Ottaisitteko yhteyttä perheneuvolaan tämän lapsen luonteesta/oireista

Lieviä ja hyvinkin vaikeita. Lievemmissä tapauksissa voi pärjätä hyvinkin ilman erityisiä toimenpiteitä. Vaikeassa ADHD:ssä on oltava paljon tukitoimia. Sen vaativampaa lapsen sairautta ei ole koska vanhemmat ovat todella lujilla ja jatkuvasti.



Jaahas ja 19 jatkoi sit kirjoittelua vaikka ei edelleenkään tiedä mitään asiasta, millä numerolla nyt sit taas ilmaannuitkin.



Perheessäni on vaikeaa ADHD:tä sairastava lapsi sekä miehelläni on myös haastava ADHD.

lukemaan pari vastausta, kiitos teille jotka asiallisesti kommentoitte. Tajusin että koululääkäri on tiedossa ennen kesälomaa ja kyselen siellä tarkemmin mitä mieltä ovat. Jonkun päivän aina jaksaa ja yhtäkkiä tulee päiviä jolloin jokainen toimi on mahdotonta jankutusta ja kädestä pitäen ohjaamista, hillitsemistä jne. eikä hyödytä mitään.



Välttelen ääneen epäilemästä ADHD -diagnoosia koska siitä tuntuu nykyään olevan niin paljon mediassa, enkä haluaisi muuten vain levottoman ja huolimattoman luonteista lasta alkaa "epäilemään" turhaan ettei lääkärit kuvittele että olen hurahtanut luulotautinen joka etsii lapsestaan vikoja..toivon että olen väärässä ja kyseessä on vain luonteenpiirteet vaikka en ADHD:ta kaan minää kamalana ns. tautina pidä. Kiitos siis kaikille jotka eivät lytänneet huoltani lapsen pärjäämisestä. Ei ole aina helppoa kahden vanhemman lapsenkaan kanssa mutta ihan näin toivottomalta ja turhalta ei oma kasvatusyritys ole ennen tuntunut.



Ja vielä nro:lle 19 tiedoksi että lemmikkimme on koko perheen, itselleni otin jo ennen lasten tuloa eikä ole mikään lasten lelu, missä niin luki?

joilla on ollut oma villimpi vaiheensa alaluokilla muttei näin toivotonta. Ja tämä kun oli jotenkin samaa jo pienempänä, keskittymiskyvyttömyys, välinpitämättömyys ohjeisiin ja käskyihin, unohtelu kaikessa, välillä kuitenkin ne omat mielenkiinnonkohteet joihin syventyy, kiihkeät tunteenilmaisut: innokas nauru ja innostus ja jostain harmistus niin huuto ja kiukku alkaa heti kuin seinästä.



Koulussa lapsi muuten pärjää tosi hyvin joissakin aineissa, laskee päässä vaikka kuinka ja rakastaa esim. avaruusjuttuja :) mutta kaikki jutut ei onnistu niin hyvin vaan on äidinkielessä tukiopetuksessa. Tiedä liittyykö puheenkehityksen hitauteen ja ääntämisvaikeuksiin mitä oli joskus?



Kannattako jo ottaa yhteyttä johonkin vai yhä vaan odotella? En ole ennen törmännyt tallaiseen vaikka paljon lapsia on vuosien varrella tullut hoidettua. Ihana lapsi, niin lempeä, mutta voimat alkaa olla välillä vähissä. Lähden tästä nyt taas väsytystaisteluun saadaanko se sänkyyn ja unten maille...



ap

Mä kysyisin jutteluhetkeä opelta nyt keväällä ennen kuin koulu loppuu. Kokenut ope osaa sanoa, että mennäänkö vielä normaalin luonteenpiirteiden rajoissa vai onko jotain muutakin tuen tarvetta.

eli on ottanut yhteen joidenkin poikien kanssa muutaman kerran koulussa. Yksi luokkakaveri kulkee meillä lähes koko ajan mutta väsyy toisinaan odottamaan poikaamme (pukeminen voi kestää, touhuaa välillä muuta ja jää kengän etsimisen sijaan johonkin). Pari perhetuttua lasta pitää kuulemma poikaamme "lapsellisena", en ihan tiedä mitä meinaavat sillä mutta poika viihtyy kyllä nuorempien lasten kanssa. Ei oma-aloitteisesti hae kavereita mutta siis osaa kyllä leikkiä yhdessä toisen kanssa. Ei isommassa joukossa tosin.



En tiedä mitä tekisin, opettaja on vasta valmistunut hiljainen tyyppi joka ei oikeen vastaa mihinkään kysymykseenkään. Ehkä soittelen joku päivä kesälomalla perheneuvolaan ja käydään katsomassa onko vain lapsen luonne näin ns. hankala vai olisiko antaa apua tai edes neuvoja hänen käsittelemiseensä.

