissä saivat ultralla 3700-3800g ja tyttö oli syntyessään 3844.



Eli ainakin täällä painoarviot saa ihan arvaamalla.



Oliveira (olikohan oikein): pääsitkö englanninkieliseen ryhmään?

j+beibi

Soitin NKL:lle ja kysyin asiaa enkunkielisestä kierroksesta uudelleen- no chance :o( Ovat kuulemma muuttaneet käytäntöä tämän syksyn aikana, kun mukamas engalnninkieliset äidit eivät tahtoneet mahtua noihin ryhmiin kun niin paljon pariskuntia joissa vain mies englanninkielinen (kuten meillä) tuli niihin.

Heippa!



Eilinen menikin juostessa raskauteen liittyvissä kuvioissa. Aamulla olimme neuvolassa, jossa tutustuimme uuteen neuvolatätiin. Varsinainen täti lähti vuorotteluvapaalle, joten pitänee nyt tottua tähän uuteen. Ihan kivan tuntuinen ihminen mutta ehkä vähän hössö. Kaikki oli kunnossa, vauvan sydän sykki 148, paino oli taas noussut 1½ kg ja hb noussut hintsusti 109:ään.



Sitten puolen päivän tietämillä kävin yksityisellä, Brunolla, ultrassa. Mies ei nyt ikävä kyllä ehtinyt mukaan, mutta onneksi ultrasta sai mukaan DVD:n. Illalla sitten naureskelimme onnellisina sitä, kuinka pikkuinen aukoi ja sulki silmiään, hörppi lapsivettä, imi peukkuaan ja venytteli. Brunon painoarvion mukaan vaavi olisikin nyt jo 1540g painoinen ja kasvanut aikamoisella vauhdilla. Sain uuden lasketun ajan arvion tämänhetkisen koon perusteella ja se on 25.1.2006. En nyt kuitenkaan ryhdy mitään enää muuttelemaan, sillä jokainen vauvahan kasvaa omaa tahtiaan ja nyt meidän pikkuisella on saattanut olla kasvupyrähdys, joka sitten tasaantuu seuraavien viikkojen kuluessa. Jos kasvu jatkuisi tällä vauhdilla oli Brunon arvio laskettuun aikaan (03.02.2006) mennessä noin nelikiloinen, joten toivottavasti hän päättää syntyä ennen sitä! Sukupuolenkin Bruno katsoi ja omat tuntemukseni ovat tainneet osua oikeaan. Jokohan vihdoin uskaltaisin ostaa jotain vaaleanpunaistakin varastoihini!?!



Soitin miehelle heti ultran jälkeen ja kerroin kaikki kuulumiset. Yhdessä sitten pyyhiskeltiin tippaa linssistä langan molemmissa päissä, niin innoissamme olimme kumpikin. Nytkin kun mies soitti jostain päin Eurooppaa (on työmatkalla), aloitti puhelun kysymällä: " Mitäs mun rinsessat?"



Iltapäivällä olin Kättärin synnytysvalmennus-luennolla. Sääli ettet Katja ehtinyt sinne, se oli todella hyvä. Sinnekään ei mieheni ehtinyt, mikä oli myöskin mielestäni sääli! Teki hyvää kuunnella kätilön juttua ja yllättäen hän onnistui pukemaan sanoiksi juuri sen, mikä minua synnytyksessä on eniten pelottanut. Eli hän kommentoi sitä miten kivun kesto riippuu niin paljon siitä tuesta ja jakamisesta, mitä osakseen saa. Kun rinnalla on kumppani, johon luottaa ja jonka kanssa suhde on kunnossa, kipuakin kestää ihan toisella tavalla. Kauheinta mitä synnytyksessä voi tuntea, on se että tulee hylätyksi kipunsa kanssa. Ja senhän me, Katja, juuri koimme siinä ylioppilasterveyden kamalassa kolkoskopia-kokemuksessamme. Silloin oltiin jotenkin välinpitämättömiä sitä kipua kohtaan, joka kohdistui kuitenkin meidän intiimeimmälle alueellemme, ja lisäksi vielä kohdeltiin syyllistävästi asenteella " omapa on syysi" . Eipä ihme, että kokemus traumatisoi!



Onpa kiva nähdä teitä torstaina!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (29+4)

Onnittelut RouvaSukkulalle rinsenssa-astronautista! ;)



Mie kävin äsken neuvolassa myös. Hemoglobiini on nyt noussut 101 -> 122 ja sen kyllä huomaakin. Jatkan vielä raudan syöntiä, ensi kerralla katsotaan miten siitä eteenpäin, tarvitseeko sitten enää.

