Onko äitisi maailman paras?

esitin kysymyksen vielä siskolleni ja vastauksena oli paskaista naurua...

Äitini on maailman surkein äiti, emme ole olleet vuosikausiin väleissä ja en todellakaan laita äitienpäiväkorttia/kukkaa.



Haluaisin kyllä hyvän äidin, on ollut kurjaa elää koko elämä ilman äidin tukea, sitä en saanut edes vauvana/lapsena.

johtuen mt-ongelmista ja alkoholismista. onko se hänen syytään, en tiedä. toisaalta hän on hyvin rakastava.



itse olen kuitenkin paljon parempi ja turvallisempi äiti, sen voin sanoa.

Itse toivoisin olevani parempi ja ansaitsevani myöhemmin lasteni kunnioituksen. Oma äitini on kyllä huolehtinut ns. peruskasvatuksen, rajat eikä ole koskaan pahoinpidellyt, ei ole alkoholisti tms. Työssäkäyvä perheenäiti, joka pisti kaikessa itsensä etusijalle ja pistää edelleen. Lastenhoito oli ja on edelleen pakkopullaa. Lastenlapsistaan ei juuri välitä.



äitienpäiväkortin ja kukan laitan, perusmallia ilman liirumlaarumeita.

Ja silti pitää käydä hyvää äitienpäivää toivottamassa.

taitaapa olla.

Yrittää joskus puuttua liikaa elämääni mutta myönteisiä puolia on kuitenkin niin paljon ettei voi valittaa!

olen nimennyt tyttäreni hänen mukaansa

Mutta ihan hyvä kuitenkin. Kasvatti kolme kohtuullista lasta ilman sen suurempia katkeruuksia tai välirikkoja. Toimi varmasti tilanteissa parhailla mahdollisilla näkemillään tavoilla.

En olisi voinut saada parempaa äitiä (ja isää).

kyllä se vaan on paras. =)

Äiti on on aina ollut ylemmyydentuntoinen ja samalla alentuvainen. Kasvattanut minut siihen samaan.

Ei olla oltu tekemisissä yli viiteen vuoteen.

hän luopui äitiydestä kun olin 2v.

maailman paras äiti juuri minulle. Erityisesti nyt aikuisiällä äitini on samalla myös paras ystäväni, ihminen johon eniten luotan koko maailmassa. Äiti on "kantanut" minut yli elämäni vaikeimpien päivien (kun veljeni kuoli), vaikka oikeasti asian olisi pitänyt olla juuri toisin päin. Äitini on ihana, viisas, lämmin ja välittävä ihminen ja toivottavasti meillä on yhteistä aikaa edessä vielä pitkään!

Isästä en voi samaa sanoa.

En tiedä millä mittarilla sen voisi "todistaa" - hän on hieno ihminen, vaikkei itse sitä tiedäkään/uskokaan.

Tuleva äitienpäivä tulee olemaan viimeinen jonka hänen kanssaan vietämme. Ensi vuonna joudumme viemään kukat haudalle :(

Haukkui huoraksi ja sen jälkeen nähtiin kerran siskoni häissä.ei ole millään muistanut minua tai lapsia.en ole käynyt eikä hänkään vaivautunut tänne.nyt yli 8v kun olen viimeksi kotona käynyt.

Tunnustin vihdoin itselleni näin keski-ikäisenä, että äiti on aina hävennyt minua ja on toivonut minun olevan jotenkin parempi. Kurjaa, etten ole kelvannut omana itsenäni. Kuitenkin olen ihan tavallinen, työssäkäyvä, perheellinen ihminen. En kuitenkaan ole tehnyt mitään sellaista, mistä voisi ylpeillä, paitsi lapset.

On, todellakin. Suvaitsevainen, ymmärtäväinen, fiksu, hyvä keskustelemaan. Minulla on äitini seurassa vaan niin hyvä olla. Olemme samalla aaltopituudella. Hän on tukenut minua elämäni kaikissa vaiheissa.



Olemme myös puhuneet lapsuudestani, jolloin äiti teki ratkaisuja, joista ei ole ylpeä. Ei hänkään mikään yli-ihminen ole. Kuitenkin minulle niin rakas, että toisinaan näin aikuisenakin on kova ikävä äitiä ja lapsuudenkotia.