Tyttöjen ilkeilystä

Ne olivat tuollaisia jo -70 luvulla. Oma ensimmäinen lapseni syntyi -90 luvun alussa ja samaa tapahtui silloinkin. Tosin laitoimme muutaman aikuisen kanssa kamppanjan että opetetaan tytöt leikkimään ryhmässä. Siitä oli apua, mutta työtä se vaati. Mee siis olimme aktiivia tarhan ja myöhemmin koulun jälkeen tässä asiassa. Jos vanhemmista ei löydy tällaista taistohenkeä tilanne voi olla huono.

Ja vaikka sanon että tytöt ovat tuollaisia en todellakaan tarkoita etteikö poikia pitäsi kasvattaa. On minulla niitäkin ja ikäväkseni olen parin vuoden aikana alkanut huomaamaan että pojat ovat alkaneet muistuttaa tyttöjä. Pojille myös alkanut muodostua tätä kahden kesken leikkiä kun ennen oltiin isommissa ryhmissä ja myös "me ei olla sun kaa" käytöstä. Olen siitä pahoillani. Olen sitä paljon miettinyt, että miksi tosiaan poikien käytös alkaa olla niin tyttömäistä? Onko tämän aikakauden kasvatus saanut sen aikaan? Ja onko se loppujen lopuksi hyvä asia? Onko tosiaan tarkoitus sekoittaa sukupuoliroolit kokonaan ja poistaa erityispiirteemme. Pojat ja tytöt eivät ole samalaisia ja en ymmärrä miksi pitäsi. Monesti asit menevät äärimuottoihinsa ja minusta näin on alkanut käydä suomessa.

Jospa onkin niin etteivät tytöt ole tietynlaisia ja pojat tietynlaisia. Jospa onkin niin että jotkut lapset ovat tällaisia, toiset tuollaisia, ja silloin kun lapsi sukupuolesta riippumatta tekee jotain väärää, sitä ei kuitata sanomalla "tuollaisia ne nyt ovat", vaan puututaan asiaan ja sanotaan että se todellakin on väärin.

Ja vaikka sanon että tytöt ovat tuollaisia en todellakaan tarkoita etteikö poikia pitäsi kasvattaa. On minulla niitäkin ja ikäväkseni olen parin vuoden aikana alkanut huomaamaan että pojat ovat alkaneet muistuttaa tyttöjä. Pojille myös alkanut muodostua tätä kahden kesken leikkiä kun ennen oltiin isommissa ryhmissä ja myös "me ei olla sun kaa" käytöstä. Olen siitä pahoillani. Olen sitä paljon miettinyt, että miksi tosiaan poikien käytös alkaa olla niin tyttömäistä? Onko tämän aikakauden kasvatus saanut sen aikaan? Ja onko se loppujen lopuksi hyvä asia? Onko tosiaan tarkoitus sekoittaa sukupuoliroolit kokonaan ja poistaa erityispiirteemme. Pojat ja tytöt eivät ole samalaisia ja en ymmärrä miksi pitäsi. Monesti asit menevät äärimuottoihinsa ja minusta näin on alkanut käydä suomessa.

ja pojat toisenlaisia, kasvatuksella ei kai voisi muokata käytöksen suuntaa. En minä usko että jos ihminen on pohjimmiltaan jotain, häntä voitaisiin sitten ulkopuolelta ohjaten jotenkin muuttaa.

Miten selität sen että kaikki tytöt eivät ilkeile?

Miten selität sen että jotkut pojat ilkeilevät?

Tulkitset poikien ilkeilyn huonon eli tasa-arvoisen kasvatuksen tulokseksi - miksi tulkitset tyttöjen ilkeilyn geneettiseksi?

a) sitä etteivät tädit aktiivisesti tee asialle mitään, tuon ikäiset kun voivat oppia vielä hyviä tapoja helposti

b) sitä mistä tuollainen käytös on peräisin, kotoako?

Tosiaan uskon ja toivon, että lapselleni löytyy jossain vaiheessa tyttökavereita, mutta tulee mieleen pitäisikö valita koulu, jossa on toisenlaiset arvot esim. steiner vai voinko toivoa, että tavallisessa peruskoulussa oiisi tavallisia tyttöjä?

matkittua. Itse olin aivan pöyristynyt kun kuulin 5-vuotiaani menneen tuohon synttärikiristykseen mukaan. Tein selväksi, että jos vielä kuulen hänen synttäreillä kiristävän, ei tule koko synttäreitä :(

Itse en ainakaan muista että noin nuorena tai ala-asteella alaluokilla olisi ollut tuommoista toimintaa.. se kiusaaminen ilmeni sitten lähempänä yläastetta senkin pahemmin syrjimisenä ilkeilynä jne.. Mutta tuntui, että pikkulapsina kukaan ei vielä osannut olla kovin ilkeä.