Paino on alusta lähtien noussut vain 2.7kg :)

Kohdunpohjan korkeudeksi saatiin 17cm.

Verenpaineetkin ihan inhimillisissä lukemissa.

Vauvan syke oli nyt 142 ja se potkaisi mitattaessa kunnolla mittaajaa. Hän tuumikin että vauva taisi heti tunnistaa että vieras on painelemassa ja koittaa potkia kauemmas. ;) Liikesarakkeeseen merkkasikin kaksi plussaa, melkoinen möyrintä oli nimittäin masussa koko session ajan.



Mulla vaihtuu tuo terkkari vuodenvaihteessa, ehdin vielä kerran käymään (kolmen viikon päästä) tällä, sitten jo ensimmäisessä lääkärineuvolassa tammikuun alussa on uusi terkkari vastaanottamassa.



Tuo hoitsu oli vähän huolissaan noista supisteluista. Sanoi että nyt pitää kirjata ihan ylös kaikki, niiden kestot ja määrät sekä liittyykö ne esim. johonkin liikkumiseen tai stressiin tms. Sanoi että kyllä se on sairasloman paikka jos lisääntyy. Eihän nämä mielestäni nyt ole olleet niin pahoja, ei ole kivuliaita kuten jokunen viikko sitten, mutta kyllä näitä on kieltämättä aika paljon. Alan siis pitää supparipäiväkirjaa. ;)



Kelan paprut sain täytettäväksi, miten ne vaikuttaakin aina niin kamalan monimutkaisilta ja vaikeilta... Pitää vielä ajan kanssa niitä tutkia ja täytellä, nyt ei jaksa paneutua kunnolla.



Annoin vähän palautetta ultrakokemuksesta, vaikka eihän se nyt varsinaisesti tuolle neuvolatädille kuulu. Sanoi kuitenkin että taisi olla malliesimerkki sellaisesta ultrasessiosta jota ei missään tapauksessa pitäisi kellekään olla, lääkärillä on varattu 40 minuuttia asiakasta kohti ultraukseen (meillähän se kesti huimat 10). No, ollutta ja mennyttä ja kaikki hyvin.



Pirskatti kun nukuttaa, aamulla nousin jo viideltä, pitää kai ottaa pienet tirsat.





Jaahas, ensimmäinen merkintä pitänee laittaa samantien siihen päiväkirjaan, supistaa taas. Mutta nyt siis levolle.







susanna 22+1

Oliveralle: et ole ainoa, joka laskee työpäiviä ... mulla on kyllä puolet enemmän noita työpäiviä jäljellä kuin sulla. Ja tuntuu, että koko ajan on kiire ja sitten on puhki työpäivän jälkeen ettei jaksais mitään. Missä ihmeessä se keskiraskauden energisyys viipyy?! Innokkuutta löytyy moneenkin juttuun, muttei voimia. Niin paitsi siihen työntekoon. Ei voisi vähempää kiinnostaa... just näppärästi päättyy sopimus tossa vuodenvaihteen tienoilla, joten ei todellakaan kiinnosta mikään siellä. Olen ollut aika monta vuotta samassa paikassa, aina jatkettu määräaikaisuutta. Nyt on alkanut v..tuttaa koko juttu, tekisi mieli heittää hanskat käsistä justiinsa. Monta vuotta kaikki energia meni hoidoissa ravaamiseen ettei oikeesti ollut puhtia vaihtaa työpaikkaa, eikä niitä nyt täällä kyllä pilvin pimein ole ollutkaan. Siis itseluottamus on palannut ja ton työpaikan meno ottaa päähän enkä koe että kohtelu olis aina ollut kovinkaan reilua. Sitä paitsi nyt eräs esimies nakittaa mulle juttuja ihan vaan sen takia että jään kohta pois. Tai siis tää on mun arvaus... se ihminen on sellainen, että itse ei olisi halunnut lasta aikoinaan mutta hankki lapsen koska sitä itseään ahdisti meno työpaikalla ja nyt suhtautuu tosi nuivasti raskaana oleviin. Tästä syystä yritän vältellä koko ihmistä. Kauheen sekavasti selitetty, mutta en viitsi kaikkea tähän kirjoittaa, kyllästytte kuoliaaksi. Mutta olenpa siis iloinen siitä, että näin ihanalla tavalla pääsen pois koko paikasta! Niin ja saikun hakeminen on käynyt mielessä... mutta kiltteys yhdistettynä tähän luterilaiseen työmoraaliin on vielä toistaiseksi estänyt sen. Vointi kun on ollut aika hyvä koko ajan. Vielä tohon kiltteyteen... nyt raskausaikana olen kyllä alkanut paukuttaa kärkkäästikin omia mielipiteitä, hitot kiltteydestä. Mutta siis parantamisen varaa olisi. Ehkäpä sitten kun taas joskus monen vuoden päästä työelämään palaan, osaan vaatia ja olla jämäkämpi.



