Päivähoito-vaihtoehdoista, kokemusta ja apua!

työpäivää?

Koska se on lakisääteinen oikeus (!) niin työnantajalla tulee olla ERITTÄIN painavat syyt osittaisen hoitovapaan eväämiseen. Jos ei onnistu sinulta, entä mieheltäsi?



En usko, että 10h hoitopäivä on ainoa vaihtoehtonne. Aina (siis oikeasti,aina!) on valinnan vaihtoehtoja. Se, mikä loppupeleissä ratkaisee on arvonne:jos lapsen hyvinvointi on ykkösenä niin keksitte muita ratkaisuja. Eräskin ystävättäreni perheineen myi talonsa ja muutti pienempään (vuokra)asuntoon välttääkseen yhtälön pienet lapset ja 10h hoitopäivät (näin saivat lisäaikaa kotonaolemiseen). Konstit on monet,sano.

Hanna75:

Innaa kysyi, onko 10 h hoitopäivä haitaksi lapselle jos lapsi viihtyy hoidossa ja ongelmia ei ole. Tähän ei varmaan ole yksiselitteistä vastausta. Voi hyvinkin olla ettei tästä kummempaa haittaa ole lapselle. Mutta lapsen ja vanhemman suhde siinä kiistatta kärsii. Lienee aika selvää että läheistä suhdetta ei pääse muodostumaan jos kotona ei ehditä olla kovin kauaa yhdess päivittäin. Ja siitähän niitä ongelmia voikin sitten tulla pidemmällä tähtäimellä.

Ymmärrän, että aina ei ole vaihtoehtoja, mutta itse pitäisin lasta hoidossa 10 h vasta kun se olisi todella viimeinen vaihtoehto.

Mutta kysymykseni oli siis tarkoitus ajatellen sitä, että se laki on säädetty max 10h, että mihinkä se perustuu? Onko siinä ajateltu jotenkin lapsen hyvinvointi vai vain se että " helposti" voi tulla se 10h tarve.. Ja miten lapsi joka todella on esim. 5v sen 10h/vrk 5pv/vko hoidossa niin oikeesti " pärjää" sellaisessa elämänrytmissä!

Mutta ap. kysyjää ei mielestäni saa tuomita tilanteen takia vaikka vaihtoehtoja on useita asian ratkaisuun ja lapsen hoitoajan lyhentämiseen..sitähän tässä kysyttiin ja tulossa on näillä eväin 10h päiviä mutta mitä olisi vaihtoehtoja ja mitä on odotettavissa jos lapsi on sen 10h!!

Itselläni on ollut " reissumies" isä ja suhde häneen on siltikin erinomainen, en ole koskaan lapsena kokenut ettei meillä olisi ollut yhteistä aikaa vaikka se rajoittui vain viikonloppuihin...Että riippu paljon lapsesta sekä vanhemmista miten aikaa yhdessä käytetään.

Aika asiallisestihan moni vastasi että eikö ole muuta vaihtoehtoa kuin 10h päivä ja ehdotti keinoja lyhentää päivää. Ei tuo minusta ole syyllistämistä. Olen samaa mieltä kuin moni muukin että 10h on hirmu pitkä päivä pienelle ja jos mitenkään on mahdollista niin kannattaisi lyhentää hoitopäivän pituutta. Muuten on tullut hyviä pointteja noista hoitopaikoista.



Ja sille kenen isä teki reissutyötä, niin mitä äitisi teki, olitko jossain hoidossa? Aika eri asia lapsen näkökulmasta varmaan on jos on ollut äidin kanssa kotona ja äiti vahvistaa lapsen isäsuhdetta puhumalla isästä ja muistellaan isää silloin kun isä on poissakin. Hoidossa hoitaja ei välttämättä samalla lailla pidä yllä poissaolevan vanhemman ja lapsen suhdetta. Eli siten tuo jonkun mainitsema pitkien hoitopäivien vaikutus lapsen suhteeseen vanhemman kanssa ei ehkä ole verrattavissa reissutyötä tekevän isän ja lapsen suhteeseen. Sillä henkilöllä kuka lapsen kanssa aikaa paljon viettää on kuitenkin suuri vaikutus lapseen, eli hoitajalla on varmasti merkitystä.

Meidän poikamme meni päiväkotiin 10 kk ikäisenä. (On nyt 1v9kk).

Kaikki on mennyt ihan hyvin ja olemme olleet oikein tyytyväisiä valintaamme. Hoitajat ovat oikein ammattitaitoisia, mukavia ja luotettavan oloisia. Poikamme viihtyy hyvin ryhmässä ja aamuisin rientää iloisena leikkimään. Minusta on turvallisempaa, että hoitajia on enemmän kuin yksi ainut. Tuskin kaikilla on paha päivä samaan aikaan. Tietenkin jos hyvän pph:n saa niin sekin on hyvä vaihtoehto.



