Onko teillä tämmöistä? Mies ei kuuntele.

Voin hyvin kuvitella, miten ärsyttävää on, jos mies ei kuuntele lainkaan. Meillä käy niin joskus mutta onneksi suht harvoin ja toisaalta miehellä on kuulo normaalia huonompi. Esimerkki: Mies alkaa pukea lasta ulkovaatteisiin. Laitan tumput valmiiksi eteisen lipastolle ja sanon että tässä ne ovat odottamassa. Minuutin päästä mies tohisee suureen ääneen että missä ihmeessä ne tumputkin taas on, ei löydy ei.



Oletko ap kysynyt mieheltä miksei kuuntele? Mitä hän vastaaisi, jos kysyisit miksei kuunnellut? En kyllä osaa muuten kommentoida, sori!



Ja olet kyllä ap saanut ihan ihme porukkaa kommentoimaan aidanseipäitä. Musta on ihan normaalia jossain vaiheessa pahastua, jos mies ei kuuntele.

mä ymmärrän sua, ap, munkaan mies ei kuuntele. :)



Meillä on sellainen vihko tuossa keittiönpöydällä, johon olen alusta asti merkinnyt mitä ja paljonko vauva syö päivän aikana. Älkää nyt heti tuomitko, ei ole ollenkaan niin asia kuin kuvittelette. Vihko on meillä siksi, että jouduin olosuhteiden pakosta lopettamaan imetyksen vauvan ollessa 6 vkon ikäinen. Oman pään selvyydeksi laitoin päivisin täällä hieman maitomääriä ylös, että muistaisin koska vauvan taas pitää syödä (vauva oli huono syömään ja pienikokoinen), sitten mies tykkäsi tästä, koska näki siitä itsekin mitä antaa vauvalle kun en ole kotona. Tämä on sit jäänyt päälle. Nytkin soseiden aloituksessa mies on kiitellyt, kun olen merkannut mitä sosetta olen antanut, ettei vahingossa anna jotain mitä vauva ei ole vielä maistanut. Tämä toimii, eikä vie aikaa yhtään.



Ei tosiaan tarvitse tuossa asiassa nipottaa.



Mutta asiaan, melkein kaikki asiat menee mieheltä ohi mitä suustani päästän, ja se ei ilmeisesti ole miehen tarkoitus. Se kuitenkin pitemmän päälle ärsyttää. Miksi mä olen huonompi kuin esimies? Pakkohan miehen on kuitenkin töissä kuunnella....



Lisäksi mua ärsyttää, että mieheni ei juuri koskaan sano mitään omia asioitaan. Jos haluan tietää jotain, täytyy se kysyä. Kyllä minä ainakin juttelen ihan oma-aloitteisesti.

Joo meillä tuo kommunikointi toimii muuten kohtuulisen hyvin.



Meillä helpotti sen jälkeen kun mies itse tajusi että ei aina saa kiinni niistä minun ohjeistani. Siis muutaman kerran lyhyen ajan sisällä "käräytin" miehen niin että tajusi ettei ollut oikeasti kuunnellut. Lyötiin yhdessä asia huumoriksi ja nyt tosiaan on sallittua esittää tarkistuskysymyksiä (toki kyselen vain silloin kun on tärkeää että viesti on mennyt perille eli en kaikesta jankkaa).



Minä muuten kirjoitan usein miehelleni lapulle mitä ruokia/lääkkeitä kellekkin lapsista jos mies joutuu vaikka yksin hoitamaan iltatoimet lapsille. Näin ei tartte "nalkuttaa" moneen kertaan ja mies voi paperista katsoa mitä tekee. Toki mies saattaa antaa jotain ruokaa listan ulkopuoleltakin jos on varma että lapselle sopii se mutta pääosin minä sanon meillä mitä lapset saa milloinkin syödä.



