Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä satuttaa..
08.05.2012 |
Kuinka asiat voikin sattua. Eikä koskaan voi tietää mitä huominen tullessaan tuo.. Mä menetin lapsen, raskaus päättyi ikävästi, ja luulin etten toivu siitä ikinä. Kaikki se aiheutti valtavan kriisin parisuhteeseen, mutta siitä selvittiin, tai luulin että selvittiin. Mies ei selvinnytkään, sydämessään, vaikka esitti selvinneensä.. Rakkaus ei riittänytkään, vaikka sitä oli (on) paljon. Mies lähti aivan yllättäen, varoittamatta, selittämättä. Erosta tuli rumaa, molemmat satuttivat toisiaan sanallisesti, ja yhteenpaluu on mahdoton ajatuksenakin, enää ikinä. Mutta kun sattuu niin paljon! Kaikki tuntuu niin epäreilulle.. Miten sitä jaksaisi eteenpäin, kun (ystävistä huolimatta) on NIIN YKSIN? :'(
Kommentit (40)
Ja mikä on mätää, on mun mielestä tuollainen järjetön ilkeily. Mikä tarve sulla on siihen? Jos olisit omaan elämääsi tyytyväinen, niin ei olisi aikaa/halua kasvottomasti laukoa törkeyksiä netissä. Törkeyksiä, joilla et mua ainakaan saa edes satutettua.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä välitä siitä. Toivon sinulle paljon tsemppiä.
Auttaisiko tuohon suremiseen, että kirjoitat miehelle kirjeen/kirjeitä, johon purat kaiken? Voit haukkua, rakaastaa, vonkua takaisin tai antaa tulla tuutin täydeltä. Vähän niin kuin päiväkirja mutta voit kirjoittaessasi kuvitella miten lähetät kirjeen miehelle, vaikka et sitten kuitenkaan lähetä...
Kun saat puettua surusi, kaipauksesi ja kiukkusi sanoiksi, helpottaa ainakin vähän.
Tuntuu varmasti siltä että koko elämältä vedettiin matto alta, että koko tulevaisuus on romahtanut.
Eipä siihen paljonkaan voi sanoa, yritä jaksaa ja jatkaa päivä kerrallaan. Ehkä joku päivä huomaat että elämä jatkuu kaikesta huolimatta, etkä ajattele asiaa päivittäin. Kuten joku muukin sanoi niin ole yhteydessä ystäviisi, älä tee sitä virhettä että eristäydyt.
Empatia tuntuu tällä palstalla olevan erittäin kadoksissa muutamien osalta.
Tän miehen kans en enää oo missään tekemisissä, vaikka koko ajan mieli tekiski soittaa.. Mutta ei, ei kannata. Satuttaisin vain vielä lisää itseäni! Huh kyllä ihminen voi olla hullu kun tuolla lailla rakastuu.
Ja hei, kyllä tääkin auttaa kun kirjoittaa tänne ja kuulee että joku muukin on kokenut saman ja siitä selvinnyt. Kiitos!! :)
-ap
mutta kunhan aikaa kuluu, näet itsekin että oli vain onni että pääsit moisesta "miehestä" eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan ei vaan haluais niitä kuormittaa..
Kyllä tuskan on pakko ajastaan hellittää. Ärsyttää vaan maata yöt yksin, ahdistaa ja itkettää. Päivät pikkuisen paremmin menee..
Eipä ollut yllätys et tällä palstalla ilkeillään, mutta ei tosiaan mua satuta tuollainen typerä nimettömänä kirjoittelu. Sen sijaan empatia ilahduttaa! Siitä siis kiitos.
Mutta toivottavasti niin käy! Tyhmä kun on ja rakkaus ei kuole samalla hetkellä kun mies häipyy, niin kyllä sitä vaan vielä montaa juttua kaikesta huolimatta kaipaa, ja miettii oisko itse voinut toimia toisin jossain asiassa, oisko suhde sitten kestänyt.. Huokaus.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä olet voinut olla noin vietävissä, että 35-vuotiaana suostut aborttiin miehen painostuksesta, vaikka sitä itse et halunnut? Nyt nainen hieman itsekunnioitusta ja jämäkkyyttä peliin!
Noh, siis kamala tilannehan tuo on. Yritä jaksaa.
ja vielä kamalampaahan tuossa on se, että AIKUISET ihmiset päättää tehdä lapsen ja sitten se abortoidaan kun mies ei enää haluakaan.
