Katri Manninen Iltasanomissa: Olin jättää perheeni

Ihmettelen, kuka lukee roskalehtiä ja uskoo niiden kirjoittamia juttuja? Kyseiset lehdet myydään skandaaleilla. Todellisilla tai vielä useammin kuvitelluilla.

Tiedän, vauva-arki voi olla rankkaa, synnytyksenjälkeistä masennusta voi olla, mutta toi nainen myy itseään kriiseillä tai sitten sen elämä on kriisistä toiseen loikkimista. Aina sillä on joku tilanne päällä. Mut tosi hienoo että se neuvoo työkseen muita.

Katri esintyy ihan kohta ykkösen aamu-tv:ssä äitinsä kanssa. Kyllä Katri kaikkialle ehtii :)

Olen todennut, että epävakaita persoonia löytyy paljon näyttelijöistä, kirjailjoista, taiteilijoista. Asiaan kuuluu asioiden analysointi, puhkipohtiminen, lärvien ottaminen, jaabadaabailu Minusta. Ihan tavallisesta arjesta tehdään draaman paikka. Koska tunteita pitää tuulettaa ja ilmaista itseään ja itsestä puhuminen on niin ihanaa. Jonkin sortin narsismia siis ja persoona varmasti kehittyy tähän suuntaan, koska analysointi antaa hyvää työpohjaa kirjoittamiseen. Taiteilu ja kirjailu ovat harvoin 8-16 töitä, useimmiten ne ovat koko elämän kattavia intohimoja.

Sitä paitsi ketään ei oikeasti kiinnosta toisen ihmisen ex-miehen exät. Minulle ei ainakaan tarvitse selittää kädestä pitäen kuinka suhtautua lehtijuttuihin, anonyymien kirjoitteluun nettiin tai yksittäisen julkkiksen julkisuuskuvaan. Osaan sen tehdä itse, kiitos. Mediakritiikki ei ole niin vaikeaa, vaikka olenkin vain tavallinen ihminen. Suomen piirit ovat sitä paitsi niin pienet, että harva tavis välttyy tuntemasta suomalaisia ´julkkiksia´.

Joten tämä avaus ei yllättä eikä se, että kohde googlaa oman nimensä ja tulee tänne oikomaan muiden käsityksiä. Huomio hivelee oli se sitten hyvää tai huonoa. Nämä julkkisten Av-avautumiset eivät minun silmiin muuta näkemystäni ainakaan hyvään suuntaan, näitä on ollut monia. Hyväitsetuntoinen ja älykäs ihminen antaa suunsoittajien soittaa suutaan ja välttää sohimasta enempää. Eikä aliarvioi kanssaihmisiä siten, että tulee kertomaan miten heidän tulisi ajatella.

Avauksessa mainittua henkilöä vastaan minulla ei ole mitään. Enkä ole exän äxän serkun kaima.

Minusta on tosi hyvä, että näistä mustista ajatuksistaan joku uskaltaa omalla naamallaan kertoa, ja näyttää, että niistäkin pääsee yli. Minulla oli yhden lapsemme vauva-aikoina näitä, ja oli kyllä pelottavinta, mitä ikinä olen kokenut. Onneksi minulla oli ihmisiä ympärillä, jotka olivat tukena. Ehkä ennen tätä kokemusta olisin minäkin typeränä kauhistellut, nyt pidän avoimuutta todella arvokkaana. Kiitos Katrille rohkeudesta!

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:40"]

Minusta on tosi hyvä, että näistä mustista ajatuksistaan joku uskaltaa omalla naamallaan kertoa, ja näyttää, että niistäkin pääsee yli. Minulla oli yhden lapsemme vauva-aikoina näitä, ja oli kyllä pelottavinta, mitä ikinä olen kokenut. Onneksi minulla oli ihmisiä ympärillä, jotka olivat tukena. Ehkä ennen tätä kokemusta olisin minäkin typeränä kauhistellut, nyt pidän avoimuutta todella arvokkaana. Kiitos Katrille rohkeudesta!

[/quote]Aa. Minä järkeilin esikoisen kohdalla, että näitä ajatuksia on varmasti kovassa väsymyksessä ja unenpuutteessa kaikilla. Vauvakirjoistakin ja neuvolasta sai informaatiota aiheesta. Ehkä jotkut sitten tarvitsevat Julkkiksen vahvistusta.

Oletko, Katri, ajatellut koskaan vetäytyä julkisuudesta? Saisit olla AIVAN rauhassa. Ei kukaan kirjoittelisi sinusta mitään.

Itse voin myöntää olevani kateellinen Katrille hänen avoimuudestaan, tasapainoisuudestaan ja kyvystä hyväksyä itsensä ja tunteensa.

Teistä joistakin arvostelijoista selkeästi huomaa, että mielen defenssimekanismit toimivat todella hyvin, jos tietoisessa mielessä ei koskaan käväise arveluttavat alitajuiset tuntonne, tai sitten ne torjutaan joko tiedostamattomasti tai tiedostaen.