Tsemppiä ap. Minulla tosiaan helpotti kun huomasin tuon piirteen osaksi miehen luonnetta eikä kohdistu erityisesti vain minuun.

nää ap:n ja muiden miehet aina olleet tuollaisia.

Meillä huomaan selvästi,että kun miehellä työasiat pyörii päässä lähes stressiksi saakka, niin on niin omissaan, ettei tunnu kuulevan tai ainakaan sisäistävän kuulemaansa mitenkään. On fyysisesti läsnä, eipä juuri muutoin



Ja ap:lle pahoittelut, kun en aloituksesta äkännyt, että kyse laajemmasta asiasta kuin vain vauvan ruokailuun liittyvistä jutuista.



-Se joka kyseli olette Suomessa :)

luin juuri tuon uusimman viestisi, ja kyllä, sama ongelma meillä on tuokin että mies ei osaa keskustella mistään tunne-elämään liittyvästä. Minä loukkaannun tosi usein juuri sen vuoksi ja kirjoitan esim. kirjeen silloin tällöin, että mies ymmärtäisi. Mutta ei.

meillä on joka päivä.



Mä oon joskus kysynytkin mieheltä, miksi ei kuuntele, mutta hän ei ole oikein osannut vastata. Mä yritän pitää ohjeistukset mahdollisimman lyhyinä ja itse asiassa ulos lähtiessäni kirjoitinkin paperille piirakkaohjeen (mies siis jäi sisälle piirakkaa tekemään).



Mieheni on yhdistelmä tosi hyvää ja ihan paskaa miestä. Mieheni on tosi hyvä isä, on todella kiinnostunut vauvasta ja viettää mielellään aikaa vauvan kanssa. Ihan alusta asti mies on hoitanut vauvaa, alussa enemmän kuin minä, koska olin huonossa kunnossa. Mies on myös tosi luotettava eikä koskaan tee mitään kummallista (häivy johonkin, törttöile kännissä, pane itseään perheen edelle).



Mutta sitten tunnepuoli. Mies on aivan lukossa kaikkien tunneasioiden kanssa. Tämä johtaa siihen, että mä en käytännössä koskaan saa häneltä mitään positiivista palautetta. Joskus tuntuu, että mä oon vaan joku kotitalouteen kiinteästi kuuluva apuväline, vähän niin kuin tiskikone. Sitten vituttaa, kun se menee rikki, muuten se vain pesee tiskit eikä siihen tarvitse kiinnittää sen kummempaa huomiota. Tästä syystä johtuen tää kuuntelemattomuuskin riipaisee välillä melkoisesti.



Perkele.



Ap

Ymmärrän sua täysin Ap!!! Meillä on tuollaista aina. Siis AINA! Mies ei kuuntele mitä sanon. Saattaa lämpimikseen vastata joo. Mutta sitten jos kysyn mitä sanoin äsken niin ei tiedä. Tyo on todella raivostuttavaa. Tekis välillä mielu ottaa pesäpallo maila ja mäjäyttää sillä pari kertaa.argh!

ei erityisen tärkeää asiaa- "joo joo"

erityisen tärkeää asiaa- "hetkinen siis sanoitko tästä eilen jotain?"



ei sen kummempaa. ja mä kyllä kans jättäisin tollaset turhat ruokaohjeet antamatta, mies ei pidä tärkeänä eikä edes kuuntele niitä. huolehtii lapsestaan hyvin ja niinhän kuuluukin tehdä, mutta omalla tavallaan. nauti omasta ajastasi ja tiedoksi että miehesi vie isomman lapsenne sitten hampparille kun sanot että syötä hyvin, anna lämmin ruoka. miksikö? kun miehille riittää että se ASIA on hoidettu, mitä pyydettiinkiin. tavalla ei niin väliä useimmiten.



t. 4 lapsen äiti

nää ap:n ja muiden miehet aina olleet tuollaisia.

