8-vuotias sanoo, että me vanhemmat pilaamme hänen elämän.

sinun kannattaisi eniten huolehtua siitä, että pahoitat mielesi lapsen melko normaalista sanomisesta. Tajuatko miten syyllistät lastasi jos pahoitat mielesi joka asiasta?



Lapsesi tulee luultavimmin seuraavien vuosien aikana sanomaan paljon pahempia asioita - ja jos joka asiasta pahoitat mielesi ja otat itseesi niin sinulla on itsesi kanssa todella pahoja ongelmia.



Ja kyllä, tuollaiset sanomiset ovat normaaleja.

Vanhempien kuuluukin "pilata" lapsen elämä.

Esikoinen kyseessä ja välissä ei tiedä, että mikä on normaalia käytöstä tuon ikäiselle ja mikä ei tai milloin pitäis huolestua. Yritän antaa rajoja ja rakkautta sopivasti.

Melko varmasti lapsi oppi uuden sanonnan ja kokeili sitä. Ei siihen tarvitse kiinnittää suurta huomiota.



Jos sama toistuu, voi olla tarpeen kysyä, mitä hän tarkoittaa. Mutta älä sano lapselle, että sinulle tulee paha mieli, vaan ota syliin ja kysy, onko hänellä jotain hätää. Sinun pitää olla noin pienelle lapselle turvallinen aikuinen, eikä syyllistää lasta omasta pahasta mielestäsi. Sillä tavalla hän uskaltaa kertoa myös, kun joskus on jotain oikeasti vialla.

että vähän etuajassa lapsesi on. Yleensä vanhemmat kuulevat tuollaista siinä yläkouluikäisiltä.

Ja kyllä, tuollaiset sanomiset ovat normaaleja.

normaalia on. 8v. Elää hetkessä

lapsi, joka EI sano noin. Sikäli mikäli sille mitään rajoja kotona asetetaan.



Sokeeraava uutinen: vanhemmuus ei ole silkkaa kiitosten pokkaamista.

Hieman eri asia, onko syynä esim. alkoholinkäyttönne vai se, että ette anna mennä ulos ilman takkia.

Käskitkö siivota huoneensa vai kielsitkö yökyläilyn? Tunnepuuskissa lapsi sanoo sua maailman huonoimmaksi äidiksi, joka pilaa hänen elämänsä. Ei tarvitse huolestua.



Vastapainoksi välillä sitten on maailman paras äiti tms.



Vanhempien kuuluu välillä tehdä lapsen mielestä ikävästi. Curlingiin ei tarvitse sen takia alentua. Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja valmistaa hyvään aikuisuuteen vähän ennakoimalla, eikä tarvitse pomppia sen mukaan, ettei lapselle tulisi paha mieli jostain säännöstä.

ettet sitten mene ihan raiteiltasi kun neljän-viiden vuoden kuluttua kuulet olevasi vitun saastainen paskahuora vitun horomutsi ja pitkän vitun haistatukset päälle.



...kun esim. kotiin pitää tulla viim. klo 23 tai et anna rahaa taas yhteen paitaan...



lapset on ihkuja! :)

ettet sitten mene ihan raiteiltasi kun neljän-viiden vuoden kuluttua kuulet olevasi vitun saastainen paskahuora vitun horomutsi ja pitkän vitun haistatukset päälle.

...kun esim. kotiin pitää tulla viim. klo 23 tai et anna rahaa taas yhteen paitaan...

lapset on ihkuja! :)

eli 14-15-vuotiaana. :) no, väliäpä tuolla, asiasisältöä ei muuta.

Pilata se lapsen elämä kun ei päästetä just ilman takkia ulos, vaikka kaikki-muutkin-pääsee. Tai olla ostamatta karkkia joka päivä, vaikka kaikki-muutkin-saa.



Äiti ja iskä on ainakin meillä tyhmiä, mutta hemmetin ylpeitä siitä!

Minä olen jo useita kertoja pilannut 8-vuotiaan elämän ja vain muutamia kertoja 6-vuotiaan.



Viimeksi pilasin molempien elämän, kun en hillittömän pitkäksi venyneen iltaperseilyn jälkeen lukenut iltasatuja, kun kello on liian paljon ja nukkumaanmenoaika oli jo käsillä.



Olen pilannut 8-vuotiaan elämän myös, kun en ole päästänyt häntä kouluiltana ulkona hilluvien kavereiden kanssa ulos enää iltapala-aikaan. Kerran pilasin, kun pakotin laittamaan kumpparit jalkaan kouluun. Siitä kyllä seurasi kiusaamista ja vauvattelua, joten vähäeleisesti käytiin ostamassa gore-lenkkarit, jotta ei tarvitse toista laittaa kiusattavaksi. Muita kertoja en nyt just muista, mutta kyllä niitä useampikin on.



Jos ette oikeasti pilaa lapsen elämää esim. päihteiden käytöllä tai väkivallalla, vedä vaan henkeä ja ota se syliin. Jos taas pilaatte, hae apua ja ota se syliin.

joka antaa kuulua jos jotain epämiellyttävää joutuu tekemään tai esim. sammutan tv:n kun sitä on tarpeeksi katsottu. En vain ollut osannut varautua tällaisiin juttuihin vielä. Lapsi oli ollut mummolassa yötä, saanut tehdä kaikkea kivaa, eikä olisi vielä halunnut tulla kotiin. Yritin kysyä, että miksi pilaamme hänen elämänsä, mutta sanoi vaan, että pilaatte vaan. Enkä lapselleni pahaa mieltäni näyttänyt, mutta aloin miettiä teenkö jotakin väärin. Tosin olin ehkäpä hieman kateellinen että lapsella oli mummolassa kivaa ja kotona sanotaan noin, mutta ehkäpä sanoin tuollasta vaan koska oli ollut ikävä. En tiiä, joskus ei vaan tiiä, mutta parhaani yritän äitinä.

Ap

tai mitään sellaista, ihan tavallinen kolme lapsinen perhe ollaan, tosin ehkäpä olemme liian tiukkoja säännöissä varsinkin kun esikoisesta on kyse ja haluaa, että kaikki menis hyvin, koulut sun muut.

Ap

Kuten moni jo aiemmin totesi, lapsesi tulee luultavasti syyttämään sinua vielä moneen kertaan elämänsä pilaamisesta. Lapsi elää tosiaan hetkessä eikä tietenkään osaa ajatella rajoitusten olevan hänen itsensä parhaaksi. Kuulostat hyvältä vanhemmalta. Mitään syytä ei ole lähteä "curlaamaan" eli siloittelemaan lapsesi elämää vähentämällä pettymyksiä.

6-vuotias on ollut jo monesti sitä mieltä, että elämä on mun takia pilalla. Samoin hän on jo usein pohtinut kotoa poismuuttoa. Vihaakin kovasti äitiä aina välillä.



Odotan innolla tulevaa murrosikää...

miten ahdistuneena lapsi puhuu tuollaisia. Jos on ahdistunut sävy puheessa niin hakisin apua. Muutoin menee minusta normaalin räpätyksen piikkiin. Jos taas kovin ahdistunut niin voisi kieliä masennuksesta.