Niskaturvotusta 5 mm, onko yleistäkin?

Odota lisätietoja. Niskaturvotus voi tarkoittaa esimerkiksi kromosomivikaa tai sydänvikaa - välillä myös molempia samaan aikaan, koska esim. Downin syndroomaan kuuluu lähes puolella myös sydänvika.



Mikäli kyseessä olisi sydänvika, niin suhteellisen vaikeitakin sydänvikoja voidaan nykyisin hoitaa. Sydänlapset ja -aikuiset ry:n sivuilta www.sydanlapset.fi löytyy esimerkiksi lisätietoa.

Oli ite juur kans tossa samasessa ultrassa ja kätilö sano mulle että kolme sais olla ku kysyin että paljo sais näyttää..MUTTA...tiedän myös erään ystäväni jolla sikiön turvotus oli 6 ja silti syntyi terve pikku prinsessa :) tsemppiä sullekkin ja toivotaan että kaikki menee hyvin :)

ei annettu toivoa terveestä lapsesta. Istukkabiopsian ja ultrien jälkeen annettiin kuitenkin kuudennen raskauskuukauden jälkeen prosenteiksi jopa 15%. Terve viisivuotias poika on tämä poika nykyisin ja vatsassa kaikki pielessä, niskaturvotus, reiden mitta, pään ympärys, kasvu, ihan kaikki...oli vielä syntyessään veltto vauva, kiskottiin heti synnyttyään lastenosastolle kaikkiin maailman tutkimuksiin, mitään ei löydetty. 37 olin kun poika syntyi, kärsi vielä hapenpuutetta synnytyksessä eikä siitäkään ole ilmeisesti mitään jäänyt.

sekin saattaa vaikuttaa. Niskaturvotus nimittäin vaihtelee suuresti viikosta riippuen, ja joskus noita liian isoja lukemia saadaan väärien viikkojen ansiosta.



Tsemppiä kuitenkin. Olen itse aikoinaan teettänyt omalla kustannuksella istukkabiopsiat molempien lasten kohdalla siitä syystä, että sillä saadaan selville kaikkein pahimmat kromosomiviat (no okei, down myös), ja en kokenut itse olevani kykenevä hoitamaan pahasti kromosomivammautunutta lasta (eli olisin tehnyt abortin, downista myös).

Jotenkin oloa helpottaa jo se, kun huomaa että en ole maailman ainoa ihminen, jonka sikiöllä on / on ollut niskaturvotusta.



Tuokin oli lohdullinen tieto, että jopa 6 mm:n turvotuksella on kaikki voinut olla kuitenkin hyvin.



Viikkoja on nyt 11+4, joten pitäisi olla ihan oikea aika tälle ultralle. Aluksi oli aivan epäselvää, miten pitkällä raskaus on, joten kävin ultrassa jo viitisen viikkoa sitten ekan kerran. Siellä pystyttiin raskauden kesto määrittämään tarkasti sikiön pituudesta, ja varattiin sitten tämä tämänpäiväinen aika.



ap

Tässä sinulle niitä toivomiasi prosentteja sydänvian osalta:



Sydänvian riskin on todettu suurentuvan suorassa suhteessa niskaturvotuksen määrään. Jos niskaturvotusta on 4.5–5.4 mm, sydänvian riski on 5 %. Riski kasvaa jo 15 %:iin, jos niskaturvotuksen paksuus on 5.5 mm tai enemmän (Zosmer ym. 1999). (otettu täältä: http://www.duodecimlehti.fi - googlaa "niskaturvotus" niin löydät)



P.S. Meillä on muuten lievästi sydänvikainen lapsi, jonka vika löytyi syntymän jälkeen (np-ultra oli normaali). Olen sitä kautta tutustunut muihin sydänperheisiin. Itse en kovin helpolla lähtisi abortoimaan sydänvikaista sikiötä, kun tiedän niin monta lasta, joilla on kuitenkin asiat ihan hyvin. Toki leikkaukset ja sairaalajaksot ovat rankkoja.