Ettei mene valitteluksi koko juttu, niin täällä suunnitellaan uuden kodin sisustusta vinhaa vauhtia, uuteen neuvolaankin jo soitettu. Ja joululahjat melkein kaikki ostettu! Koskaan en ole ollut näin ajoissa... Lisäksi vauvan tarvikkeet alkavat, ainakin isoimmat, olla kasassa. Glögiä juotu ja joulutorttuja syöty vaikka kuinka. Oikeesti en ole hirvittävän paljon pitänyt tortuista, aina syönyt ehkä yhden tai kaksi vuodessa... nyt menis vaikka koko pellillinen illassa :) Hirveä himo niihin, ja suklaaseen.



Vauva on aika vilkas tyyppi, melskaa pitkin päivää (ja varmaan yötäkin) tuolla masussa. Niitä liikkeitä on kyllä hauska seurata.



Muuten, onko teillä jo nimet valmiina, vai käydäänkö aiheesta kovaakin keskustelua? Meillä on ihan vaiheessa... pari hyvää nimeä on löytynyt, ja tytölle mulla olis jo ehdoton suosikki:) Ankaraa mietintää on menossa.



Illan jatkoja,

Rudis 25+0

Me olemme kotiutuneet jo hyvän aikaa sitten mutta jotenkinon niin kiirettä ollut, että ehdin vasta nyt koneen ääreen (ja kauhulla kuulostelen naapurihuonetta).



Elikäs meille syntyi pikkuinen tyttö 3.11. klo 4.01 - silloin 2.11. kun kirjoittelin niin sille tielle jäin. Neiti oli 48 cm pitkä ja painoi 2760 g, pipon koko oli 33 cm. Laskettu aika (6.11.) alitettiin kolmella päivällä.



Niistä painoarvioista - meille lääkäri ilmoitti käsikopelolla 3000g ja terkka sanoi sen olevan alakanttiin " kun vauvalla on niin pitkä selkäkin" ja tuossa ne painoarviot sitten nähtiin. No nyt on saatu lisättyä jo painoa yli 3kg ja terkkakin rauhoitettua.



Synnytys kesti aika kauan, tai siis se viimeinen rutistus vain noin puoli tuntia mutta epiduraali laimensi suppareita ja pitkitti varmasti synnytystäkin, joten välillä aina yritin kärvistellä pelkän ilokaasun varassa. Ponnistusvaiheen alussa yritin kysäistä josko voitaisiin vielä leikata mutta sitten olikin jo tosi kyseessä ja kohta oli tukkakin näkyvissä. (Isä vastoin kaikkia olettamuksiani ryntäsi heti kurkkaamaan ;P )



Nyt on ensimmäiset 2, no melkein 3 viikkoa takana ja ehkä elämä kohta alkaa asettua uomiinsa...



Valittettavasti mieheni ei ole kovinkaan sujuva koneenkäyttäjä ja sain teille tiedon vasta nyt mutta aivan ihana ja korvaamaton seuramies hän oli kyllä salissa - en edes saanut mitään materiaalia " miesten hölmöilyt" -listalle...



Taidan käydä nyt syömässä kun neiti vielä nukkuu ja päivitän aikataulun joskus myöhemmin.



Onnea Toukkikselle näin pahasti jälkikäteen! Ja mitäs muuta tässä on tapahtunut välissä. Pitänee joskus kun mies on kotona lukaista nämä parin viikon jutut.

Hyviä vointeja kaikille vielä nyyttiään odottaville!



Marja ja pieni tytär

Onnea Cindin perheelle pikku prinsessan johdosta!!!! Toivottavasti täältä tullaan tuossa kuukauden päästä perässä!!!