Vaikka provohan tää taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuten sanoin, järki sumeni kun tähän mieheen rakastuin. Hän oli mun prinssi, jumala, mitä vain, oli niin kaunista ja hauskaa ja intohimoista, että pari viikkoa asiaa (abortti) pohdittuani päädyin siihen etten oo minkään asian takia valmis luopuu siitä miehestä ja siitä millaista meillä yhdessä oli. Tyhmää, joo, tiedän! Ihan hirveä virhe! Mutta kun ei pää toiminu ni ei.. Ja kaikki vielä ihan turhaan, kun mies lähti kuitenkin abortin jälkeen.
Nyt todella täytyy opetella seisoo omilla jaloilla eikä koskaan enää olla riippuvainen kenestäkään... Järjen tasolla kaikki on vaan helpompaa kuin tunteen. Mut en enää palais yhteen tän miehen kans, vaikka hän sitä joskus ehdottais..liikaa satutti mua.
sulla varoituskellot soineet siinä vaiheessa, kun mies alkoi yhtäkkiä perua lastentekohaaveitaan siinä vaiheessa kun tulit raskaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun lupasi vaikka mitä jos teen abortin, niin.. En ole ylpeä itsestäni, kadun kovasti, mutta olin oikeasti niin hulluna siihen mieheen, että otin riskin ja päätin luottaa et hän pysyy mun luona jos teen mitä hän pyytää.. TYHMÄÄ, ja siitäkin syystä tuntuu nyt niin pahalle.
-ap
Ja kun lupasi vaikka mitä jos teen abortin, niin.. En ole ylpeä itsestäni, kadun kovasti, mutta olin oikeasti niin hulluna siihen mieheen, että otin riskin ja päätin luottaa et hän pysyy mun luona jos teen mitä hän pyytää.. TYHMÄÄ, ja siitäkin syystä tuntuu nyt niin pahalle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilannehan tuo on.
Sen verran voi kuitenkin itseään armahtaa ja muistaa että päätöksiähän tekee aina sen perusteella, minkä SILLÄ HETKELLÄ katsoo parhaimmakseen. Muutahan ei edes voi. Vaikkakin se myöhemmin osoittautuukin virhepäätökseksi, on sen kuitenkin tehnyt sillä parhaalla tiedolla mikä sulla siinä tilanteessa silloin oli.
Pelkään vaan pahoin että tuun vielä kauan katumaan syvästi..
Mutta ensin pitäis saada tää kaipaus katoamaan sitä miestä kohtaan! Tässä nyt ei oo mitään järkeä tuntea tällaista tuskaa.. Miten sen vaan sais taottua päähänsä?? Ikäväpuuskia kun vain tulee... :( Oli meillä niin hurjan mukavaakin.
-ap
nyt järki käteen ja mieti mitä mies on sulta ottanut, vaatinut sua tuhoamaan oman lapsesi! Liikaa vaadittu tuon ikäiseltä naiselta. Pitäisi 3-kymppisen miehenkin olla jo sen verran aikuinen että ottaisi vastuun eikä luistaisi kun koira veräjästä. Vaikka teillä olis ollut miten hauskaa niin tuollainen mies ei oo paskankaan arvoinen. Älä päästä sitä enää lähelles, se tekee sustakin sairaan. Voit päästä yli vain unohtamalla koko tyypin! Usko mua, voit sitä paremmin mitä kauemmin saat olla ilman tuota "miestä".
Lapsesi menettämisestä oot myös itse vastuussa. voi olla että siitä et koskaan pääsekään yli. Tajuat vielä ennen pitkää mitä oot tehnyt. Ehkä se vauhdittaa miehestä yli pääsemistä.
Niin kauan mieskin muka, kunnes testi oli positiivinen.
No, nyt ei oo vauvaa eikä oo miestä, sydän vain murskana. Mutta on tästä noustava!
-ap
Alue: Aihe vapaa
Mulle riitti tää kerta, mä toivon.. Siis et rakastuin NIIN HULLUNA. Oon toki ollu parisuhteissa ennenkin, pitkissäkin, mut kukaan ei koskaan ollu mulle kuin tää mies, hän sai mun pään niin pilviin ja olin oikeastaan riippuvainen hänen rakkaudestaan.. Ja valmis antaa hänen takiaan aivan kaiken. Enää en halua päästää ketään niin lähelle mua, en halua enää ikinä olla näin rikki. Jollain tapaa lohdullista kuulla, etten oo ainut jonka pään rakkaus noin sekoitti.. Ja niin, oon miettiny samaa. En just nyt itke abortin takia ollenkaan niin paljon kuin tän miehen. Säälittävää, mutta niin se vain on..
-ap