Noin pienillä jo kiusaamista. Tuon ikäisiin pystyy onneksi vielä vaikuttamaan. Päiväkodin tädit voivat esim. muodostaa lapsista ryhmiä, jotka eivät mene klikkien mukaan ja antaa asennekasvatusta muutenkin.



Hyvä kun lapsesi ei suostu tanssimaan kiusaajien pillien mukaan. Kerro asiasta ihmeessä päiväkotiinkin.

(siis työntekijät) ja tuon työntekijän mukaan tuo joukko todella määräilee tyttöjen tekemisiä ja kaverijuttuja ja ne jotka eivät suostu pelaamaan tätä peliä jäävät tyttöjen leikkien ulkopuolella :/ Ei sillä että toivoisin lapseni tuollaista seuraa saavankaan.

Omani on kohta 6-v. ja naapurin kersa kiristi synttäreillään jo viime vuonna. Samainen tapaus oli kaverinsa kanssa haukkunut tyttöni saamat korvikset tuoreeltaan rumiksi. Onneksi omalla tytölläni on mukavat kaverit päiväkodissa, mutta tässä naapurustossa leikit sujuvat tuon kiusaamisen takia vaihtelevasti.

henkisellä tasolla ja jää siksi helpommin huomaamatta tai siihen ei uskalleta puuttua. Ala-asteikäisetkin tytöt lähettävät toiselleen haukkumaviestejä, nimittelevät jne.

Aina jättävät toisia ulkopuolelle. Kuulostaa tutulta. Päiväkotinne henkilökunta vaan on kehnoa. Hyvät hoitajat olisivta jo erottaneet kiusaaja joukon. Päiväkoti-ikäisille niin voi tehdä helposti.



Synttärikutsuja ei tarvitse antaa kaikille, se ei ole kiusaamista. Mutta hyvä henkilökunta kieltäisi aiheesta puhumisen. ja kortit laitettaisiin huomaamattomasti lokeroihin.



Tuo sama touhu jatkuu tytöillä koko kouluiän.

Päiväkotineuvottelussa tuli selville, että 4-5-vuotiaista tytöistä suurin osa kuuluu "jengiin", joka kiristää toisia synttärikutsuilla jne. tyyliin vaan jos teet sitä ja sitä oot mun kaveri ja vaan silloin kelpaat joukkoon. Olet ruma jos sinulla ei ole hello kitty-vaatteita jne.

Omani ei ole siihen joukkoon kelvannut ja ehkä ihan hyvä niin.

Asiasta tuli kuitenkin surullinen olo, mistä pienet tytöt ovat oppineet tuollaisen käyttäytymismallin? Tuskin se geeneissä.

Luehan hetken aikaa av-palstaa ja mieti keneltähän ne pienet tytöt oppivat sitä toisten nälvimistä, ulkopuolelle jättämistä ja arvottamista ihmeellisten asioiden perusteella.

Päiväkotineuvottelussa tuli selville, että 4-5-vuotiaista tytöistä suurin osa kuuluu "jengiin", joka kiristää toisia synttärikutsuilla jne. tyyliin vaan jos teet sitä ja sitä oot mun kaveri ja vaan silloin kelpaat joukkoon. Olet ruma jos sinulla ei ole hello kitty-vaatteita jne.

Omani ei ole siihen joukkoon kelvannut ja ehkä ihan hyvä niin.

Asiasta tuli kuitenkin surullinen olo, mistä pienet tytöt ovat oppineet tuollaisen käyttäytymismallin? Tuskin se geeneissä.

tuohon porukkaan.

vaan leikkii sitten poikien kanssa : )

nyt on jo ekaluokkalainen, ja löytänyt yhden kaltaisensa kaverikseen, lisäksi harrastuksista on löytynyt kaveri.

oman kokemukseni mukaan kaikki lähtee VANHEMMISTA, ELI ÄIDEISTÄ!!!!

olen itse asiallisesti keskustellu tyttöjen äitien kanssa, heistä on ihan normaalia tuo toiminta. eivät ole ollenkaan ihmeissään, eikä halua edes ole yrittää muuttta toimintaa, ohjata ja kasvattaa tyttäriään....

heille on tärkeää, että heidän tytär on porukassa ja jos vielä on päässyt joukun kingiksi , niin aina parempi : (

ja meno jatkuu tuossa porukassa ihan loputtomiin.

olen tullut siihen tulokseen, että on påarempi suosiolla olla erossa tuon tyypisistä ihmisistä!

etsiä ne kaverit muualta, vaikka se kekseliäisyyttä vaatiikin, nykyään kun tuollainen toiminta on ihan arkea...

eli ap tsemppia !

