Onko teillä tämmöistä? Mies ei kuuntele.

Kiva, että jaksat puhella itsellesi. Ei nököjään sua täälläkään kuunnella.

oon kirjoittanut nää vastaukset itse?

:O

Ap

Onko se todella vaikea uskoa, että mies ei oikeasti kuuntele, mitä sanon?

ja etsiä ne omat toimivat tavat olla kotona lapsen kanssa? Suoraan sanottuna en itsekään viitsisi kuunnella sinua, kun ei tunnu olevan mitään fiksua sanottavaa.

Mulla menee puhuttu tieto helposti ohi, esim. jos menen hoitamaan puolituttua lasta, en kerta kaikkiaan pärjää sanallisten ohjeiden varassa. Pyydän aina laittamaan paperille tai kirjoitan itse muistiin, mitä kerrotaan. Muuten käy niin, että seison keittiössä purkki kourassa ja mietin, että syökö lapsi koko purkin vai vain puolet, juoko sen nokkamukista vai pullosta, pitikö antaa vettä vai maitoa, moneltako lapsi piti laittaa nukkumaan ja oliko sillä joku unilelu vai rätti vai tutti vai ei mitään.

Jos miehesi ei ole hoitanut lasta joka päivä ja huolehtinut riittävästi pukemisesta, ruokailusta, hygieniasta jne., niin se oma lapsi saattaa olla "puolituttu", eikä aivoilla riitä tilaa jollekin sanalliselle viestille, kun kädet ovat täynnä hoidettavaa lasta.

Niin ja mun mielestä kananmunan unohtaminen ei ole vaarallista, jos mies muuten ymmärtää millainen ruokavalio lapsella tällä hetkellä on ja miten lasta ruokitaan. Jos taas mies ei käsitä, mitä ja milloin lapsenne syö, niin kirjalliset ohjeet ovat paikallaan niin pitkään, kunnes mies hoitaa lasta niin usein, että on ihan yhtä hyvin kartalla kuin sinä.

kokeillut, mutta kaikkea ei aina voi laittaa paperille.

Mies hoitaa vauvaa tosi paljon, koska on yrittäjä ja työpaikka tässä kotipihassa, vauva on siis hänelle yhtä tuttu kuin mullekin, vaikka mä oon nyt hoitanutkin nää ruokajutut enimmäkseen.

Kuten tuossa yllä kirjoitin, mulle ei ole juuri väliksi, mitä ruokaa mies vauvalle antaa, kunhan nyt jotain, nämä vauvanruokajutut nyt olivat vain esimerkkejä (ja tuoreena mielessä) siitä, miten mies ei noteeraa mun puheita.

Ap

Ihan sama mistä asiasta on kyse, aina on tuurissaan onko hän kuunnellut vai vain sanonut "joo" lämpimikseen.



Ja tosiaankin, vanhempien tai parisuhteessa olevien on välillä syytä vaihtaa keskenään tietoa. Eikö teillä muilla tehdä sellaista? Molemmat vain touhuavat omiaan, maksavat omat laskunsa ja hankkivat ruokansa? Tuo juttuhan kuvastaa vain sitä, että ap olisi voinut sanoa mitä tahansa ja mies jätti kuuntelematta.



Ihan typerää joskin täysin tyypillistä naisen (kysyjän) haukkumista taas tässä ketjussa. Ihan sama mitä kysyy, on aina joko valinnut väärin ja voi syyttää itseään, tai sitten on muuten vain hirveä ihminen ja miestä käy sääliksi.

Höyryttää omenaa? Höyryttää?

Suoraan sanoen vituttaa, kun kaikki ohjeistukset kaikuvat kuuroille korville. Kaksi esimerkkiä eiliseltä:

Mies teki vauvalle ruuat ja syötti. Ekan kerran sanoin, että lämmitä höyrykattilassa eilisiä kasviksia ja keitä muna. Kerroin vielä, montako minuuttia (mies on kananmuna-allergikko, joten munankeitto ei ole hallussa). Mies alkoi syöttää vauvalle kasviksia, kysyin, onko muna kohta jo valmis. Mies: Mikä muna?

