Ylipainoinen synnyttäjä Jorvissa

Eli krhm, muminaa..jotain 90 kg paikkeilla, vaikka totuus on se, että yli satasen on menty niin että paukkuu. Se on hirveä henkinen kynnys myöntää asiaa ääneen missään. Ja muutenkin punnitsen itseni vain aamulla parin tsemppisyömispäivän jälkeen, jolloin painankin varmasto helposti kolmisen kiloa vähemmän kuin maha täynnä iltapäivä- aikana.

Minäkään en kertonut miehelle painoa synnytyksessä, ja kyllä sitä monessa kohtaa kysyttiin, kun mies oli läsnä.

Onpa joku joskus kaunistellut painoaan jopa anestesialääkärille.

Ei sillä prikuulleen tarkalla kilomäärällä ole niin merkitystä aikuisten kohdalla, mutta todella ylipainoisilla ihmisillä tuppaa luvut kaunistumaan jopa 15-20kg. Esim. kysyn potilaalta painoa, ja hän vastaa että ei tiedä tarkkaan, veikkaisi että noin 90kg. Noo, sitten punnitsen kuitenkin potilaan varmuuden vuoksi ja hän painaa vaikkapa 105kg. Ei ole edes kovin harvinaista. (en siis ole anestesialääkäri mutta valmistelen potilaita leikkauksiin ym toimenpiteisiin)

Jorvista en tiedä, mutta ylipäätään törkeää jos hoitohenkilökunta kohtelee ylipainoisia synnyttäjiä huonosti, kyllä täytyisi osata olla ammatillinen käytökseltä.

paino ei lue neuvolakortissa? Minä olen ollut raskaana viisi kertaa ja joka kerta punnituksen jälkeen se on merkattu korttiin.

Painon tarkka kertominen oikeasti helpottaa oloa! Itse painoin 118kg alkaessani odottaa esikoistani. Silloin aloin puhua rehellisesti painostani, häpeilemättä! Huomattavasti helpompi olla ja aloittaa laihduttaminen, kun siitä voi puhua avoimesti.

Hiljaa hyvä tulee ja vaaka näyttää nyt 110kg. Ei teidän mielestänne huima edistys mutta minulle erittäin suuri. Olen pystynyt tiputtamaan painoani ja pitämään painon tiputetussa lukemassa. Ennen vain kiloja tuli hiipimällä vuodesta toiseen, nyt on suunta toinen!

En tosin saanut kummassakaan synnytyksessä epiduraalia tai spinaalia. Kovimmissa kivuissa olisi kyllä ollut aivan sama, jos joku olisi painoani kysynytkin. Synnytyksen aikana jotenkin katoaa omaan kuplaansa ja pääasia on selviytyä supistuksen yli. Ei sitä paljon mieti, miltä sitä näyttää miehen ja kätilön edessä. Välillä piti käydä oksentamassakin. Avautumisvaihe kesti ekasta 5h ja ponnistusvaihe 7min, tokasta av 3h ja pv 5 min-tosi helpot synnytykset. Molemmilla kerroilla painoin synnärillä ollessani yli 100kg.

Ja hoitava kätilö kertoi tuon hetkisen painon (100kg+) anestesiahoitajalle minun ja mieheni kuullen.. Muutoin sain hyvää kohtelua ja kehuja hyvistä ponnistustaidoista..



Mutta hmm... juu, ehkä sen painon olisi voinut jättää mainitsematta minun kuulteni. Varsinkin kun itse asian tiedän.. Miestä ei onneksi moinen tieto kiinnostanut yhtään!

pitkittynyt avautumisvaihe johtui ylipainosta? En ole koskaan kuullutkaan. Päin vastoin; monethan on toisessa ja kolmannessa raskaudessa paljon painavampia kuin ekassa, mutta synnytykset huomattavasti nopeampia. 14 tuntia säännöllisiä suppareita ennen synnytyksen varsinaista käynnistymistä on täysin normaali aika, ei ollenkaan liian pitkä.

Terveisin eräs, jolla eka synnytys kesti 40 tuntia, eikä ylipainoa, ja toinen synnytys 6 tuntia, ja 15 kg ylipainoa.

Googleta vaikka. Tietty toinen synnytys on nopeampi ja helpompi, ei minullakaan toisessa synnytyksessä kestänyt kuin 8h vaikka paino olimsama kuin ekassa.

15

Mulle erittäin keskeinen elementti parisuhteessa on, ettei mun tarvitse hävetä tai kainostella mitään, siis _yhtään mitään_, puolisoni edessä.

En mä tarkoita, että kaikest apitäisi raportoida, mutta synnytys nyt on sen verran roisia puuhaa, että tuntuu todella kummalta, jos siinä veren ja ulosteen lentäessä ja perseen repeillessä se onkin PAINO, joka on se arka asia.

.

Ja tosiaan, jos sitä ylipainoa on niin eikös se mies sen ihan pysty NÄKEMÄÄNKIN että pulleita tässä ollaan?

Joku kertoi, että ihan ekana vietiin vaatteiden vaihtoon ja punnitukseen, mutta en muista oliko tämä Jorvissa?



Meitä painonsa omana asiana pitäviä on monia, vaikkei kaikilla edes ylipainoa olisi..

Mun miehelle tuli ainakin mun painoni tietoon jo silloin kun oltiin ostamassa parisänkyä..