Meillä huomaan selvästi,että kun miehellä työasiat pyörii päässä lähes stressiksi saakka, niin on niin omissaan, ettei tunnu kuulevan tai ainakaan sisäistävän kuulemaansa mitenkään. On fyysisesti läsnä, eipä juuri muutoin

Meilläkin tämä on pahimmillaan jos miehellä on kovasti esim. työasiat mielessä tai vaikka oma harrastusprojekti kiihkeässä vaiheessa. Muulloin "kuulo" toimii huomattavasti paremmin. Toki silläkin on merkitystä kuinka merkitykselliseksi mies kokee juttuni (isot tärkeät asit menee paremmin jakeluun asti kuin jokapäiväiset jutut).

-31

Toisaalta ihan hyvä tietää, että en oo tän asian kanssa yksin, mutta toisaalta: mikä helvetti monia miehiä riivaa?!



Hyvä, kun pääsee tuulettamaan päätä nimettömänä. Jotenkin mulla on tosi korkea kynnys valittaa mieheni tekemisistä ystäville, tuntuu epäreilulta sättiä miestä selän takana. Mieluummin puhuisin hänelle suoraan, mutta kun se ei oikein meillä tunnu onnistuvan.



Mun pitää nyt tehdä vähän töitä, joten poistun kommentoimasta. Kiitos hyvästä keskustelusta, sain tästä ajattelemisen aihetta.



4 lapsen äidille sen verran, että lue aiempia kommenttejani, olen tosiaan aika monta kertaa tuota ruoka-asiaa selittänyt, enkä enää viitsisi siihen palata, kun ei se ollut kovin olennainen osa tätä avautumista.



Ap

osittainen kuulo. Tai ainakin omalla miehellä.

Esim. sanon että osta ariel sensitive color nestemäistä pyykinpesuainetta, niin hän tuo ison paketin ariel color jauhe pyykinpesuainetta. No, puolet oikein. (Eikä sekään auta että kirjoitan kissan kokoisilla kirjaimilla lapulle tuon).

Jos sanon että hän voisi vahtia lasta sen aikaa kun käyn kaupungilla ostoksilla, hän sopii viiden minutin päästä menoa juuri sille päivälle ja ajalle kuin olisin ollut menossa sinne kaupungille.



Muutenkin tuntuu että hän on minun ehdotuksille kuuro. Kerran esim. sanoin että haluaisin sellaisen ison saavin pihalle, joka keräisi sadevedet ja josta voisi ottaa kasteluvedet kasveille. Mies ynähti jotain vastaukseksi ja parin kuukauden päästä hän tuli ylpeänä esittelemään saavia jonka oli ostanut. "Laitetaan tää pihalle niin se kerää sadevedet ja siitä voi ottaa sitten kasveille kasteluvedet".

En jaksanut nipottaa vaan kehuin hänen hienoa ideaansa. =D



No mutta niin. Ei meillä ole kyse noissa siitä että hän ei haluaisi olla lapsen kanssa, tai vastaavaa, joskus vain tuntuu että hänellä on sellainen osittainen kuulo. Tai sitten hänellä pyörii liikaa asioita päässä.

mieskään ei kuuntele! Ties mitä ongelmatilanteita on tullut eteen asian vuoksi! Tässä yksi esimerkki. Tarvitsime rautakaupasta jalkalistan, joka on luonnollisesti lähemmäs 3metriä pitkä joten se ei mahdu autoomme. Noin viikkoa ennen kuin tuolle listalle oli tarve, aloin puhumaan miehelle että tarvitsisi järjestää kuljetus tuolle listalle (miehen siis piti soittaa isälleen tai veljelleen ja kysyä pääseekö jompikumpi työmatkallaan koukkaamaan rautakaupan kautta). Lähes päivittäin kysyin, oletko saanut jo sovittua asian (mieheni kun tunnen, asioista on hyvä muistuttaa). No, tuli sitten se päivä joloin oli tarve mennä se lista hakemaan ja mies sitten soitti töistä päästyään että nyt on menossa hakemaan sitä listaa ja tiedusteli sitten että kuinka pitkä se olikaan. Vastasin että muistaakseni 2.8metriä niin mies toteaa kiukkuisesti että eihän se mahdu meidän autoon! Juu ei mahdu ei! Eli eipä ollut kuulo ollut päällä koko viikkoon!