Illalla olin lähdössä jumppaan ja sanoin miehelle, että kun vauva herää, voi höyryttää omenaa ruuaksi, koska se kypsyy nopeasti eikä vauvan tarvitse odottaa. Kun tulin kotiin, pöydällä oli porkkanaa ja bataattia, ja mies sanoi, että vauva oli tullut tosi nälkäiseksi ja huutanut, kun ruuan kypsymisessä oli kestänyt niin kauan.

Tässä vain kaksi esimerkkiä, saman tarinan variaatiot toistuu joka päivä. Mikä tässä oikein on vialla? Huono kuulo? Informaatiota voi omaksua vain yhden pienen jutun kerrallaan? Mun puhetta ei tarvitse kuunnella?

Onko teillä tämmöistä?

Onko se todella vaikea uskoa, että mies ei oikeasti kuuntele, mitä sanon?

Sun kandeis miettiä, että annatko miehen olla omalla tavallaan isä ja etsiä ne omat toimivat tavat olla kotona lapsen kanssa? Suoraan sanottuna en itsekään viitsisi kuunnella sinua, kun ei tunnu olevan mitään fiksua sanottavaa.

painottaa, tässä ei nyt ole kyse lapsenhoidosta tai lapsen ruuasta vaan siitä, että mies ei kuuntele sitä, mitä mä sanon. Kuten jo sanoin, mulle ei oo väliksi antaako mies nyt lapselle sitä vai tätä, kunhan kuuntelis mitä mä sanon. Vauvanruoka ei nyt tässä ole se pointti.

Jos sua ei kiinnosta mun sanomiset, niin miksi ihmeessä luet tätä ketjua ja vielä kommentoitkin? Ei kai sulla ole mitään yleistä velvollisuutta kommentoida palstan jokaiseen ketjuun?

Ap

Höyryttää omenaa? Höyryttää?

Suoraan sanoen vituttaa, kun kaikki ohjeistukset kaikuvat kuuroille korville. Kaksi esimerkkiä eiliseltä:

Mies teki vauvalle ruuat ja syötti. Ekan kerran sanoin, että lämmitä höyrykattilassa eilisiä kasviksia ja keitä muna. Kerroin vielä, montako minuuttia (mies on kananmuna-allergikko, joten munankeitto ei ole hallussa). Mies alkoi syöttää vauvalle kasviksia, kysyin, onko muna kohta jo valmis. Mies: Mikä muna?

Illalla olin lähdössä jumppaan ja sanoin miehelle, että kun vauva herää, voi höyryttää omenaa ruuaksi, koska se kypsyy nopeasti eikä vauvan tarvitse odottaa. Kun tulin kotiin, pöydällä oli porkkanaa ja bataattia, ja mies sanoi, että vauva oli tullut tosi nälkäiseksi ja huutanut, kun ruuan kypsymisessä oli kestänyt niin kauan.

Tässä vain kaksi esimerkkiä, saman tarinan variaatiot toistuu joka päivä. Mikä tässä oikein on vialla? Huono kuulo? Informaatiota voi omaksua vain yhden pienen jutun kerrallaan? Mun puhetta ei tarvitse kuunnella?

Onko teillä tämmöistä?

Hampaita.

Jos antaa kypsentämätöntä omenaa, se jää suuhun pyörimään. Pyörimään.

Ap

Siis esim. istuneet pöydän ääreen ja puhuneet siitä, mitä lapsi nyt syö ja mitä seuraavaksi kokeillaan. Ei mulle tulisi mieleenkään ruveta höyryttämään jotain helvetin omenaa, jos porkkanan keittäminen on tutumpaa (ja sitä kautta mulle nopeampaa). Ei siitä ole vauvalle vaaraa, jos joutuu joskus odottamaan ruokaa hetken verran. Nyt miehesi tietää, että bataatin ja porkkanan kuoriminen vie niin ja näin kauan, joten jos vauvalla on ruoka klo xx, pitää ruokaa alkaa laittaa klo yy. Lopeta tuo ihan älytön motkottaminen, ei sua jaksa kukaan kuunnella!

Ihan sama mistä asiasta on kyse, aina on tuurissaan onko hän kuunnellut vai vain sanonut "joo" lämpimikseen.

Ja tosiaankin, vanhempien tai parisuhteessa olevien on välillä syytä vaihtaa keskenään tietoa. Eikö teillä muilla tehdä sellaista? Molemmat vain touhuavat omiaan, maksavat omat laskunsa ja hankkivat ruokansa? Tuo juttuhan kuvastaa vain sitä, että ap olisi voinut sanoa mitä tahansa ja mies jätti kuuntelematta.

