Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettajilta neuvoja?
04.05.2012 |
Olen opetusharjoittelussa ja eräs ongelmistani on se, että oppilaiden tyhmät jutut alkaa usein hymyilyttää ja naurattaa ja koen että sitten menetän kaiken kunnioituksen, jos nauran niiden älyttömyyksille. Toisaalta taas ei ne sellaistakaan tunnuta kunnioittavan, joka on vakava ja ns. pitää koko ajan kuria. Miten löytää jonkinlainen keskitie? Miten te käyttäydytte luokassa?
Kommentit (5)
kyllähän huumoria saa olla. "No niin, eiköhän riitä", kuittaan, kun menee överiksi.
Kun ei enää jännitä ja työstä tulee arkea, lakkaa naurattamastakin väärissä paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ainakin useiden oppilaiden suusta olen kuullut (en puhu itsestäni).
Olet vaan oma itsesi niin hyvin menee.
Mulla on sellainen "hupaisan lempeän kova" kuri ja tällä olen tullut 15 vuotta toimeen opiskelijoiden kans.
On tilanteita, joissa on hyvä nauraa mukana. Joskus taas on aika palata asiaan.
Ja sit on niitävitsejä ja hupailuja, joille ei koskaan saa nauraa, eikä antaa tilaa. Niitä jotka on oikeasti piiloteltua tai puoliavointa kiusaamista, joissa jostakista tehdän ulkopuolinen tai jotakuta loukataan. Ongelma on toetysti, että niiden erottaminen joukosta ei aina ole helppoa. Itselleen nauraminen on turvallisinta.
Alue: Aihe vapaa
en sellaisia koe hauskana, joissa oppilas vittuilee toiselle oppilaalle, mutta ainahan sitä ei voi tosiaan tietää, että jos joku juttu sellaista onkin ja siinä kohtaa nauraminen olisi tosi huono juttu, muistan omalta kohdalta kun opettaja vaan hymähteli jollekin tyypille joka vittuili minulle ja se tuntui kamalalta. Sellaistakaan kuvaa en halua antaa, että yrittäisin jotenkin kaveerata oppilaiden kanssa ja ostaa hyväksyntää nauramalla niitten jutuille..