Parisuhteessa olevat: milloin olette harrastaneet edellisen kerran seksiä?

10 vuotta oltu naimisissa.. Pikapano aamupvllä wc:ssä ja myöhemmin olin päikkäreil kun mieheni nuoli mulle orkut viel kaupanpääl.. :) Välillä on kiihkeitä jaksoja ja välillä vähemmän.. Mies kylläkin ois aina valmis harrastamaan seksiä.

Yhdessä oltu yli 3 ja 1/2 vuotta. Pari, kolme kertaa viikossa on ollut hyvä tahti. Nautitaan seksistä, mutta ei olla kuitenkaan ääriseksuaalisia ihmisiä, että tarvisi joka päivä saada. Ollaan alle kolmikymppisiä.

keskimittainen, normipainoinen,sietää stressiä (työ vaatii paineensietokykyä),työ on siis vaativa(johtotehtävässä kohtuullisen kokoisessa yrityksessä),Minä olen vaalea,sinisilmäinen, normipainoinen,pitkäraajainen,hoitoalan ammatti,kotiäiti,enemmän stressavaa tyyppiä,reilu kolmikymppisiä molemmat,koululaisia ja pieniä lapsia on,ei suurempia murheita tällä hetkel normi arkielämän paineiden lisäksi, ei ehkäisyä

2, http://cheapguantanameracigars.com/#4166 cigars online,

Useamman kerran viikossa on myös päiviä, jolloin harrastamme 2:sti tai useamin.



Olemme +-45 aviopari, jolla on kolme kouluikäistä lasta. Yhdessä olemme olleen n. 25 vuotta. En voisi kuvitella mitenkään pystyväni elämään seksittömässä suhteessa.

Yhdessä 7 vuotta. Ikää meillä päälle 30 v.

Sitä edellinen kerta taisi olla sunnuntaina. 11 vuotta yhdessä.

lauantai-iltana lapset olivat hoidossa ja kiepautimme pornokaupan kautta hotelliin, jossa rakastelimme, panimme, nussimme ja hellimme toisiamme tuntitolkulla. Veikkaan, että seuraavan kerran perjantaina. Iät 45 ja 47 ;-)

unohtuu työt ja nukkuu kuin pieni possukka.

Harrastettiin edellispäivänä, yleensä n. 1-2krt/vk. Ollaan naimisissa, mies 36v ja minä 33v, lapsia kaksi.



Vauvavuosi sai aikaan seksielämän notkahduksen eli silloin minun haluni lopahtivat, mutta silti puhumalla ja kuuntelemalla toisiamme ymmärsimme, missä mennään. Mieskin tajusi, ettei hänen vikansa. Ja seksiäkin voi harrastaa, vaikkei olisikaan mieletön kiima päällä. Se kiima voi löytyä sieltä, kunhan pääsee vauhtiin.



Edellisessä avioliitossani olin minä se, joka halusi ja mies ei. Oli turhauttavaa tehdä kerta toisensa jälkeen aloitteita ja aina tulla torjutuksi. 10v-liitosta vain 2 ensimmäistä oli ns. normaalia seksielämää. Sen jälkeen mies olisi ollut varsin tyytyväinen, vaikkei ikinä enää olisi seksiä harrastanut. Lähestulkoon väkisin suostui kerran vuodessa minua naimaan.



Syyt tiesin tähän, mutta koska häntä rakastin, en halunnut jättääkään. Vasta jälkikäteen tajusin, ettei mieheni olisi ikinä muuttunut ja minä jouduin tukahduttamaan minulle tärkeät tunteet ja halut. Se oli todella raskasta ja väärin minua itseäni kohtaan.



Kesti oman aikansa ennen kuin eron jälkeen annoin itseni taas tuntea seksuaalista halukkuutta ja nauttia siitä. Pitemmän päälle tuollainen suhde, missä seksihalut eivät kohtaa, ei voi toimia. Enkä itse ainakaan olisi koskaan voinut kuvitella edes muita tyydyttämään tarpeitani. Ei ole järkevää roikkua loputtomiin toimimattomassa suhteessa. Minä jaksoin 8 vuotta, mikä oli aivan liikaa.



Ajatus erosta voi tuntua raskaalta, mutta ajan myötä huomaakin, että se olikin helpotus. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja henk.koht. elämää. Haluttomuus voi olla ohimenevääkin, mutta silloin asioista pitää puhua ja tehdä kompromisseja. Puhumattomuus vain pahentaa asioita, kukaan ei ole ajatustenlukija.



En lukenut ketjua, mutta näin meillä.