Me käytiin lapsen kanssa toimintaterapiassa koska motorinen kehitys hidasta. Meille neuvottiin ristiliikkeitä joita piti harjoitella. Ja ne auttoi tosi paljon motorisessa kehityksessä ja lapsi on nyt ottanut muutenkin isoja harppauksia kehityksessään. En tiedä johtuuko ristiliikkeistä ja motoriikan kehittymisestä vai onko ikä tehnyt tehtävänsä.



Meillä tuollaisia kovia raivareita ja kesittymiskyvytttömyyttä aiheuttaa tietyt ruuat toisella lapsella. Erityisesti monet mausteet ja lisäaineet (esim. sinisessä keijussa yksi lisäaine joka erityisen paha) eivät sovi lainkaan eikä myöskään pähkinät, sitrukset jne. Meillä tällä lapsella kevät pahinta aikaa koska myös lievä siitepölyallergia mutta reakoi voimakkaasti ristireakoinnilla näin keväisin esim. tuoreeseen porkkanaan ja omenaan. Näistä tulee keväisin tosi kurja olo ja herkästi raivoaa tai ainakin on levoton ja kurja olo.



Tsemppiä ja jaksamista. Kyllähän tuo minusta kuulostaa siltä että hyvistä ammatilaisen neuvoista voisi olla paljon apua arjessa mutta en tiedä onko teillä perheneuvolassa sopivaa apua tarjolla. Eihän se varmaan auta kuin koettaa kysyä.

Kuvauksesi perusteella keskittyminen ei tunnu olevan ihan kohdillaan.

asperger-piirteiltä. Ei tuo perheneuvola-asia ole. Keskittykää lapsen lahjoihin ja tukekaa niitä, varsinkaan jos koulussa ei nähdä häntä kovin ongelmallisena.

koulu ei automaattiseti tee lapsesta pientä tinasotilasta joka jaksaa ja pystyy keskittymään siihen mitä tapahtuu. Itse asiassa eka kouluvuosi saattaa olla huomattavan vaikea kun elämä muuttuu niin radikaalisti. Toiset ovat luonnostaan "uneksijoita" mutta hieman tuossa kertomassasi oli sellaisia piirteitä että minullekin tuli mieleen esim. asperger.

Tukisin lapsen kiinnostusta eläimiin ja jos mahdollista, hankkikaa niitä usemapia. Hänestä ei ehkä tule fysiikan tohtoria mutta saattaa olla loistava eläinten kanssa. Silläkin saralla ammattilaisia tarvitaan.

Koulumaailmaan mahtuu niin monenlaista oppilasta etten usko hänen tuon kertomasi perusteella herättävän erityistä huolta, noin karkeasti arvioiden aika normaali lapsi. Toiset ovat äänekkäitä häiriköitä, toiset omissa maailmoissan. Loppujen lopuksi aika pieni osa siellä muistaa kaiken ja osaa heti ottaa reippaan koululaisen roolin.

Voi olla että parin vuoden sisällä tilanne helpottaa. Ei perheneuvola mitenkään taida tilannettanne ratkaista, kysy kouluterveydenhoitajalta/-lääkäriltä ja pyydä lähete jatkotutkimuksiin. Sitä kautta saanet varmimmin apua.

Olin aika samanlainen, viihdyin omissa päänsisäisissä maailmoissani ja ei minua oikein millään saanut motivoitua asioihin jotka eivät itsessään kiinnostaneet. Silti mikään ADHD en ollut vaan poikkeuksellisenkinnhyvä keskittyjä kunhan vain se mihin pitää keskittyä kiinnosti. Toiset lapset eivät minua juuri kiinnostaneet, ne olivat lapsellisia ja fantasiamaailmaani verrattuna varsin epäkiinnostavia.



En pidä itseäni kuitenkaan mitenkään sairaana vaan vain introverttina luonteena. Peruskoulu oli vaikeaa kun oli pakko opiskella aineita jotka eivät kiinnosta. Mutta löysin sitten matematiikasta itselleni kiinnostuksen kohteen ja lähdin sitä yliopistoon opiskelemaan. Siellä ei enää tosiaan mitään ongelmia opiskelun kanssa. Helpotus oli myös että pakkososiaalisuuden vaatimus katosi, sain rauhassa olla oma nörttimäinen itseni ilman että kenestäkään se on ongelma. Kömpelö ja epäliikunnallinen olen myös aina ollut mitta mitäpä siitä, en minä elämässäni niitä taitoja tarviskaan.



Itse en alkaisi mitenkään ongelmatisoida tuollaista lasta vaan kunnioittaisin häntä juuri omanlaisenaan persoonana.

Kuvauksesi lapsesta oli erittäin selventävä. Kaikki mitä kerrot tekstissä menee ADHD:n alle.



