Siskon kommentit

Olen potenut viisi vuotta nyt kilpirauhasen vaivoja. Pahoina.



Se on vajaatoiminut, liikatoiminut ja tulehtunut. Ylipäätään ihan sekaisin.



Olen aivan uupunut ja loppu. Nyt se poistetaan kokonaan, kun ei siitä kerran lääkkeilläkään kalua enää tule.



Kaksi lasta (joista toisella vielä krooninen sairaus), työ ja koko härdelli on silti tullut hoidettua, välillä paremmin ja välillä huonommin eli välillä on ollut sotkuista, välillä on syöty eineksiä jne. - mutta siskoni jaksaa natkuttaa "laiskuudestani" ja "saamattomuudestani" ja "avuttomuudestani" ja "itsekkyydestäni".



Juu, kyllä, en ole aina muistanut kaikkien sukulaisten toisten nimien nimipäiviä jne.



Ja aivot nyt vaan eivät toimi yhtä vikkelään kuin ennen. Työni on hektistä ja se vie kaikki mehut, kun en ole ihan kunnossa. Saatan siis unohdella jotakin mitä minulle on sanottu tms. En tee sitä pahuuttani.



EN YKSINKERTAISESTI JAKSA KUUNNELLA enää noita puheita huonosta äitiydestäni jne.



Meillä on kuitenkin aina ruokaa, aina puhtaat vaatteet, suhteellisen siistiä (jo ihan sen ansiosta, että meillä käy siivooja, mikä on taas yksi merkki saamattomuudestani), lapset kuskataan hyvään kouluun, kaikkiin harrastuksiin, joihin haluavat ja lapset saavat joka paikassa kiitosta.



Oman työni olen sitkeästi hoitanut.



MIKÄÄN ei vain riitä!