Minä tulin juuri neuvolalääkäriltä. Pääsen sitten Kättärille ultraan, kun lääkäri ei osannut sanoa, että mitenpäin se vaavi oikein on. Sattui vaan ihan helv***, kun se kopeloi sisältä ja ulkoa, valui vaan vesi silmistä. Lääkäri vain totesi, että juu limakalvot on vähän herkät ja en tunne lihasten alta miten vaavi on... Lisäksi pääsin/jouduin taas antamaan erinäisiä näytteitä, kun on pieni raskausmyrkytysepäily päällä tai sanotaanko niin, että pikemminkin varmistavat ettei vaan ole mitään sellaista, kun on ollut vähän huono olo ja tuota turvotusta. No kunhan kaikki on ok, niin senkun kopeloivat ja pistelevät niin paljon kuin haluavat...



Mitään kokoarviota en saanut, sanoivat, että ehkä noin viikolla 38 he voisivat sellaisen summittaisen antaa. Katsotaan josko tuolta ultrasta sellaisen saisi.



Snowapple, siskon asuntoon ei tullut kuin vähän savunhajua ja rappukäytävässä haisi savulta, muilta vahingoilta selvittiin, paitsi alakerran asunnossa on tietysti ainakin oven korjaus ja savu- ja palovahinkojen korjaus edessä.



Terveisin Swheatie 35+2

Varovaisesti kurkkinut tälle puolelle tässä jonkin aikaa. Omaa napaa sen verran että ensimmäinen ivf lienee tuottanut tulosta, parin viikon päästä sitten ultrassa nähdään.



RV 4+6 joten vielä olen tuolla 60-luvun esikoiden pinossa kuumeilupuolella kirjoitellut enkä tänne vielä uskaltautunut...



Huomasin vain cindin viestin ja päätin onnitella.



terkuin Sonjaemma, rv 4+6

Onnea ensinnäkin kaikille uusille äideille!



Ja toiseksi jaksamista mm. Kirsille sairaslomalle. Onneksi sinulla on kaksi mukavaa seuralaista jotka huolehtii mamin fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. :)



Täällä voidaan tosi hyvin. Tyttö on jo perjantaina sitten 7 viikkoa. Eilen käytiin jälkitarkastuksessa ja kaikki oli hyvin äidillä ja tyttärellä. Lääkäri oikein kehui tyttöä, jänteväksi ja " täydelliseksi tytöksi" . :) Ja sehän hän kyllä onkin. Toinen on niin kiltti ja suloinen. Tyttö on alkanut nyt hirveesti " juttelemaan" ja ottaa ihanasti jo kontaktia. Eilen kääntyi ekaa kertaa masulta selälle! :) Me vietetään hänen nimijuhlia 4.12. ja nimeksi tulee Dina Maria. (en muista oonko jo kertonutkin..?)



Tekis mieli tulla näyttämään Dinaa teille, ehkä sitten suraavaan tapaamiseen?



Itsekin oon toipunut synnytyksestä jo täydellisesti ja kaikki se kipu on jo unohtunut. (siis se vähä mitä siinä ajassa ehti tuntemaan..)

Pääsin ekaa kertaa pitkästä aikaa hevosen selkäänkin viime sunnuntaina. :) Jos rouva Sukkula prinsessoineen vielä jaksaa seisoskella niin ilmottelen tosiaan sitten kun saan itteni tonne Tuomarinkylään tunnille... Sunnuntaina kävin siis vaan maastoköpöttelylenkillä yhellä yksäritallilla..



Koirat on kyllä kieltämättä jääneet vähän vähemmälle huomiolle nyt vauvan myötä ja sen kyllä huomaa... toinen seuraa mua kuin hai laivaa IHAN JOKA PAIKKAAN ja toinen riehuu ulkona niin että vaunut on välillä solmussa... Kyllä välillä meinaa hermot mennä mutta täytyy sitten vaan aina yrittää huomata vähän enemmän niitäkin. Kai ne silti on ihan tyytyväisiä kun oon täällä päivisin kotona niiden(kin) kanssa. Iltasin käydään sitten aina tekemässä pidempi lenkki ihan vaan kolmistaan kun isi hoitaa vauvaa, tekee hyvää koirille ja mulle.