Aina jättävät toisia ulkopuolelle. Kuulostaa tutulta. Päiväkotinne henkilökunta vaan on kehnoa. Hyvät hoitajat olisivta jo erottaneet kiusaaja joukon. Päiväkoti-ikäisille niin voi tehdä helposti.

Synttärikutsuja ei tarvitse antaa kaikille, se ei ole kiusaamista. Mutta hyvä henkilökunta kieltäisi aiheesta puhumisen. ja kortit laitettaisiin huomaamattomasti lokeroihin.

Tuo sama touhu jatkuu tytöillä koko kouluiän.

meno jatkuu todellakin vielä koulussa....

ÄIDIT OVAT TUOHON SYYLLISIÄ!!

tuohon pomottamiseen ja kiristykseen ei ole puututtu, tyttäreni on ollut päiväkodissa 3 vuotta, synttärikutsuja tullut 0. Ja siis on ihan normaali, sosiaalinen ja soma, mutta ei "lapsipissis". Olen yrittänyt lohduttaa, että päiväkodistakin tyttökavereita varmaan jossain vaiheessa löytyy, nyt leikkii poikien kanssa, koska heidän sosiaaliset kuvionsa ovat helpompi.

tarhassa. ja kutsuja 0 , ei edes eskarissa saanut yhtään kutsua.....

leikki poikien kanssa

ja leikkii edelleen nyt ekalla luokalla

samat tytöt leikkii edelleen keskenään, eikä kukaan puutu asiaan, vaikka asiaa on puitu : ((((

sullekin ja tytöllesi tsemppiä,

päikkäri ryhmässä, kun olin 5-6v ja kiusaaminen alkoi jo silloin. Haukkumista ym. ym.

Ala-asteella toi muija ei ollut (toisessa kyläkoulussa), mutta kiusaamisen hoiti sitten yks miss princess ja Hänen Yläisyytensä hoviväki.

No, yläasteella toi narttu sitten tekikin meikäläisen elämästä helvettiä. Nyysi mun parhaan kaverin (oltiin oltu bestiksiä kerho ajoista asti ja oikeasti kuin paita ja peppu).

Ja tekikin sitten kaikkensa, etten mä päässyt ryhmään mukaan (meidän luokassa oli yks ylimääränen tyttö = minä).

Syksyllä yritin muutaman kerran mennä mukaan ryhmään, mutta kun tämän nartun kommentti oli: taasko toi mulkku seuraa meitä, niin se jäi sitten siihen. Ja mä olin mieluiten välkät yksin. Samoin ruokatunnit..

Ja tän mulkku nartun jälkeen muukin luokka yhtyi siihen syrjintään, lisänä bussilippujen nyysiminen, repun piilotus, lumipalloilla heittely, haukuminen ym. ym. ym.

Tytöillä se eritys tuntui oikeesti pahalta.. Pojat taas heitteli enempi niitä palloja ja kuvis tunneilla pyyhekumeja ja harppeja ym. päin naamaa.. Mustelmat ym. parani, mutta sisäiset haavat eivät ole vieläkään (15 vuotta myöhemmin) parantuneet ja tuskinpa tulevat ikinä parantumaan.

miten tämä meno jatkuu aina vaan, eikö mitään ole opettajat edes oppineet ?

olen itse asiallisesti keskustellu tyttöjen äitien kanssa, heistä on ihan normaalia tuo toiminta. eivät ole ollenkaan ihmeissään, eikä halua edes ole yrittää muuttta toimintaa, ohjata ja kasvattaa tyttäriään....

heille on tärkeää, että heidän tytär on porukassa ja jos vielä on päässyt joukun kingiksi , niin aina parempi : (

Siksi mun mielestä on vaarallista heitellä fraaseja kuten "tytöt on just tuollaisia", ikään kuin selitykseksi sille miksi JOTKUT tytöt ilkeilevät. Klassinen pojat on poikia -tyyppinen kädenheilautus, jollaisella kuitataan poikien huono käytös.

