Elämä satuttaa..

Yksi keskenmeno. Niitä sattuu ihan kaikille!

Vasten tahtoani tein abortin, painostettuna. Mä tyhmä!! Ja on keskenmenostakin kokemuksia, se vaan ei ollu läheskään niin kauheeta kuin abortti. Kyllä mua sattuu kun menetin sekä vauvan että miehen, se on melko kamalaa.

-ap



P.S. Mikä ihmisiä vaivaa, kun niin usein netissä ollaan tylyjä silloin kun jollain on vaikeaa?

eli ihan on oma valinta.



Jos sössit, niin sössit. Ota sössimiset opiksi ja kasva niiden avulla.



Eihän tuo edes ole mikään "vaikeus" herrajumala, jos kerran itse olet sopan aiheuttanut!

No kuka sut siihen aborttiin painosti jos ei oma mieskään? Ja miksi annoit painostaa? Jos molemmat halusitte pitää lapsen niin miksi ette pitäneet?

Olin vain niin typerän hulluna rakastunut, että kun piti valita mies tai lapsi, valitsin niin väärin..



Mikä kukaan on sanomaan toiselle mikä on vaikeus kenellekin? Mulle vauvan plus elämäni rakkauden menetys on vaikeus. Uskon et ois monelle muullekin.



-ap

ei siihen auta kun aika ja sekään ei välillä. No ainakin osaat neuvoa av palstalla jos joku on joskus vastaavassa tilanteessa. Ehkä sun tilanteesta joku oppii jotain.



Olen todella surullinen sun puolesta. Eikä sua lohduta vaikka kuinka joku sanoo että kyllä se siitä joskus helpottaa.



Ole vaan yhteydessä niihin kavereihisi vaikka yksinäiseltä tuntuu!

Halusi muka vauvaa ja siksi sitä yritettiin..sitten ei muka vaan ollutkaan valmis, sittenkään.



-ap

Olisi sittenkin halunnut sen lapsen?



Aikuinen pystyy kantamaan vastuunsa eikä käännä kelkkaa tuollaisessa tilanteessa vähän väliä.

tollehan voi miettiä aina syitä

ei siihen auta kun aika ja sekään ei välillä. No ainakin osaat neuvoa av palstalla jos joku on joskus vastaavassa tilanteessa. Ehkä sun tilanteesta joku oppii jotain.



Olen todella surullinen sun puolesta. Eikä sua lohduta vaikka kuinka joku sanoo että kyllä se siitä joskus helpottaa.



Ole vaan yhteydessä niihin kavereihisi vaikka yksinäiseltä tuntuu!

keskenkasvuisilta mt-potilailta.



Ensin mies muka pakottaa ap:n tappamaan oman lapsensa, sitten mies häipyy ja nyt ap itkee moisen "miehen" perään, kun tämä muka on ap:n suuri rakkaus...



Voi jessus sentään.

Pitipä tulla ees purkaa tuskaa tänne, mulle on näköjään nyt tosi helppoa ilkeillä kasvottomasti.



-ap

Mutta kun oltiin kuitenkin oltu yhdessä pitkään ja ennen tätä kriisiä oltiin todella onnellisia. Toki nyt mietin mikä kaikki lopulta ees oli totta miehen puolelta.. Oli se varmaan eroa miettiny aiemminkin, alan epäillä nyt.. Oon vihainen, loukattu, pettyny..mutta myös surullinen, koska ennen kaikkea tätä rakastin niin paljon.



Enkä varmaan oo ainut ihminen joka on tehny elämässään virheitä ja katuu ja suree niitä, enkä ainut jonka puoliso ikävästi yllättää.



-ap

eli tein abortin etten menettäisi (näin jälkeenpäin ajatellen ihan kelvotonta) miestä =( Kyllä se kaduttaa ja surettaa kovasti. Mutta mulla meni rakastumiseta pää niin sekaisin että olin valmis jopa murhauttamaan lapseni jotta saisin jatkaa sitä ihanaa yhdessäoloa miehen kanssa, miehen joka oikeasti oli pettävä ikuinen poikamies-hulivili joka sitten jätti minut kuitenkin muutaman kuukauden päästä abortistani. Kylläpä kannati satsata sikiön henki siihen suhteeseen =(

Mä voin ymmärtää sua ihan täysin. Mulla on henkilökohtainen kriisi tällä hetkellä juurikin miehen takia, minä rakastan ja hän ilmeisesti ei. Jos tähän vielä lisättäisiin raskauden päättäminen niin olisin todella hajalla. Iso voimahali sinulle ap!

Velvollisuus!



Opit ehkä sen tästä.

Mun mies ei ees juonu, ei juhlinu, ei pettäny, vaan OIKEASTI koin meidän olleen tosi onnellisia. Siksikin järkyttää niin kuinka lähti yhtäkkiä, satuttaen mua niin syvästi ettei kukaan koskaan.. :'(



-ap

tuntee myötätuntoa sinua kohtaan. Itselläni on ollut sama tianne joskus ja olen päässyt yli siitä.

Mutta kun oltiin kuitenkin oltu yhdessä pitkään ja ennen tätä kriisiä oltiin todella onnellisia.

-ap

Pitkään? Eli tarkalleen kuinka kauan? 2 kuukautta? Vai jopa puoli vuotta?

Mun mies ei ees juonu, ei juhlinu, ei pettäny, vaan OIKEASTI koin meidän olleen tosi onnellisia. Siksikin järkyttää niin kuinka lähti yhtäkkiä, satuttaen mua niin syvästi ettei kukaan koskaan.. :'(

-ap

Kyllähän tuo on vielä paljon pahempi tilanne kun ei voi edes jälkeenpäin rationalisoida että hyvä vaan että jäi se sika ukko, kun hän kerran vaikutti oikeasti sopivalta ja hyvältä mieheltä.

Mulla hulluinta oli että olin niin rakastumisissani riippuvainen siitä miehestä että ensimmäiseen vuoteen en oikein surrut lasta yhtään, vain sitä eroa. Tuntui etten pysty elämään ilman sitä miestä, että kaikki tarkoitus ja merkitys elämästä on kadonnut. Valitettavasti kerran tuon jälkeenkin minulla on käynyt rakastuessani yhtä hullusti vaikka silloin ei aborttia tullutkaan - eli menin niin sekaisin että jätin lemmikkieläimeni hoitamatta kunnolla että pääsen vaan vapaana juhlimaan rakastamani miehen kanssa :( Sen jälkeen päätin pidättäytyä parisuhteista kokonaan, koska näköjään rakastuminen tekee minusta täyden sekopään jolle ei maksa mitään lapsen henki, lemmikkien hyvinvointi, oma taloudellinen tilanne (tuhlasin yli varojeni velaksi tuossa viimeisessä suhdeyrityksessä että sain matkustaa jne) tai yhtään mikään. Äyh.

t. 16

Ihan puoli vuotta. No johan tuossa ehditte koko maailman tulevaisuuden oikein kunnolla pohtia. Tosin alkaahan tuo 35 vuotta ikää olla jo sen verran "mätää silakkaa" että ihmekkä tuo jos mies alkaa tuoreempaa lihaa muualta etsiä?