-Uuden onnen löytänyt-

Eilen viimeksi kolme kertaa, mutta meillä onkin ollut juuri valtava riita seksin suhteen ja tämä on nyt ns. sovintoseksiä molemmilta. Meillä mies mieluummin tumputti pornoa katsoen kun näki vaivaa minun eteen esileikkeineen kaikkineen. Pikapanoja ja suihinottoa on, että aina ei ole tuon pitemmän kaavan kautta. Itsestä tuo miehen pornon katsominen ei tuntunut hyvälle, kun ei parisuhteessa muutoin hellyys ja huomionosoittaminen ollut kunnossa miehen puolelta. Koskaan ei kauniita sanoja tullut, eikä hellyyttää ilman taka-ajatuksia. Kaikki kosketus oli pelkästään seksuaalista ja kun ei saanut niin ei kiinnostanut koskettaa. Itse olen aamuihminen, herään ajoissa ja aikaisin nukkumaan. Mies iltaihminen, nukkuu pitkään aamuisin ja kukkuu illat. Mies valittaa siitä että olen iltaisin aina niin väsynyt enkä jaksa, minä siitä että mies ei aamuisin koskaan herää ajoissa eikä silloin jaksa. Ja kun on molemmilla työt ja lapsia niin eipä sitä sitten oikein muulloin ole mahdollisuutta kuin aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Iltaisin minä jaksan vaan pikaiset, aamuisin mies jaksaa pikaiset. Kaikki hyöty pelkästään miehelle. Ongelmana oli että mies tähän tottui ja halusi aina päästä helpommalla itsekkäästi. Kuka sitä aina jaksaisi perse pystyssä olla kun ei asiasta itse mitenkään hyödy? En minä ainakaan. Ollaan asioista puhuttu nyt kunnolla. Itse haluan seksiä kuitenkin sen 2-3 krt vkossa. Mies haluaa yhtä paljon, tarve ei vaan kohdannut kellonajallisesti. Jospa se tästä. Pornokauppaankin olisin itse halunnut leluja ja asusteita hankkimaan, mutta mies ei suostu lähtemään. Täytynee tilata sitten kotiin :D Tosin nyt olen raskaana, vkoja 9 joten katsotaan mihin tämä tästä vielä menee.

Miehellesi siis kaikki vastuu. Hänen pitää eka saada sinulle oikea mieli. Sitten pitkä esileikki josta vaan sinä nautit. Sitten pitkää nuolemista ja sormettamista. Ehkä sitten mieskin saa jotain nautintoa. Kai sinulla on siihenkin määräykset: ei liian pitkään tai liian vähän. Oikeassa kulmassa ja oikeaan aikaan.

Sitten vielä ihmettelet että miestä ei kiinnosta. Ei toisen osapuolen pidä kehua ja nostaa sun mielialaa. Kyllä se oon ihan sun oma asiasi. Ihme että monet naiset odottaa että heitä pitää kehua ja helliä. Että on jotenkin miehen velvollisuus saada sinut onnelliseksi. Täysin naurettavaa. Kukaan muus sitä ei voi tehdä kuin sinä. Mitäs sinä teet miehesi eteen?

Harrastettiin edellispäivänä, yleensä n. 1-2krt/vk. Ollaan naimisissa, mies 36v ja minä 33v, lapsia kaksi. Vauvavuosi sai aikaan seksielämän notkahduksen eli silloin minun haluni lopahtivat, mutta silti puhumalla ja kuuntelemalla toisiamme ymmärsimme, missä mennään. Mieskin tajusi, ettei hänen vikansa. Ja seksiäkin voi harrastaa, vaikkei olisikaan mieletön kiima päällä. Se kiima voi löytyä sieltä, kunhan pääsee vauhtiin. Edellisessä avioliitossani olin minä se, joka halusi ja mies ei. Oli turhauttavaa tehdä kerta toisensa jälkeen aloitteita ja aina tulla torjutuksi. 10v-liitosta vain 2 ensimmäistä oli ns. normaalia seksielämää. Sen jälkeen mies olisi ollut varsin tyytyväinen, vaikkei ikinä enää olisi seksiä harrastanut. Lähestulkoon väkisin suostui kerran vuodessa minua naimaan. Syyt tiesin tähän, mutta koska häntä rakastin, en halunnut jättääkään. Vasta jälkikäteen tajusin, ettei mieheni olisi ikinä muuttunut ja minä jouduin tukahduttamaan minulle tärkeät tunteet ja halut. Se oli todella raskasta ja väärin minua itseäni kohtaan. Kesti oman aikansa ennen kuin eron jälkeen annoin itseni taas tuntea seksuaalista halukkuutta ja nauttia siitä. Pitemmän päälle tuollainen suhde, missä seksihalut eivät kohtaa, ei voi toimia. Enkä itse ainakaan olisi koskaan voinut kuvitella edes muita tyydyttämään tarpeitani. Ei ole järkevää roikkua loputtomiin toimimattomassa suhteessa. Minä jaksoin 8 vuotta, mikä oli aivan liikaa. Ajatus erosta voi tuntua raskaalta, mutta ajan myötä huomaakin, että se olikin helpotus. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja henk.koht. elämää. Haluttomuus voi olla ohimenevääkin, mutta silloin asioista pitää puhua ja tehdä kompromisseja. Puhumattomuus vain pahentaa asioita, kukaan ei ole ajatustenlukija. En lukenut ketjua, mutta näin meillä. -Uuden onnen löytänyt-