Se kielii mielestäni juuri tasapainoisuudesta, että pystyy puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikä pelkää pahojakaan aiheita tai ajatuksia.

Edellinen jatkaa vielä, että itseltään paljon vaatiminen kertoo mielestäni korkeasta aivokapasiteetista.

Joidenkin ihmisten aivot tylsistyvät vaan "pelkkään tavalliseen elämään" ja kehittävät itselleen haasteita ja draamaa pienistä asioista, jos eivät saa isompia haasteita purtavaksi.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:25"]Itse voin myöntää olevani kateellinen Katrille hänen avoimuudestaan, tasapainoisuudestaan ja kyvystä hyväksyä itsensä ja tunteensa.

Teistä joistakin arvostelijoista selkeästi huomaa, että mielen defenssimekanismit toimivat todella hyvin, jos tietoisessa mielessä ei koskaan käväise arveluttavat alitajuiset tuntonne, tai sitten ne torjutaan joko tiedostamattomasti tai tiedostaen.

Se kielii mielestäni juuri tasapainoisuudesta, että pystyy puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikä pelkää pahojakaan aiheita tai ajatuksia.

[/quote]

t.katri - taisi unohtua.

Ihana päivä! Luin Av-palstalta tänään, että mieleni defenssimekanismit eivät toimi. Olen kateellinen muille heidän avoimuudestaan (sain siis tietää vastoin käsitystäni, etten ole avoin ihminen). Torjun tiedostamatta tuntojani. Elän pelkkää tavallista elämää, luonnollisesti, koska olen tavis enkä julkkis. Enkä saa elämässäni tarpeeksi isoja haasteita joten keskityn niihin pieniin. Mikä ihana päivä! Nyt täytyy vain varata aika lääkärille, joka hoitaa nämä kaikki vaivat.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 10:25"]Itse voin myöntää olevani kateellinen Katrille hänen avoimuudestaan, tasapainoisuudestaan ja kyvystä hyväksyä itsensä ja tunteensa.

Teistä joistakin arvostelijoista selkeästi huomaa, että mielen defenssimekanismit toimivat todella hyvin, jos tietoisessa mielessä ei koskaan käväise arveluttavat alitajuiset tuntonne, tai sitten ne torjutaan joko tiedostamattomasti tai tiedostaen.

Se kielii mielestäni juuri tasapainoisuudesta, että pystyy puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, eikä pelkää pahojakaan aiheita tai ajatuksia.

[/quote]

t.katri - taisi unohtua.

[/quote]

En sataprosenttisen varmasti ole Katri. Enkä haluaisi olla, vaikka häntä monella tasolla ihailen ja vähän kadehdinkin. Haluaisin olla vaan ihan oma itseni.

Kirjoittajalle 32, kannattaa lukea noista defenssimekanismeista tietenkin varmaan muualtakin kuin av-palstalta, jos haluat tietää enemmän.

Eikä niin sanotussa tavallisessa elämässä mitään pahaa ole, jos on tyytyväinen.

Itse olen siitäkin kateellinen, jos pystyy olemaan pienistä asioista onnellinen. Ja tämä ei ole mitään itsensä ylentämisen yritystä, vaan ihan aidosti haluaisin olla tyytyväinen aivan tavalliseen elämään.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 09:10"]

Katri esintyy ihan kohta ykkösen aamu-tv:ssä äitinsä kanssa. Kyllä Katri kaikkialle ehtii :)

[/quote]

Mitä siellä puhuivat. Katsoiko kukaan. Näkeeköhän sen netistä.

33, sinulla meni sarkasmi ohi niin, että viuhahti. Jos ajattelet, että tavalliset ihmiset (siis ei julkisuudessa pyörivät) viettävät ns. tavallista elämää ja tekevät tavallisia asioita, mitä ne nyt ovatkaan, olet melkoisen vieraantunut todellisuudesta tai tuttavapiirisi tavalliset ihmiset ovat tylsiä ja pystyynkuolleita. Mitä ylipäätään on tavallinen elämä, tavallisine haasteineen. Haiskahtaa kovasti ylemmyydentunne-syndroomalta.Tavallisiin ihmisiin kun kuuluu ihmistä laidasta laitaan. Jos laitetaan vierekkäin vaikkapa laihdustuskirjailija-julkkis ja tavallinen ihminen alanaan syöpätutkimus kategorioisin sen syöpätutkijan kaikkea muuta kuin tavikseksi ja haasteensa todellakin isoiksi verrattuna siihen "isohaasteiseen" laihdutuskirjailijaan. Mistä muuten oletat, etten tiedä defenssimekanismeista mitään? t. psykan opiskelija