Asianne ei kuulu perheneuvolaan vaan lääkärille.

onko kyse vain lapsen luonteesta vai voiko olla ADD/ADHD. Lääkitystä vaativaa lapsen käytös ei ole mutta kaipaisin apua arjen tilanteiden käsittelyyn.



ap

Siellähän pitäisi nimenomaan katsoa, että lapsella on koulunkäyntivalmiudet.

Minä kysyisin pikimmiten opettajalta, vaikka olisikin hiljainen tai minkälainen hyvänsä, mahdollisuutta keskusteluun ja sitä kautta pyytäisin, että lapseni pääsisi koulupsykologin kartoitukseen. Useimmissa kunnissa pitäisi olla mahdollista, joskin joskus prosessi kestää turhan kauan. En tarkoita, että lapselle pitää saada joku diagnoosi tuosta noin vaan, mutta juuri arjen tilanteiden käsittelyssä neuvoista ja piirteiden selvittelystä voisi olla apua. Asioiden varhainen tunnistaminen ja se, että lapsi oppii itsekin omia piirteitään tunnistamaan ja niiden kanssa toimimaan, olisi tärkeää.



Minäkin olen opettaja, ja paljon erityisesti alkuopetusikäisiä koulupsykologin pariin vienyt: koulupsykologipalveluista pelkästään hyviä kokemuksia useammastakin kaupungista (toki eroja varmasti on). Samoin vanhemmat kiitelleet psykologikontaktia, kun ovat oppineet ymmärtämään lastaan paremmin ja yhteinen arki on alkanut sujua: ovat oppineet tukemaan lastaan paremmin tilanteissa, joissa on vaikeuksia tai jotain erikoista. Monesti lapsi itsekin on alkanut hoksata taipumustaan esim. unohtua ajatuksiinsa, ja mitä aiemmin ihminen oppii tuntemaan itseään, sen parempi.

Alkujaan päiväkodista toivoivat lähetettä toimintaterapeutille ja puheterapiaan. Nyt on käynnissä pitkä jakso SI-terapiaa (sensorinen integraatio).

Tähän nyt liittyy kaikenlaista pientä teknisen kuuloista ongelmaa sivukaupalla, mut on siis motorisesti kömpelö, on koko ajan äänessä tai liikkeessä, ei osaa keskittyä kuunteleman tai kuulon kautta ymmärtäminen ja asioiden muistaminen muutenkin hankalaa. Kaikenlaista... Muuten on tosi suloinen ja kohtelias poika.

Kannattaa vinkua lähete kans, ei siitä ainakaan haittaa ole, ja kun ajoissa aloittaa tukevaa terapiaa, on pojan helpompi itsekkin pärjätä itsensä kanssa :) Kun saa virallisen "diagnoosin" se on tosi helpottavaa, ei tarvi huolehtia ja miettiä, kun tietää mistä on kysymys! Tsemppiä!

viitata myös hahmottamisen vaikeuksiin, ei välttämättä ole adhd...kysy elton tai toimintaterapeutin arviota...

keskittymisen vaikeuteen tai muihin asioihin? Kuulostaa minusta hiukan tarkkaavaisuuden vaikeudelta, mutta toisaalta poika on vasta ekaluokkalainen eli voi toki olla vielä ikään liittyvää levottomuutta. Mutta itse opettajana kiinnitän tarkkaavaisuuteen nykyään aika paljon huomiota, koska se on yleinen pulma, johon on saatavilla apua esim. toimintaterapiasta. Juttele opettajan kanssa. Itse ehkä seuraisin vielä tokaluokan alkuun ja jos ongelmat jatkuvat, niin ehkä kannattaa suorittaa psyk. testit, jotta näkee missä asioissa poika tarvitsee tukea. t. luokanopettaja

Teillä selviä ongelmia toiminnanohjauksessa ja toiminnan ylläpidossa ja jos samaa koulussa lääke voi olla suureksi avuksi.Moni ADHD-lapsi jumiutuu.. Lääkkeen avulla myös voi saada tehtävät tehtyä paljon paremmin. Mutta en ole lääkäri joten en lähde arvioimaan teidän tarvettanne lääkkeeseen.

Ota yhteyttä opettajaan ja/tai koulupsykologiin, niin pääsette tutkimuksiin. Toki perheneuvolastakin voi päästä eteenpäin.



t. ADD-lapsen äiti

joiden aika menee lasten tarkkailuun, ja "nyppimiseen". Kokoajan "kirjataan" lapsen tekemät "virheet", sen sijaan että ei kiinnitettäs niihin mitään huomiota. Ja vanhemmat eivät ole mitenkään tehtäviensä tasalla jos hankkivat vielä noin pienelle lapselle lemmikkieläimen, eläimet eivät ole "leluja".