Ihan typerää joskin täysin tyypillistä naisen (kysyjän) haukkumista taas tässä ketjussa. Ihan sama mitä kysyy, on aina joko valinnut väärin ja voi syyttää itseään, tai sitten on muuten vain hirveä ihminen ja miestä käy sääliksi.

Ymmärsit. Oot ihana.

Mä en jaksais aina nalkuttaa miehelle siitä, että hän ei ole TAASKAAN kuunnellut mua, sen takia tämä niin turhauttaakin. Se on niin loukkaavaa! Kyllä mäkin oon usein ajatuksissani, enkä kuule kaikkea, mutta mä tapaan kysyä, että mitäs sä sanoitkaan, ajattelin just ihan muuta.

Ap

Ap

Minä voin samaistua ap:n ongelmaan hyvinkin. Meillä on kanssa välillä tuollaista. Olenkin oppinut katsomaan miehen ilmettä ja jos epäilyttää menikö asia perille niin kysyn onko kuuntelu päällä tai kysyn suoraan niin mitä siis annat vauvalle ruuaksi...



Miestäkin välillä naurattaa kun huomaa itsekkin ettei ole saanut kiinni minun sanomisistani vaikka muutamaa minuuttia aikaisemmin olen kertonut jonkun asian. Mies ei suutu enää minun tarkistuskysymyksistäni koska myöntää että välillä menee ohi. Enkä minä loukkaannu koska miehelläni nyt vaan joskus ajatus ole mukana kun juttelen.



Ja ihan tavallinen mieshenkilö kyseessä joka nyt vaan on ahkera ja monista asiosita kiinnostunut ja ajatus joskus harhailee. Tietty kauppa-asiat ym. kirjoitan suosista paperille niin ei tartte soittaa kesken kaupassakäynnin (kovin monesti) kotiin ja kysyä tarkennuksia. Ja meillä on lapsilla allergioita minkä takia kaupasta tulee tuoda juuri oikeaa jugurttia, leipää jne eikä vain jotain sinneppäin.



Tsemppiä ap. Kuulostaa niin tutulta muuten paitsi minä en vaan jaksa enää loukkaantua vaan mieheni nyt vaan on luonteeltaan sellainen kun on ja esim. innostuksissaan puhuu joskus minun puheeni päälle mutta kultainen mies kuitenkin.

On. Just tuollaista. Kuulostaa harvinaisen tutulta. Samperin putkiaivot. :D

Siis esim. istuneet pöydän ääreen ja puhuneet siitä, mitä lapsi nyt syö ja mitä seuraavaksi kokeillaan. Ei mulle tulisi mieleenkään ruveta höyryttämään jotain helvetin omenaa, jos porkkanan keittäminen on tutumpaa (ja sitä kautta mulle nopeampaa). Ei siitä ole vauvalle vaaraa, jos joutuu joskus odottamaan ruokaa hetken verran. Nyt miehesi tietää, että bataatin ja porkkanan kuoriminen vie niin ja näin kauan, joten jos vauvalla on ruoka klo xx, pitää ruokaa alkaa laittaa klo yy. Lopeta tuo ihan älytön motkottaminen, ei sua jaksa kukaan kuunnella!

Siis esim. istuneet pöydän ääreen ja puhuneet siitä, mitä lapsi nyt syö ja mitä seuraavaksi kokeillaan. Ei mulle tulisi mieleenkään ruveta höyryttämään jotain helvetin omenaa, jos porkkanan keittäminen on tutumpaa (ja sitä kautta mulle nopeampaa). Ei siitä ole vauvalle vaaraa, jos joutuu joskus odottamaan ruokaa hetken verran. Nyt miehesi tietää, että bataatin ja porkkanan kuoriminen vie niin ja näin kauan, joten jos vauvalla on ruoka klo xx, pitää ruokaa alkaa laittaa klo yy. Lopeta tuo ihan älytön motkottaminen, ei sua jaksa kukaan kuunnella!

tämän ketjun olennaisimpaan osaan eli höyryttämiseen. Omenan höyryttäminen ja porkkanan keittäminenhän OVAT aivan eri asioita, koska keittäminen on kypsentämistä ja höyryttäminen on ...kypsentämistä. (Meillä kasvikset kypsennetään höyryttämällä, koska vitamiinit säilyy paremmin. Mies oli valmistanut lapselle ne bataatit ja porkkanat höyryttämällä, jos tää asia nyt sulle on tosi tärkeä. Myös omenaa on osannut omin pikku kätösin valmistaa.)