Google kertoi, ettei ollutkaan doping hiihtäjä vaan käsikirjoittaja. Laihduttaminen on niin out. Kannattaa pitää vaaka käsillä, niin huomaa ajoissa milloin meinaa lihoa, ei tarvitse laihduttaa vaan syödä viisaasti ja liikkua. Olkaa hyvä, ei maksa mitään tämä neuvo.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 11:18"]33, sinulla meni sarkasmi ohi niin, että viuhahti. Jos ajattelet, että tavalliset ihmiset (siis ei julkisuudessa pyörivät) viettävät ns. tavallista elämää ja tekevät tavallisia asioita, mitä ne nyt ovatkaan, olet melkoisen vieraantunut todellisuudesta tai tuttavapiirisi tavalliset ihmiset ovat tylsiä ja pystyynkuolleita. Mitä ylipäätään on tavallinen elämä, tavallisine haasteineen. Haiskahtaa kovasti ylemmyydentunne-syndroomalta.Tavallisiin ihmisiin kun kuuluu ihmistä laidasta laitaan. Jos laitetaan vierekkäin vaikkapa laihdustuskirjailija-julkkis ja tavallinen ihminen alanaan syöpätutkimus kategorioisin sen syöpätutkijan kaikkea muuta kuin tavikseksi ja haasteensa todellakin isoiksi verrattuna siihen "isohaasteiseen" laihdutuskirjailijaan. Mistä muuten oletat, etten tiedä defenssimekanismeista mitään? t. psykan opiskelija

[/quote]

Ehkä tavallinen oli väärä sanavalinta tähän yhteyteen, mutta varmasti tajusit suurinpiirtein mitä tarkoitin. Eli siis keskiverto olisi ehkä ollut kuvaavampi. Onhan se tietysti totta, että jokaisella voi olla eri käsitys siitäkin, mutta sanotaan nyt vaikka esim. tilastollisesti keskiverto, joka on selkeä objektiivinen näkökulma.

Jokaisella on eri taso, johon pyrkii. Onko se sitten älykkyydestä, motivaatiosta, jaksamisesta, vai mistä kiinni, mihin tyytyy. Vai tyytyykö kukaan loppupeleissä edes mihinkään tasoon, vai onko rimaa aina hiukan nostettava? Itsellä tämä viimeinen lause ainakin pätee ja tuntuu, että monet viettävät elämänsä etsien jotain lopullista päämäärää.

Varmasti psykologian opiskelijana myös huomasit, että tuo kehotukseni vakavasti otettavan tiedon etsimiseen muualta kuin vauvan aihevapaa-palstalta ehkä saattaisi olla jonkinlaista vastasarkasmia.

Parhaiten tekisitte kun jättäisitte

kommentoimatta ja omaan arvoonsa.

Kyseessähän ei ole mikään laihdutus tai tehokiinteys, mind fullness

vaan pakonomaisesti huomiotahakeva persoona joka

näistäkin kirjoituksista saa tukea puutteelliselle itsetunnolleen.  

Minulla on aikuisiän ADD, tarkkaavaisuushäiriö. Arkeni ei ole kaaosta, lasten luotsaaminen ja hoitaminen, kasvattaminen ei vedä pinnaani kireälle, ole koskaan vetänyt. Lapsia neljä, ikää kohta 50 v. Ärsyttävät Mannisen tarkkaavaisuushäiriöstä antamat haastattelut, yleistykset. Katri Mannisen pitäisi puhua vain itsestään ja siitä, että hänellä on myös oheisongelmia ADD:n lisäksi. Minulla on siisti koti, eikä mitään ongelmia kotihommien tekemisessä. Vertaisryhmissä en ole tavannut juurikaan ihmisiä, joiden ADD tai ADHD oireilisi kuten Mannisen. Ihmettelen, kuinka Manninen voi toimia hyvinvointivalmentajana, kun miltei kaikki hänestä lukemani artikkelit käsittelevät hänen pahoinvointiaan ja päivittäisiä lääkityksiään. Itse olen kieltäytynyt päivittäislääkityksistä. Otan lääkettä vain jos minun tulee olla poikkeuksellisten työ- tai muiden tehtävien vuoksi erityisen skarppina.

En myöskään lakkaa ihmettelemästä Kirsti Mannista. Kirsti Manninen kertoo haastatteluissa, kuinka koti on hujan hajan, ihmisiä tulee ja menee, hän tarvitsisi muusaa. Että se on ihanaa kun on kaikki mullin mallin. Terveyttä ei ole ajateltu, Kirsti Manninen painaa varmasti 150 kg ja puhuu ruoasta, kuinka istutaan ja syödään yhdessä, syödään ja syödään. Ja istutaan. Katri Manninen on jojoillut aikuisiällään painonsa kanssa, elämänsä kanssa. Ehkä Kirsti Manninen olisi Katrin lapsuudessa voinut tehdä jotakin toisin? Ai niin, mut kun varmaan Kirstilläkin on ADD... Ihan kuin diagnoosi antaisi oikeuden käyttäytyä hillikkeettömästi ja elää kuin Ellun kana? Minulle se ei ainakaan anna. Olen aikuinen ja päätän kuinka käyttäydyn, tunteet ja vietit eivät minua arjessani vie eivätkä ohjaa.

Up

Kukamitähäh?