Kotona yritämme sitten puuhailla kaikenlaista paljon yhdessä ja esim. kaupassa käymme vain kerran viikossa, jotta arkisin olisi enemmän yhteistä aikaa.



On niin paljon asioita, joiden takia syyllistetään äitejä.

Meidän lapsi on päiväkodissa 9h. Monet varmaan kauhistelevat, että laitoimme 10 kk ikäisen lapsen päiväkotiin, vaikka ei osannut vielä edes kävellä. Tunsin kyllä aluksi siitä itsekin syyllisyyttä, mutta loppujen lopuksi kaikki on mennyt hyvin. Päiväkodin hoitajakin sanoi että lapsi tuntuu erittäin tasapainoiselta.



Tärkeintä on, että punnitset eri vaihtoehdot ja valitset sen mikä tuntuu parhaimmalta. Jos ei sitten järjestely toimikaan niin kuin pitäisi, yrität järjestää asiat toisin...

Otetaanpa uusiksi.

Eli ensinnäkin yksi näkökulma siihen miksi kaikki eivät voi lyhentää työaikaana. Itselläni on sellainen työ, että jos jonkin asia jää tekemättä, se odottaa seuraavana päivänä. Eli ei ole ketään muuta tekemässä.

Käytännössä, jos lyhentäisin työaikaani saisin aiempaa pienempää palkkaa ja joutuisin tekemään samat työt kuin aiemminki, mutta lyhyemmässä ajassa. Sijaista ei oteta. Eli jokainen voi päätellä että yhtälö on mahdoton.

Toiseksi kannattaa myös miettiä hoitomuotoa. Meillä on 1,5v ja 4,5v lapset, jotka ovat 3-perhehoidossa 9h päivässä.

Kun on minun ruoka viikkoni, joudun tekemään ruokia illalla vielä klo 22-22.30, koska muuten aika ei riitä. Lisäksi täytyy huolehtia kodin siisteydestä.hoitajalla kertyy jatkuvasti ylitöitä, eikä kunnalliset hoitajat voi ottaa ylitöitä rahana. Niinpä joudun järjestämään lomapäiviä työstä hänen lomiensa. Samoin käy, jos hän sairastuu. Toki lapsilla on varahoitopaikat, mutta ei ole todellakaan kivaa viedä lapsia vieraaseen päiväkotiin täysin vieraille tädeille hoitajan loman vuoksi.

Ensi syksystä olemme päättäneet, että molemmat menevät päiväkotiin. Esikoinen olikin päiväkodissa ennen kuopusta ja asiat toimivat huomattavasti joustavammin.

Meillä siis molemmat ovat sen 9h hoidossa ja hyvin on mennyt. Illat ovat tietenkin lyhyitä, mutta viikonloppuna on aikaa olla yhdessä. Kumpikin ovat tasapainoisia ja kilttejä lapsia. Enkä koe, että minun ja lapsieni suhde olisi mitenkään viilentynyt hoidon aloituksen myötä.

Minunkin mielestäni tämä on ihan asiallista keskustelua, ei tässä ketään olla syyttelemässä. Miksi muuten syyllisyyden tunnetta kartetaan viimeiseen saakka? Syyllisyyshän on sitä, että ihmisen omatunto toimii ja hän pystyy tekemään valintansa sen perusteella.



No, sitten tähän vanhemman ja lapsen suhteeseen. Lienee aika selvää, että ihminen ei voi kaikkea saada. Yksinkertaisesti aika ei riitä siihen, että olisi loistava parisuhde, läheiset välit lapsiin, hyvä ura, siisti koti ja huoliteltu ulkonäkö. Eli jostain on tingittävä. Lasten kanssa vietetyssä ajassa laatu ei korvaa määrää eikä toisinpäin. Eli vaikka miten " laadukkaasti" lyhyen illan viettää, se ei korvaa sitä että olisi joka päivä kiireetöntä yhdessäoloaikaa usean tunnin ajan.



Joku siis varmasti kärsii jos vanhemmat ja lapset tekevät pitkää päivää töissä ja päivähoitopaikoissa. Jos kaikki vapaa-aika menee lapsille, milloin sitä parisuhdetta sitten hoidetaan? Vanhempien suhdekin on todella merkityksellinen lasten kannalta.

Mielestäni täällä ei myöskään ole syyllistetty, mutta tuntuu että ne jotka ovat ' valinneet' pitkät työpäivät ja siis pitkät hoitopäivät lapsilleen, kovin herkästi syyllistyvät (se koira älähtää jne...).



Jos joku valitsee työn lasten edelle, niin kai sen saa ääneen sanoa ilman että siitä tulee syyllistämistä.



Hassua miten ne, jotka laittava vauvaikäisinä lapset pitkiksi päiviksi hoitoon aina kiirehtivät selittämään miten loistavasti on mennyt ja miten lapsi niin viihtyy ja miten kaikki on olllut niin helppoa ja itsestään selvää.