Ihanaa odotusaikaa teille kaikille; nyt kun siitä alun väsymyksestä ja stressistä on päästy yli niin voin sanoa että on tää niin suurta ja hienoa.. ei oo maailmassa mitään niin ihanaa kuin oma vauva. :`) Toivottavasti pääsette pian itsekin toteamaan tämän. :)



Mukavaa joulun odotusta. :)

T: Mari

Heippa,



Nukuttaapa niin hirveästi että. Tähän asti olen istunut palaverissa koko päivän, mutta nyt pääsin kurkkaamaan jo tällekin puolelle.



Aivan ensimmäiseksi Cindille paljon paljon onnea vauvauutisista! Kiva kuulla että kaikki on mennyt hyvin ja arki alkaa sujumaan kotosalla. Ihan malttamattomana odottelen näiden viimeisten reilun kahden kuukauden kulumista omallakin kohdallani, jotta pääsisin pikkuista ihastelemaan muutenkin kuin ultra-DVD:ltä (vaikka sekin kyllä saa tipan linssiin joka kerta!).



Tutanna, kyllä ne Kelan paperit olivatkin sitten sekavia. Itse soitin meidän palkkakonttoriin, josta sain parhaat neuvot papereiden täyttelemiseksi. meidän firmassahan tapana on lähettää Kelan paperit ensin palkkikseen, jossa laittavat liitteeksi viimeisten 6kk:n palkkatiedot ja sitten paperit lähtevät Kelaan.



Mari, kyllä niitä heppoja on ihan oikeasti jo ikävä. Kateellisena luin maastolenkistäsi ja kaipasin itsekin hepan selkään. Tosin tämän masun kanssa en sinne kyllä ihan helposti viitsisi kivuta. Suunnittelin tuossa juuri eilenillalla että pitäisi käydä katsomassa jonain keskiviikkona oman entisen ryhmäni tuntia Leppävaarassa. Olisi käydä silittelemässä omat suosikit sieltä ja moikata ratsastuskavereita. Ilmoittele toki milloin olet menossa ratsastamaan, Mari, niin enköhän viimeistään tammikuun alussa voisi tulla katselemaan.



Rudis kyseli niistä nimistä. Pojalle meillä olisi ollut jo 2. ja 3. nimi, mutta sen kutsumanimen valinnassa olisikin ollut vaikeuksia. Tytölle on ainakin yksi varma nimi tiedossa; äiti-vainaan kutsumanimi Marjatta. Tosin olen ajatellut sitä 2. tai 3. nimeksi. Mutta niitä kauniita nimiä rinsessalle kyllä on tarjolla. Olisi kiva löytää kutsumanimeksi sellainen, jonka kirjoitusasu on sama sekä Ruotsin että Suomen kielessä (kaksikielisestä perheestä kun ollaan). Tästä käydäänkin pientä keskustelua ja leikkimielistä kädenvääntöä miehen kanssa paraikaa.



Vaan kylläpä kyllästyttää täällä töissä. Ei millään tunnu löytyvät motivaatiota ja puhtia näihin hommiin. Tämänkin päivän palaverin olisi voinut neuloa vauvannuttua, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut neuletta ottaa töihin mukaan. :)



Vaan huomiseen, siskot!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (29+5)

Voi onnea kovasti Cindille ja perheelle!! Tosi kiva lukea että se on sitten maailman ihaninta!



Ja mitäs muuta.... Kovasti kiitoksia viime viikolla Susumille ja Suizalle ja Kaninkalle ja muille muuttovinkeistä ja kanniskeluohjeista. Se mieheni muutto Suomeen meni sitten ihan kivasti, ainakin mun osalta kun max viisi kertaa kävin alhaalta hakemassa jotain ihan kevyitä juttuja. Ja kun mun mukana oli tullut jo osa tavaroista Suomeen, niin suhteellisen nopeasti on uudetkin tavarat löytäneet paikkansa, vaikka onkin vielä paljon laatikoissa.