Monesti muuten tällä palstalla todetaan, että anna miehen olla isä omalla tavallaan, kun joku kritisoi miehensä tekemisiä. Monesti kuitenkin se puranatut asiat on sellaisia, joissa ei voi toimia miten tahtoo. Eli lapsen on saatava tiettyyn aikaa sopivaa ruokaa, lapsen on saatava nukkua ja jopa jotain kotitöitä on yksinketaisesti tehtävä, isänkin. Se että puetaanko vauvalle body ennen sukkahousuja vai toisinpäin, syödäänkö perjantaina pizzaa vai parsakeittoa, harjataanko hampaat ennen yöpuvun pukemista vai jälkeen tai ollaanko lauantaisin yöpuvussa klo15 asti ovat asioita joissa voi tehdä omalla tavalla. Mutta jos lapsi on tottunut saamaan ruokaa n. klo 13 niin ei ole ok tarjota sille jogurttia vasta klo17! Tai jos lapsi on laitettava nukkumaan viimeistään klo 21 jotta hän jaksaa aamulla nousta, niin isä ei voi todeta klo 22.15 että hän katsoo vielä tulosruudun ja sitten laittaa lapsen sänkyyn!

Hei samaistun tähän niin kovin.

Lasta meillä ei ole, tuskin tätä menoa tuleekaan.

Mutta mielessä on käynyt useasti vastaavat tilanteet kun tuntuu että ilman lastakin arki on uskomattoman kuluttavaa ihmisen kanssa joka kuuntelee lauseesta hädin tuskin ensimmäisen sanan.

Käymme myös todella pitkiä mielenkiintoisia keskusteluja, mutta viimeaikoina tämä on lisääntynyt.

Kerron mitä harrastusryhmässäni tänään tehtiin, hän ei vastaa, kerron mikä uudessa asiassa oli mielestäni hienoa ja mitä opin, hän ei vastaa, kysyn hänen päivästään, hän ei vastaa.

Yhtäkkiä hän saattaa aloittaa ”ootko muuten nähnyt tän” ja näyttää kännykästään jotakin kuvaa netissä, aivan kuin en olisi sanonut sanaakaan.

En ymmärrä mistä tämä tulee ja ottaessani asian puheeksi oli mies itse aidosti yllättynyt omista reaktioistaan sillä ”ei oikeasti kuullut että olisin sanonut mitään”.

Sepä se, jollei itse edes huomaa ettei kuuntele, kelle ihmeelle minä tässä enää selitän.

Kuuliskokukaan kirjoitti:

Hei samaistun tähän niin kovin.

Lasta meillä ei ole, tuskin tätä menoa tuleekaan.

Mutta mielessä on käynyt useasti vastaavat tilanteet kun tuntuu että ilman lastakin arki on uskomattoman kuluttavaa ihmisen kanssa joka kuuntelee lauseesta hädin tuskin ensimmäisen sanan.

Käymme myös todella pitkiä mielenkiintoisia keskusteluja, mutta viimeaikoina tämä on lisääntynyt.

Kerron mitä harrastusryhmässäni tänään tehtiin, hän ei vastaa, kerron mikä uudessa asiassa oli mielestäni hienoa ja mitä opin, hän ei vastaa, kysyn hänen päivästään, hän ei vastaa.

Yhtäkkiä hän saattaa aloittaa ”ootko muuten nähnyt tän” ja näyttää kännykästään jotakin kuvaa netissä, aivan kuin en olisi sanonut sanaakaan.