Itse synnytin OYS:ssa ja siellä ainakin oli erittäin kalsea kohtelu. Synnytyssaliin pääsi vasta kun oli 9 senttiä auki eikä kipulääkettä annettu minkäänlaista. Ensin perustelu oli se että ei se lapsi nyt synny, mulla on vain ylensyönnistä johtuvia vatsavaivoja ja sitten kun anelin että edes tarkistava tilanteen niin olikin jo 8 senttiä auki eikä siinä enää mitään ehditty antaa.



Vauvan synnyttyä varoiteltiin etten vain rusenna massallani vauvaa syöttäessäni joten sairaalassa ollessa sai imettää vain erittäin epämukavassa asennossa enkä itse kehdannut syödä hoitajien nähden mitään ruokaa.

Olen normaalipainon rajoilla ja kotona on asiasta huomauteltu aina, pelkään miehen kommentteja asiasta, vaikkei hän erittäin todennäköisesti mitään sanoisikaan, niin en missään nimessä halua painoani hänen kuullensa kertoa.



Miten selvisitte Jorvissa, se keikka olisi edessä vuodenvaihteessa?

Asiaa muuten kommentoimatta tuli mieleen, että eräs viisas sairaanhoitaja sanoi kerran minulle, että jos omaa painoaan kammoksuu ja häpeilee kovastikin, on kyse hyvin usein syömishäiriöstä. Itsensä kanssa tasapainossa olevat ihmiset eivät koe minkäänlaista ongelmaa omasta painostaan.



Joten eikö asialle kannata tehdä jotain, jos omaa painoa ei pysty edes anestasialääkärille ilmoittamaan oikein?

Kun minut otettiin sisään tarkkailuun että mikä on tilanne, silloin kävin vaa'alla. Muuten en muista kuulleeni puhetta painostani. Ja sitä oli tullut kuitenkin 21 kg lisää.



Todella ihanaa ja hyvää palvelua sain koko ajan mitä olin laitoksella.

Onpa joku joskus kaunistellut painoaan jopa anestesialääkärille.

Ei sillä prikuulleen tarkalla kilomäärällä ole niin merkitystä aikuisten kohdalla, mutta todella ylipainoisilla ihmisillä tuppaa luvut kaunistumaan jopa 15-20kg. Esim. kysyn potilaalta painoa, ja hän vastaa että ei tiedä tarkkaan, veikkaisi että noin 90kg. Noo, sitten punnitsen kuitenkin potilaan varmuuden vuoksi ja hän painaa vaikkapa 105kg. Ei ole edes kovin harvinaista. (en siis ole anestesialääkäri mutta valmistelen potilaita leikkauksiin ym toimenpiteisiin)

Noin voi käydä siksikin, että tyyppi on esim viimeksi vaa'alla käydessään painanut 90kg. Kun on sitten huomannut lihovansa, ei olekaan enää viitsinyt/halunnut mennä vaa'alle, koska on helpompi huijata itseään kun ei näe niitä numeroita. Ja sitten paino onkin yhtäkkiä jo pitkästi toisella sadalla. :(

Mulle on käynyt näin. Tarkoitan siis etten käynyt puntarilla pitkään aikaan ja sitten meinasinkin pyörtyä kun kävin, en tosin ollut raskaana enkä synnyttämään menossa silloin.

Ja ihmettelen ettei muka neuvolakorttiin merkitä sitä painoa! Kyllä mun kaikissa kolmessa raskaudessa joka neuvolakerralla piti käydä puntarissa ja paino merkattiin sinne omaan sarakkeeseensa. Siitähän lasketaan vielä se keskimääräinen painonnousu viikkoa kohtikin.

Siihen siis minkä kätilö täyttää ennen puudutuksen laittoa ja mihin lääkäri laittaa puudutetiedot.

Jos neuvolakortista ei löydy tuoretta painoa ( sellaista joka olisi otettu parin viikon sisään ) , kätilö kysyy sen äidiltä.



Puudutuksen laitto on vaikeampaa , jos on paljon ylipainoa. Selkärankaa on vaikea tunnustella paksujen kudosten läpi. Paino voi vaikuttaa myös puudutteen määrään. Ei sitä huvikseen kysytä.

Kun kerran sai valita, ei painoa laitettu korttiin ja sovittiin, että kotona seurataan.

Ja hoitava kätilö kertoi tuon hetkisen painon (100kg+) anestesiahoitajalle minun ja mieheni kuullen.. Muutoin sain hyvää kohtelua ja kehuja hyvistä ponnistustaidoista..

Mutta hmm... juu, ehkä sen painon olisi voinut jättää mainitsematta minun kuulteni. Varsinkin kun itse asian tiedän.. Miestä ei onneksi moinen tieto kiinnostanut yhtään!

"Kysyi painoa minun ja mieheni kuullen... Muutoin sain hyvää kohtelua jne" Miten niin muuten sait hyvää kohtelua, eihän tuossa mitään huonoa edes ollut. Kätilö kysyi painoa.

Jos olisin ylipainoinen, niin enemmän mua haittaisi miltä näytän ja kuinka huono olo on, kuin minkä numeron joudun sanomaan. En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, kaikkihan näkee että olette isoja. Luultavasti ajattelevat teidän painavan vielä paljon enemmän kuin oikeasti painatte.

Mutta toisaalta olin ns. hyvä synnyttäjä

Minäkin haluaisin olla, vaikka olen lihava :)

Tätä aion käyttää, kiitos vinkistä.