Rva Sukkulaa ja Rudista vaivaa tylsyys töissä, täällä on ihan sama. Työt ovat pysyneet samana, ja vielä hetki sitten ne olivat kiinnostavia jne., mutta nyt tuntuu hirveän vaikeelta keskittyä mihinkään ja väsymys on valtaisa. Jouduin antibioottikuurille, löytyi joku streptokokki viridans, ja ehkä se väsyttää, ihan reporanka olen kuitenkin kokoajan ja silmät tuppaa menemään kiinni. Sitten odottelen kokoajan vauvan liikkeitä, mikä sekin vie osansa keskittymisestä. Eilen tunsin kuplia ekaa kertaa päiväsaikaan istuessani! Maanantaina oli rakenneultra, ja siellä oli kaikki ihan kunnossa, nelisen päivää oli pään mittta pienempi kuin viikot. Selittyy kuulemma lyhyellä kuukautiskierrolla. Tosi rauhallinen oli vaan meidän veitikka, haukotteli makeasti eikä meinannut millään liikkua vaikka kätilö sitä yli puoli tuntia tökki hereille. Jalkojenväli pysyi tiukasti kiinni, polvet oli vedetty ihan leukaan kiinni, joten arvoitukseksi vielä jäi kumpi on tulossa. Mä olenkin aina illalla tuntenut liikkeitä, vauva on varmaan tullut muhun - aamu-uninen ja -ärtyinen siis. ;)



Ootteko saunoneet normaalisti? Mä eilen ekaa kertaa kunnolla, ja sattumalta (?) sen jälkeen on ollut täydellistä hiljaiseloa vatsassa. Tekeeköhän se sille kovin hyvää vai vaikuttaakohan mitenkään?



Mukavaa nähdä huomenna ja vaihtaa taas kuulumisia. Ja kivaa rva Sukkula että sukupuoli selvisi ja suloinen ihanantuoksuinen tyttövauva tulossa. Täytyy tuota 4D:tä harkita tarkkaan, kaikki siellä käyneet sitä tuntuu suosittelevan.



Huomiseen, hyviä vointeja! T. nuukahtanut 20+2 (puoliväli ylitetty!)

väsymyksen keskeltä edelleen, uuvuttava työpäivä...



Onnittelut Cindille ja perheelle pikku-tytöstä :o) ja kiva kuulla, että Marilla ja Dinalla sujuu edelleen leppoisasti.



Nimistä: meillä pähkäillään myös. Rajoituksia asettaa miehen englanninkielinen sukunimi, joka rajaa pois supisuomalaiset nimet tyyliin Päivi tai Perttu tms. Sitten ei kuitenkaan haluta myöskään sellaista enkku/irkkunimeä, joka on taas suomalaisittain liian vaikea (tyyliin Chloe tai Conor) ja lapsi joutuisi sitä koko ajan tavaamaan.



Lisäksi miehen sukunimi on ' pehmeän' kuuloinen (sisältää L-kirjainta), joten se sulkee pois liian pehmeät, liikaa L-kirjaimia sisältävät nimet tyyliin Ella tai Stella (vaikka muuten ovatkin nättejä)- tässä tapauksessa koko nimi olisi pelkkää lällätystä ;o)



Eli haussa on jämäkkä nimi, joka ääntyisi edes suurinpiirtein samalla tavalla enkuksi ja suomeksi... joten tenkkapoota riittää. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan :o)



Meillä oli pitkään suosikkina pojalle Oliver (josta nikkini väännetty kun rekisteröidyin tänne palstalle jo muutama vuosi sitten kun alettiin yrittää), mutta tällä välin miehen ystävä Englannissa on nimennyt poikansa Oliveriksi... joten katsotaan onko se sittenkään listalla enää.. miehen suosikkeja on irlantilainen Ryan ja juuri tuo Conor, mutta minusta liian vaikeita tänne.



Tytölle minun suosikkini olisi Emma (äitini täti oli Emma, joten suvussa kulkisi), mutta mies ei ole siitä niin innostunut. Charlotesta tykätään molemmat, mutta katsotaan... Amelia/Amelie on minusta kaunis ja voisin harkita toiseksi nimeksi.



Olin aina ajatellut lapselle kolmea nimeä mutta nyt kun niitä suussa on maksutellut niin olen todennut että rimpsusta tulee kolmella nimellä liian pitkä.



Siitä sukupuolestahan meillä ei ole mitään varmuutta huolimatta kolmesta ultrasta (jossa sen olisi voinut nähdä), joten kyllä noita nimiä pitää miettiä vielä kummallekin. Tyttöfiilikset kyllä on, kun sitä pippeliä ei ole näkynyt, mutta kun erikoislääkäri siitä huolimatta veikkasi 90% varmuudella poikaa, niin ei tiedä mitä uskoa... maha taas on ' tyttömaha' - levinnyt sivulle, makeaa tekee mieli ja minusta neuvolalääkärin ultrassa pyllypuoli näytti tytön vehkeiltä (kuten neuvolalääkärikin sanoi)... joten meillä on todella jännät paikat sitten tammikuussa :o)