En ymmärrä mistä tämä tulee ja ottaessani asian puheeksi oli mies itse aidosti yllättynyt omista reaktioistaan sillä ”ei oikeasti kuullut että olisin sanonut mitään”.

Sepä se, jollei itse edes huomaa ettei kuuntele, kelle ihmeelle minä tässä enää selitän.

Koska ketään ei kiinnosta oliko sillä Pirjolla tänään töissä uusi jakkutakki tai että kuinka monta kyykkyhyppyä teit bodypumpissa.

Vierailija kirjoitti:

meillä on joka päivä.

Mä oon joskus kysynytkin mieheltä, miksi ei kuuntele, mutta hän ei ole oikein osannut vastata. Mä yritän pitää ohjeistukset mahdollisimman lyhyinä ja itse asiassa ulos lähtiessäni kirjoitinkin paperille piirakkaohjeen (mies siis jäi sisälle piirakkaa tekemään).

Mieheni on yhdistelmä tosi hyvää ja ihan paskaa miestä. Mieheni on tosi hyvä isä, on todella kiinnostunut vauvasta ja viettää mielellään aikaa vauvan kanssa. Ihan alusta asti mies on hoitanut vauvaa, alussa enemmän kuin minä, koska olin huonossa kunnossa. Mies on myös tosi luotettava eikä koskaan tee mitään kummallista (häivy johonkin, törttöile kännissä, pane itseään perheen edelle).

Mutta sitten tunnepuoli. Mies on aivan lukossa kaikkien tunneasioiden kanssa. Tämä johtaa siihen, että mä en käytännössä koskaan saa häneltä mitään positiivista palautetta. Joskus tuntuu, että mä oon vaan joku kotitalouteen kiinteästi kuuluva apuväline, vähän niin kuin tiskikone. Sitten vituttaa, kun se menee rikki, muuten se vain pesee tiskit eikä siihen tarvitse kiinnittää sen kummempaa huomiota. Tästä syystä johtuen tää kuuntelemattomuuskin riipaisee välillä melkoisesti.

Perkele.

Ap

aika moni yritti sanoa sinulle mistä asiassa oikeasti on kyse, jostain syystä et itse huomaa sitä. Yritän avata asiaa sinulle, jotta voit välttää aika monet tulevat karikot asian tiimoilta, jos niin haluat.

Et varmasti tarkoita ohjeistuksella pahaa, eikä mieskään tarkoita pahaa sillä että "ei kuuntele". Yrität toimia järkevästi ja tavalla joka saa arjen toimimaan. Toimintasi on kuitenkin toisen ihmisen käskyttämistä, etkä tunnu tunnistavan että kun annat ohjeet, odotat selkeästi että niitä noudatetaan. Tästä seurauksena on se että muodostuu ainoa oikea tapa toimia. Käytännössä lapsen piti saada ruokaa, lapsi tuli ruokituksi. Ongelmaa ei siis siinä suhteessa ole, mutta ongelma ilmenee jos se on tehty jollain muulla tavalla kuin sinä haluaisit sen tehtävän. Tämä on hyvin vaikeaa myöntää, mutta jos haluat sen muuttuvan (ja parisuhteesi muuttuvan, johon tulen kohta), sinun täytyy oivaltaa tämä asia, muuten asiat jatkavat samaa rataa. Ongelma ei myöskään ole se, etteikö miehesi kuuntelisi sinua, hänhän kyllä kuuli viestisi "lapsi tarvitsee ruokaa" ja jopa oivaltaen toteutti sen tilanteen vaatimalla tavalla (osasi tehdä nopeampaa ruokaa koska lapsi ei jaksanut odottaa), vaan se ettei miehesi tee miten haluaisit hänen tekevän. Asia varmasti näyttäytyy sinulle toisin, kuten sanoin tämä asia on vaikea myöntää, mutta jos sen pystyt oivaltamaan, oivallat samalla askeleen muutokseen.