Itselleni vammaiset eivät koskaan ole olleet erityisen kauhistuttavia tai välteltäviä (ainakaan sellaiset, joita olen päässyt arkielämässä kohtaamaan - tietysti varmaan vaikeavammaisia ei samalla tavalla yhteiskunnassa näe), ja muutenkin siedän ilmeisesti luonnostani keskimääräistä enemmän erilaisuutta. Se, että kuitenkin harkitsen aborttia, johtuu siitä että olen todella epävarma omasta jaksamisestani erityishuomiota ja tavallista enemmän hoitoa vaativan lapsen kanssa. Minulla on aina ollut aivan olematon hoivavietti ja vauvakuumetta ei ole ollut koskaan. Suostuin lapsen hankintaan yhtenä johtoajatuksenani se, että se vaihe jolloin lapsi on vanhemmista riippuvainen, on kuitenkin väliaikainen. En silloin tajunnut ajatella, että erityislasten kohdalla tuo vaihe voi jatkua vanhempien koko loppuelämän ajan.



Tunteeni ovat siis ristiriitaiset, koska mielestäni kuitenkin sopisin erityislapsen äidiksi siinä mielessä hyvin, että tiedän jo nyt ettei minulla olisi mitään vaikeuksia hyväksyä tai rakastaa lastani, olipa tämä millainen hyvänsä. Tuntuu jotenkin väärältä/häiritsevältä abortoida ainoastaan siksi, että pelkää oman fyysisen jaksamisen puolesta. Ja se itse aborttiprosessikin toki tekee siitä entistä vähemmän houkuttelevan vaihtoehdon.



Haluaisiko joku kertoa kokemuksiaan abortista, tai sitten päätöksestä pitää jollakin tavalla poikkeava lapsi ja arkielämästä hänen kanssaan?



ap

Siellä on odotus-palstalla np-ultrassa "kiinni jääneiden" pino. Suosittelen että käyt lukemassa

Jos miehesi oli se, joka lasta enemmän haluaa, niin juttelepa miehesi kanssa ihan tosissaan vammaisen lapsen mahdollisuudesta. Miehet on ihan liian usein sellaisia, etteivät suvaitse vammaista lasta ollenkaan ja pahimmassa tapauksessa nainen jää yh:ksi kun isän mielestä vammainen lapsi pilasi elämän. Miehen on aika paljon helpompi lähteä tuollaisessa tapauksessa kuin naisen. Vai oletteko kuulleet huoltajuuskiistasta, missä kumpikaan ei halua huoltajuutta?



Abortista - ei olisi minulle mikään ongelma.

Tässä vielä joitain prosentteja kromosomivian todennäköisyydestä, tosin vähän eri mitoilla ja viikoilla. Mutta antaa varmaan jonkinlaisen käsityksen noista todennäköisyyksistä.



http://verneri.net/yleis/tietoa-odottajille/odottajille-neuvontapalsta/…

Jos miehesi oli se, joka lasta enemmän haluaa, niin juttelepa miehesi kanssa ihan tosissaan vammaisen lapsen mahdollisuudesta. Miehet on ihan liian usein sellaisia, etteivät suvaitse vammaista lasta ollenkaan ja pahimmassa tapauksessa nainen jää yh:ksi kun isän mielestä vammainen lapsi pilasi elämän. Miehen on aika paljon helpompi lähteä tuollaisessa tapauksessa kuin naisen. Vai oletteko kuulleet huoltajuuskiistasta, missä kumpikaan ei halua huoltajuutta?

Abortista - ei olisi minulle mikään ongelma.

Mutta et ole kuitenkaan kokenut aborttia itse?

Miehen kanssa yhdessä on tarkoitus tämä päätös tehdä, jos aihetta ilmenee. Haluan kuitenkin, että kumpikin muodostaa oman kantansa asiassa ensin itsenäisesti. Vaikka tekisimmekin näin, pelkään voiko mieheni olla itselleen riittävän rehellinen. Hänelle nimittäin on todennäköisesti selvää, että minun olisi erittäin vaikea suhtautua häneen, jos hänellä olisi jyrkkä kanta abortin puolesta. Mielestäni ihmisellä ei voi olla kaikki (ainakaan tunneaistimet, empatia ja moraali) kohdallaan jos tällainen päätös syntyy niin helposti ja lainkaan asiaa pohtimatta. Toivon, että et ota tätä henkilökohtaisesti - en ole kiinnostunut arvostelemaan muiden päätöksiä ja persoonallisuutta. Mutta mieheni on minulle hyvin läheinen, ja tuntuisi kamalalta joutua toteamaan olevansa syvässä parisuhteessa tuolla tavalla suhtautuvan kanssa.