Niin, ja kuten myös aika monessa viestissä tuossa edellä olen kirjoittanut, syy, miksi olen vittuuntunut ei ole se, että mies valmisti vauvalle "väärää" ruokaa, vaan se, että hän ei kuunnellut, mitä sanoin, kuten niin usein tapahtuu. Ymmärsitkö?

Ap

Jos se oli lapselle sopivaa ja ravitsevaa ruokaa, niin miksi se sinun "määräämäsi" ruoka olisi ollut se oikea vaihtoehto? Kommunikaatioon tarvitaan kaksi, kannattaa sinunkin katsoa peiliin.

Jos se oli lapselle sopivaa ja ravitsevaa ruokaa, niin miksi se sinun "määräämäsi" ruoka olisi ollut se oikea vaihtoehto? Kommunikaatioon tarvitaan kaksi, kannattaa sinunkin katsoa peiliin.

nyt ei ollut aloituksen pointti ollenkaan, minkä huomaa jos lukee koko ketjun.

Miten te ap päädyitte yhteen tai mistä te puhuitte kun aloitte seurustella? Mulla ei ole ollut tuollaista miestä (muulla lailla paskoja kyllä) mutta tiedän paljon tuollaisia, en oikein käsitä että miten sellaisen kanssa päätyy tekemään lapsia ja menemään naimisiin jne, hulluksihan sitä tulee jos on ihan näkymätön omalle miehelleen.

Jos se oli lapselle sopivaa ja ravitsevaa ruokaa, niin miksi se sinun "määräämäsi" ruoka olisi ollut se oikea vaihtoehto? Kommunikaatioon tarvitaan kaksi, kannattaa sinunkin katsoa peiliin.

Kommunikaatioon tarvitaan kaksi. Jep. Ja jos olisit lukenut keskustelun ymmärtäisit missä sinun kommenttisi meni "harakoille". Otappa ja lue koko ketju läpi ja mene sitten katsomaan vaikka ihan kokovartalopeiliin.

- EI ap

Sitä tapahtuu meillä usein.

Itse tekisin vauvalle suuremman määrän soseita kerralla. Olisi sitten heti antaa, kun vauvalle tulee nälkä.

Ja tämä oli jatkoa sinun avaamallesi keskustelulle, ei vastaus "väärään kysymykseen".

Mies ei muista mitään mitä olen sanunut. On myös muutenkin tarkkaamaton, keskittyminen yhteen asiaan/ tekemiseen on vaikeaa ja jos asia ei kiinnosta niin ei pysy kärryillä lainkaan, myös ajantaju ja ajan käytön suunnittelu ei oikein pelaa.



Homma toimii meillä niin, että lähetän tärkeät asiat miehelle tekstarilla tai katson että mies laittaa muistettavat asiat kännyn kalenteriin. Pärjää kyllä mm. lasten kanssa hyvin nyt kun on vuosien varrella rutinoitunut. Alkuun ei mm. muistanut antaa lapsille ruokaa kun oli ruoka-aika jne.

Onko muilla samanlaista?

meillä on joka päivä.

Mä oon joskus kysynytkin mieheltä, miksi ei kuuntele, mutta hän ei ole oikein osannut vastata. Mä yritän pitää ohjeistukset mahdollisimman lyhyinä ja itse asiassa ulos lähtiessäni kirjoitinkin paperille piirakkaohjeen (mies siis jäi sisälle piirakkaa tekemään).

Mieheni on yhdistelmä tosi hyvää ja ihan paskaa miestä. Mieheni on tosi hyvä isä, on todella kiinnostunut vauvasta ja viettää mielellään aikaa vauvan kanssa. Ihan alusta asti mies on hoitanut vauvaa, alussa enemmän kuin minä, koska olin huonossa kunnossa. Mies on myös tosi luotettava eikä koskaan tee mitään kummallista (häivy johonkin, törttöile kännissä, pane itseään perheen edelle).