Just tuollaiset äidit ovat taatusti niitä, jotka täällä palstalla hokevat hokemasta päästyään että oma moka jos kirjoittaa palstalle / pitää blogia / on ylipäätään olemassa, koska "kritiikki" (lue: haukkuminen, kiusaaminen, ruma kielenkäyttö, epäkohteliaisuus yms. asiaton käytös) on varsinainen jokamammanoikeus ja se joka siitä loukkaantuu on itse jotenkin viallinen.

Kiva kuitenkin lukea näitä iloisia tarinoita lapsista, joiden elämää ilkeilijöiden ilkeilijälapset eivät ole onnistuneet tyystin pilaamaan!

Ne olivat tuollaisia jo -70 luvulla. Oma ensimmäinen lapseni syntyi -90 luvun alussa ja samaa tapahtui silloinkin. Tosin laitoimme muutaman aikuisen kanssa kamppanjan että opetetaan tytöt leikkimään ryhmässä. Siitä oli apua, mutta työtä se vaati. Mee siis olimme aktiivia tarhan ja myöhemmin koulun jälkeen tässä asiassa. Jos vanhemmista ei löydy tällaista taistohenkeä tilanne voi olla huono.



Ja vaikka sanon että tytöt ovat tuollaisia en todellakaan tarkoita etteikö poikia pitäsi kasvattaa. On minulla niitäkin ja ikäväkseni olen parin vuoden aikana alkanut huomaamaan että pojat ovat alkaneet muistuttaa tyttöjä. Pojille myös alkanut muodostua tätä kahden kesken leikkiä kun ennen oltiin isommissa ryhmissä ja myös "me ei olla sun kaa" käytöstä. Olen siitä pahoillani. Olen sitä paljon miettinyt, että miksi tosiaan poikien käytös alkaa olla niin tyttömäistä? Onko tämän aikakauden kasvatus saanut sen aikaan? Ja onko se loppujen lopuksi hyvä asia? Onko tosiaan tarkoitus sekoittaa sukupuoliroolit kokonaan ja poistaa erityispiirteemme. Pojat ja tytöt eivät ole samalaisia ja en ymmärrä miksi pitäsi. Monesti asit menevät äärimuottoihinsa ja minusta näin on alkanut käydä suomessa.

Mutta siihen pitää puuttua heti, kun käy ilmi. Ainakin meidän päiväkodissa puututaan. Joskus niinkin rankasti, että kiristäjä saa sitten leikkiä yksin, jos kiristämällä alkaa kaveria itselleen vaatia. On auttanut tilanteeseen.



Kaikki eivät tietenkään ole tuollaisia, mutta yksikin voimakas persoona saa ikävää aikaan.



PS: Monissa päiväkodeissa on kielletty synttärikutsujen "julkinen" jakaminen, koska se on tosi inhottavaa, kun ryhmän kymmenestä tytöstä yksi jää ilman synttärikutsua :(

en tiedä, mistä saa alkunsa jne, mutta oman poikani ryhmässä myös 4-6v pojat harrastaa tuota.

päikkäri ryhmässä, kun olin 5-6v ja kiusaaminen alkoi jo silloin. Haukkumista ym. ym.

Ala-asteella toi muija ei ollut (toisessa kyläkoulussa), mutta kiusaamisen hoiti sitten yks miss princess ja Hänen Yläisyytensä hoviväki.

No, yläasteella toi narttu sitten tekikin meikäläisen elämästä helvettiä. Nyysi mun parhaan kaverin (oltiin oltu bestiksiä kerho ajoista asti ja oikeasti kuin paita ja peppu).

Ja tekikin sitten kaikkensa, etten mä päässyt ryhmään mukaan (meidän luokassa oli yks ylimääränen tyttö = minä).

Syksyllä yritin muutaman kerran mennä mukaan ryhmään, mutta kun tämän nartun kommentti oli: taasko toi mulkku seuraa meitä, niin se jäi sitten siihen. Ja mä olin mieluiten välkät yksin. Samoin ruokatunnit..

Ja tän mulkku nartun jälkeen muukin luokka yhtyi siihen syrjintään, lisänä bussilippujen nyysiminen, repun piilotus, lumipalloilla heittely, haukuminen ym. ym. ym.

Tytöillä se eritys tuntui oikeesti pahalta.. Pojat taas heitteli enempi niitä palloja ja kuvis tunneilla pyyhekumeja ja harppeja ym. päin naamaa.. Mustelmat ym. parani, mutta sisäiset haavat eivät ole vieläkään (15 vuotta myöhemmin) parantuneet ja tuskinpa tulevat ikinä parantumaan.