Eli kun sua ei huvita niin miehen pitää vaan kestää. Mutta jos miestä ei huvita niin vaihtoon.

Erittäin iso osa naisista on juuri sellaisia että avioliitossa ei tee mieli seksiä. Mutta mies joutuu vaan kestämään. Jos siitä jotain sanoo niin on pervo sika joka haluaa vain seksiä. Jos taas itsellä ei tee mieli niin on surkea miehen kuvatus joka ei voi edes naista tyydyttää.

Täällä palstalla huomaa hyvin miten kaikki on aina miehen syytä. Aina. Ilman poikkeuksia. En ihmettele ollenkaan jos miehillä ei tee enää mieli edes koskea naisiinsa

Yhdyntää oli viimeksi pari viikkoa sitten, päivä tai kaksi ennen synnytystä. Poskeen otin viimeksi eilen. Seksi kera jälkivuodon ällöttää, joten saa hetken vielä odotella.

Harrastettiin edellispäivänä, yleensä n. 1-2krt/vk. Ollaan naimisissa, mies 36v ja minä 33v, lapsia kaksi. Vauvavuosi sai aikaan seksielämän notkahduksen eli silloin minun haluni lopahtivat, mutta silti puhumalla ja kuuntelemalla toisiamme ymmärsimme, missä mennään. Mieskin tajusi, ettei hänen vikansa. Ja seksiäkin voi harrastaa, vaikkei olisikaan mieletön kiima päällä. Se kiima voi löytyä sieltä, kunhan pääsee vauhtiin. Edellisessä avioliitossani olin minä se, joka halusi ja mies ei. Oli turhauttavaa tehdä kerta toisensa jälkeen aloitteita ja aina tulla torjutuksi. 10v-liitosta vain 2 ensimmäistä oli ns. normaalia seksielämää. Sen jälkeen mies olisi ollut varsin tyytyväinen, vaikkei ikinä enää olisi seksiä harrastanut. Lähestulkoon väkisin suostui kerran vuodessa minua naimaan. Syyt tiesin tähän, mutta koska häntä rakastin, en halunnut jättääkään. Vasta jälkikäteen tajusin, ettei mieheni olisi ikinä muuttunut ja minä jouduin tukahduttamaan minulle tärkeät tunteet ja halut. Se oli todella raskasta ja väärin minua itseäni kohtaan. Kesti oman aikansa ennen kuin eron jälkeen annoin itseni taas tuntea seksuaalista halukkuutta ja nauttia siitä. Pitemmän päälle tuollainen suhde, missä seksihalut eivät kohtaa, ei voi toimia. Enkä itse ainakaan olisi koskaan voinut kuvitella edes muita tyydyttämään tarpeitani. Ei ole järkevää roikkua loputtomiin toimimattomassa suhteessa. Minä jaksoin 8 vuotta, mikä oli aivan liikaa. Ajatus erosta voi tuntua raskaalta, mutta ajan myötä huomaakin, että se olikin helpotus. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja henk.koht. elämää. Haluttomuus voi olla ohimenevääkin, mutta silloin asioista pitää puhua ja tehdä kompromisseja. Puhumattomuus vain pahentaa asioita, kukaan ei ole ajatustenlukija. En lukenut ketjua, mutta näin meillä. -Uuden onnen löytänyt-

Eli kun sua ei huvita niin miehen pitää vaan kestää. Mutta jos miestä ei huvita niin vaihtoon.

Erittäin iso osa naisista on juuri sellaisia että avioliitossa ei tee mieli seksiä. Mutta mies joutuu vaan kestämään. Jos siitä jotain sanoo niin on pervo sika joka haluaa vain seksiä. Jos taas itsellä ei tee mieli niin on surkea miehen kuvatus joka ei voi edes naista tyydyttää.