Mutta sitten tunnepuoli. Mies on aivan lukossa kaikkien tunneasioiden kanssa. Tämä johtaa siihen, että mä en käytännössä koskaan saa häneltä mitään positiivista palautetta. Joskus tuntuu, että mä oon vaan joku kotitalouteen kiinteästi kuuluva apuväline, vähän niin kuin tiskikone. Sitten vituttaa, kun se menee rikki, muuten se vain pesee tiskit eikä siihen tarvitse kiinnittää sen kummempaa huomiota. Tästä syystä johtuen tää kuuntelemattomuuskin riipaisee välillä melkoisesti.

Perkele.

Ap

aika moni yritti sanoa sinulle mistä asiassa oikeasti on kyse, jostain syystä et itse huomaa sitä. Yritän avata asiaa sinulle, jotta voit välttää aika monet tulevat karikot asian tiimoilta, jos niin haluat.

Et varmasti tarkoita ohjeistuksella pahaa, eikä mieskään tarkoita pahaa sillä että "ei kuuntele". Yrität toimia järkevästi ja tavalla joka saa arjen toimimaan. Toimintasi on kuitenkin toisen ihmisen käskyttämistä, etkä tunnu tunnistavan että kun annat ohjeet, odotat selkeästi että niitä noudatetaan. Tästä seurauksena on se että muodostuu ainoa oikea tapa toimia. Käytännössä lapsen piti saada ruokaa, lapsi tuli ruokituksi. Ongelmaa ei siis siinä suhteessa ole, mutta ongelma ilmenee jos se on tehty jollain muulla tavalla kuin sinä haluaisit sen tehtävän. Tämä on hyvin vaikeaa myöntää, mutta jos haluat sen muuttuvan (ja parisuhteesi muuttuvan, johon tulen kohta), sinun täytyy oivaltaa tämä asia, muuten asiat jatkavat samaa rataa. Ongelma ei myöskään ole se, etteikö miehesi kuuntelisi sinua, hänhän kyllä kuuli viestisi "lapsi tarvitsee ruokaa" ja jopa oivaltaen toteutti sen tilanteen vaatimalla tavalla (osasi tehdä nopeampaa ruokaa koska lapsi ei jaksanut odottaa), vaan se ettei miehesi tee miten haluaisit hänen tekevän. Asia varmasti näyttäytyy sinulle toisin, kuten sanoin tämä asia on vaikea myöntää, mutta jos sen pystyt oivaltamaan, oivallat samalla askeleen muutokseen.

En olisi sinulle muuten kirjoittanut asiasta, mutta kerroit että miehesi on tunnepuoleltaan mielestäsi lukossa, eikä anna sinulle positiivista palautetta.

Neuvoni ovat yksinkertaisia:

-anna miehellesi tilaa, lakkaa neuvomasta häntä, ellei hän kysy neuvoasi selkeästi ja silloinkin asiaan, josta epäilet että hän ei osaa ratkaista asiaa yksin (tuleeko mieleen monta asiaa?)

-kuuntele, älä vain kuule vaan ymmärrä kuulemasi, viittaa edelliseen ja jatkoon, edellisessä siihen että usein neuvoa kysyessämme emme todella halua niitä (sinäkään et ehkä haluaisi kuulla tätä, ja kuitenkin kaipaat muutosta suhteeseesi) vaan haluamme tulla kuulluiksi. Se riittää. Jos toinen sanoo "sinä osaat kyllä, tiedät varmasti ratkaisun", se on itseasiassa jo kaikki mitä tarvitsimme, sillä oivaltaessamme ratkaisun tilanteeseen itse, saamme samalla kokea nautintoa onnistumisesta (toisin kuin ohjeita noudattaessa, jolloin valtasuhteet väistämättä tulevat suhteeseen väärässä muodossa)