En olisi sinulle muuten kirjoittanut asiasta, mutta kerroit että miehesi on tunnepuoleltaan mielestäsi lukossa, eikä anna sinulle positiivista palautetta.

Neuvoni ovat yksinkertaisia:

-anna miehellesi tilaa, lakkaa neuvomasta häntä, ellei hän kysy neuvoasi selkeästi ja silloinkin asiaan, josta epäilet että hän ei osaa ratkaista asiaa yksin (tuleeko mieleen monta asiaa?)

-kuuntele, älä vain kuule vaan ymmärrä kuulemasi, viittaa edelliseen ja jatkoon, edellisessä siihen että usein neuvoa kysyessämme emme todella halua niitä (sinäkään et ehkä haluaisi kuulla tätä, ja kuitenkin kaipaat muutosta suhteeseesi) vaan haluamme tulla kuulluiksi. Se riittää. Jos toinen sanoo "sinä osaat kyllä, tiedät varmasti ratkaisun", se on itseasiassa jo kaikki mitä tarvitsimme, sillä oivaltaessamme ratkaisun tilanteeseen itse, saamme samalla kokea nautintoa onnistumisesta (toisin kuin ohjeita noudattaessa, jolloin valtasuhteet väistämättä tulevat suhteeseen väärässä muodossa)

-toisena, hyvin tärkeänä tekijän, kuulemiseen liittyen, kuuntele miestäsi, älä tulkitse, älä arvaa. Tämä voi viedä aikaa, mutta jos todella avaat aistisi ja pysäytät itsesi joka kerta kun olet tekemässä johtopäätöksiä, kuulet häntä oikeasti, aidosti. Uskon että hän antaa sinulle positiivista palautetta, vieläpä jatkuvasti. Ei vähiten siksi että selvästi välität perheestänne ja miehestäsi ja parisuhteestanne. Miehesi vain tekee sen omalla tavallaan. Hän ei kenties tee sitä haluamallasi tavalla, mutta yhtä kaikki tekee sitä, ja sinun tehtäväksesi jää kuulla se. Jos päätät jatkaa valitsemallasi tiellä, et kuulekaan, ja mitä menetät! Lupaan sinulle, jos ryhdyt kuuntelemaan miestäsi ja lakkaat neuvomasta (niin vaikeaa ja rakasta kuin se onkin, mutta hiljalleen) parisuhteesi muuttuu. Miehesi muuttuu. Ja tunnelukoille tapahtuu jotain. Sinun ei tarvitse muuta kuin ryhtyä kuuntelemaan, tällöin kuulet kysymyksen miehesi sanojen takanakin (hän tulee kuulluksi ja saa näin kannustusta keksiä itse ratkaisun) ja huomaat kuinka suhteenne muuttuu. Uskalla miettiä asioita.

Terv. Perheterapeutti (joka nyt menee iltapalalle ja toivoo rauhaa jokaiseen kotiin)

Vanha ketju. Mutta niin hyvä viesti lähes jokaiseen kotiin!

Miehet tekeytyy tyhmäksi.

Toivovat välttävän/ vapautuksen vauvan hoidosta.

Esikoinen oli 7 kk kun ensi kerran lähdin kampaajalle, mies jäi kotiin lapsen kanssa.

Parin tunnin kukuttua tulin takaisin, hätätilanne päällä. Lapsi oli syönyt tulilatvaa.

Onneksi vauvalle ei tullut oireita tms.(lapsi ei osannut liikkua vielä tuolloin).

Jäi mysteeriksi tapahtumien kulku, kaikki sisäkasvit heti roskiin, ettei sama toistuisi.

Enpä paljoa uskaltanut tämän episodin jälkeen jättää kahdestaan.

Eli miehen toive toteutui, sai mennä liihottaa yötä päivää missä halusi.