Täällä palstalla huomaa hyvin miten kaikki on aina miehen syytä. Aina. Ilman poikkeuksia. En ihmettele ollenkaan jos miehillä ei tee enää mieli edes koskea naisiinsa

Hetkinen. Missä kohtaa sanoin, että "Eli kun sua ei huvita niin miehen pitää vaan kestää. Mutta jos miestä ei huvita niin vaihtoon"?

Nimenomaan toin esille sen, että haluttomuus voi olla väliaikaistakin, ja silloin pitää puhua asioista ja tehdä kompromisseja, oli haluton sitten mies tai nainen. Ja kompromisseilla viittasin aikaisemmin sanomaani, ettei seksiäkään aina tarvitse täydessä kiimassa harrastella, vaan mennä tilanteen mukana, kokeilla jne, tai sitten tehdä jotain muuta kuin vain yhdyntää jne.

Minusta se, että omassa tapauksessani mies ei halunnut ollenkaan seksiä ja noin kerran vuodessa "alistui" naimaan, on vähän eri kuitenkin kuin se, että on kausia tai aikoja, jolloin ei niin kauheasti haluta, mutta kuitenkin huomio toista.

Liian kauan ei kannata uhrata elämästään suhteeseen, jossa ei ole onnellinen, oli sitten se mies tai nainen. Ja kannustin puhumaan ja keskustelemaan aiheesta. En todellakaan ole puolueellinen sukupuolta ajatellen.

Sanoinhan, että seksuaalisuus on tärkeä osa parisuhdetta ja henk.koht. elämää. Myös sille miehelle! Omassa haluttomuudessani olen yrittänyt huomioida miestäni mahdollisimman paljon, mutta olen myös puhunut ja pyytänyt ymmärrystä - ja saanut sitä. Ei meidän suhteestamme seksi puutu, sitä oli vain vähemmän tuona vauvavuotena.

Olen minäkin kompromissini tehnyt (tietäen, mitä on elää haluttoman kanssa, kun itseä haluttaa). En siis ole torjunut aina miestäni, vaikkei minua ole haluttanut. Olen heittäytynyt mukaan hommaan. Ja useimmiten se toimii niin, itsekin innostuu. En minä häntä siitä moittinut, että Minua ei haluta. Yhdessä kestettiin se aika. Yhdessä sitä parisuhdettakin eletään. Yhdessä, ei erikseen.

Älä yritä lukea rivien välistä, vaan lue teksti sellaisena kuin se on. Vääristit sanani omaksi yksipuoliseksi näkemykseksesi. Heitä tuo katkeruus pois äläkä oleta kaikkien naisten tai edes "erittäin ison osan" olevan kuvailemasi kaltaisia. Ihmisiä on joka lähtöön. Jopa miehensä huomioivia epäitsekkäitä naisia löytyy. Usko tai älä.

-Uuden onnen löytänyt-

6x. Yleensä pari kertaa viikossa. Kouluikäinen lapsi on paljon kavereiden kanssa ulkona ja nukkuu yöt sikeästi. Mulla on itseasiassa huono tilanne nyt halujen suhteen, huolia jotka vie himolta kärjen mutta pihtaaminen ei siihen auta.



yhdessä 16v, ikää +/- 50v

Kunpa tänäänkin oltaisiin pystytty, mutta minulle iski huono olo. Nähdäänkin valitettavan harvoin, kun asutaan eri paikkakunnilla.

...reilu kolme tuntia sitten. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta.

Ehkä viikko sitten. Ei nyt ole päällimmäisinä ajatuksissa. Eniten kaipaan rauhaa, hiljaisuutta ja omaa aikaa. Mies ilmeisesti samoin.

Ollaan oltu yhdessä 14 ja seksiä harrastetaan väh. kerran viikko.

Yhdessä on oltu 13v ja meillä on kaksi pientä lasta. Välillä on ollut pidempiäkin seksittömiä jaksoja lasten synnyttyä. Esikoisen syntymän jälkeen oli 6kk tauko, koska olin niin kipeä synnytyksen jäljiltä. Sen jälkeenkin seksiä oli seuraavat puoli vuotta vain muutaman kerran, koska olin edelleen kipeä ja myös tosi väsynyt. Kun esikoinen täytti vuoden, hänen parantuneiden yöuniensa myötä piristyimme ja seksiä oli taas pari kertaa kuussa. Kakkosen syntymän jälkeen oli taas pitkä kausi, jolloin seksiä oli tosi harvoin, mutta nyt kun kakkonen on 2v, seksiä on ollut 3-4 kertaa kuussa, mikä on minusta hyvä tahti. Joten meillä seksimäärät korreloivat paljon siihen, kuinka stressaava ja kuormittava elämäntilanne on ja kuinka paljon meillä on univelkaa.