-toisena, hyvin tärkeänä tekijän, kuulemiseen liittyen, kuuntele miestäsi, älä tulkitse, älä arvaa. Tämä voi viedä aikaa, mutta jos todella avaat aistisi ja pysäytät itsesi joka kerta kun olet tekemässä johtopäätöksiä, kuulet häntä oikeasti, aidosti. Uskon että hän antaa sinulle positiivista palautetta, vieläpä jatkuvasti. Ei vähiten siksi että selvästi välität perheestänne ja miehestäsi ja parisuhteestanne. Miehesi vain tekee sen omalla tavallaan. Hän ei kenties tee sitä haluamallasi tavalla, mutta yhtä kaikki tekee sitä, ja sinun tehtäväksesi jää kuulla se. Jos päätät jatkaa valitsemallasi tiellä, et kuulekaan, ja mitä menetät! Lupaan sinulle, jos ryhdyt kuuntelemaan miestäsi ja lakkaat neuvomasta (niin vaikeaa ja rakasta kuin se onkin, mutta hiljalleen) parisuhteesi muuttuu. Miehesi muuttuu. Ja tunnelukoille tapahtuu jotain. Sinun ei tarvitse muuta kuin ryhtyä kuuntelemaan, tällöin kuulet kysymyksen miehesi sanojen takanakin (hän tulee kuulluksi ja saa näin kannustusta keksiä itse ratkaisun) ja huomaat kuinka suhteenne muuttuu. Uskalla miettiä asioita.

Terv. Perheterapeutti (joka nyt menee iltapalalle ja toivoo rauhaa jokaiseen kotiin)

Minä voin samaistua ap:n ongelmaan hyvinkin. Meillä on kanssa välillä tuollaista. Olenkin oppinut katsomaan miehen ilmettä ja jos epäilyttää menikö asia perille niin kysyn onko kuuntelu päällä tai kysyn suoraan niin mitä siis annat vauvalle ruuaksi...

Miestäkin välillä naurattaa kun huomaa itsekkin ettei ole saanut kiinni minun sanomisistani vaikka muutamaa minuuttia aikaisemmin olen kertonut jonkun asian. Mies ei suutu enää minun tarkistuskysymyksistäni koska myöntää että välillä menee ohi. Enkä minä loukkaannu koska miehelläni nyt vaan joskus ajatus ole mukana kun juttelen.

Ja ihan tavallinen mieshenkilö kyseessä joka nyt vaan on ahkera ja monista asiosita kiinnostunut ja ajatus joskus harhailee. Tietty kauppa-asiat ym. kirjoitan suosista paperille niin ei tartte soittaa kesken kaupassakäynnin (kovin monesti) kotiin ja kysyä tarkennuksia. Ja meillä on lapsilla allergioita minkä takia kaupasta tulee tuoda juuri oikeaa jugurttia, leipää jne eikä vain jotain sinneppäin.

Tsemppiä ap. Kuulostaa niin tutulta muuten paitsi minä en vaan jaksa enää loukkaantua vaan mieheni nyt vaan on luonteeltaan sellainen kun on ja esim. innostuksissaan puhuu joskus minun puheeni päälle mutta kultainen mies kuitenkin.

Ehkä tässä olennaisinta onkin se, että meillä ei monesti kommunikaatio pelaa muutenkaan - tuon kirjoittamasi viestin perusteella sanoisin, että teillä pelaa huomattavasti paremmin. Mies on perheestä, jossa asioista ei ole oikein puhuttu ja siksi hän ei osaa puhua mistään tunne-elämän asioista tai mistä tahansa mieltä painavista hankalista asioista ollenkaan.

Toi oli hyvin sanottu, että et jaksa enää loukkaantua tuosta, ei munkaan kannattaisi loukkaantua. MUTTA KUN tuntuu muutenkin, että niin monessa asiassa on kuin seinälle puhuisi. Itsetunto on jotenkin päässyt tässä suhteessa putoamaan nollaan, ja siksi tää jokapäiväinen kuuntelemattomuus tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta - vaikkei se sitä ole.

Ap

Eikä aina auta edes paperille kirjoittaminen. Esim. olin yön poissa. Lapsella oli illalla harjoitukset, joihin olisi pitänyt mennä. Oli sanottu isälle, lapselle ja kirjoitettu vielä paperiin, joka oli jääkaapin ovessa. Ja ei, lapsi ei mennyt harjoituksiin. Rasittavaa.



Kun kertoo asioita, mies myöhemmin ihmettelee ja ite saa kommentoida, että olihan tästä puhetta, oonhan mä tästä kertonu jo ainaki 3 kertaa..



En tiedä, miksi ei kuuntele, ehkä ei vaan kiinnosta. Ei kiinnosta kohta muakaan..