En siis edes usko, että miehelleni asia olisi noin selvä, mutta koska toista ei voi koskaan täydellisesti tuntea, sekin mahdollisuus on otettava huomioon. Jos näin olisi, mieheni voisi olla vaikea sanoa mielipidettään avoimesti, koska hän varmaankin aavistaisi reaktioni siihen.

...Aivot solmussa.

ap

ap

ja päätös?

Eli miten kävi?

...miten ap:n kävi. Mutta vielä enemmän kuin tyydyttää uteliaisuuttani, haluaisin lähettää tsemppiä ap:lle ja puolisolleen. Vaikutat ihanalta ihmiseltä jolla on arvot ja äly kohdallaan - ilman uskontohömpötystä.

Tulimme juuri sairaalasta. Nyt ultrassa näkyi turvotusta myös sikiön selässä. Lääkäri näytti taulukkoa, jonka mukaan lapsella olisi vain noin 1:1 mahdollisuus syntyä terveenä. Yhdistelmäseulan mukaan lasketusta riskiarviosta ei ollut mitään puhetta, enkä tullut asiasta myöskään kysyneeksi.



Nyt sitten tuloksia odottelemaan. Mies oli myös eilen etsinyt netistä tietoa aiheesta, löytänyt tämän ketjun ja tunnistanut heti minun kirjoittamakseni. Voihan sitä keskustelua asiasta näinkin käydä. :) Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että on vaikea pohtia asiaa vielä sen enempää, kun tietoakaan ei oikein vielä ole. Sitten kun tiedetään tarkemmin, mikä tilanne on, on aika keskustella tyhjentävämmin.



Itse toivoisin että joko sikiö olisi niin vaikeasti poikkeava, ettei mahdollisuutta jäädä henkiin olisi, tai sitten terve tai hyvin lievästi poikkeava. Jos osumme tuohon välimaastoon, päätös tulee olemaan vaikea.



Kohtalotovereiden tarinoita lukisin edelleen mielelläni.



ap

Siinä turvotusta on sikiön ympärillä useita milliä ja turvotus häviää kyllä, mutta rakenneultrassa voi nähdä onko kyse palleatyrästä. Valitettavasti siinäkin ennuste on erittäin heikko, sillä palleassa olevan reiän kautta sisäelimet ja suolisto työntyy keuhkojen paikalle estäen keuhkojen kasvun ja kehittymisen:(

Lapsen riskiä saada Downin oireyhtymä lisää esimerkiksi äidin korkea ikä sekä osassa tapauksista myös perimä. Alle 25-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on 1:2000, 35-vuotiaan riski on 1:300 ja 40-vuotiaan 1:100. 45-vuotiaan naisen riski synnyttää down-lapsi on jo yksi 25:sta.[3] Suomessa vuosittain syntyvistä down-vauvoista puolet havaitaan raskauden aikana. Tällöin vanhemmat joskus pyytävät raskauden keskeytystä. Koska synnyttäjien keski-ikä on noussut viime vuosina, on myös Downin oireyhtymä yleistynyt. Perimän vaikutus on vähäinen, alle kaksi prosenttia.

Haluisin kertoa oman tähänastisen tarinan, kävin tuossa pari pv sitten ekassa ultrassa, rv 11+4 ja nt 4,1mm... oon kuullut, että jollain oli kymmenisen milliä, ja täysin terve vauva tuli, ja nyt kun luin tämän, niin helpottaa vähän tätä omaakin pelkoa... täällä päin suomea siis raja on 3mm. Myös se tieto helpotti, että ehdottomasti suurin osa "hälytyksistä" on vääriä. Saa nähdä nyt sitten... odottelen aikaa punktioon, jotenkin sekin tuntuu niin uhkaavalta, että pitää lähteä eri kaupunkiin parin tunnin ajomatkan päähän tutkimuksiin : / sieltä joko tulee terve tai ei-terve, ei siihen itse voi vaikuttaa ja sen takia se tuntuukin niin kamalalta... Mutta onhan tuo meidän pienokaisen nt pienempi kuin useammankin muun lapsen, jotka syntyvät täysin terveenä. Mun motto kuitenkin tuntuu olevan se "pessimisti ei pety", tuli heti se tunne, että automaattisesti lapsellani on Downin oireyhtymä koska niskaturvotusta oli n. millin verran liikaa. Ei se oireyhtymä siltä vauvalta stressaamalla häviä, mutta ei se kyllä sitä pahennakaan, ja olen luonteeltani hyvin helposti stressaava. Toivon vaan niin paljon, että kaikki olis hyvin...