Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen suuri pettymys vaimolleni
04.05.2012 |
Olen vaimolleni mitä ilmeisemmin erittäin suuri pettymys. Ei mene tuntia, ettenkö vaimoni mielestä ole tehnyt jotain väärin. Puen lapsille vääränlaiset vaatteet tai vaatteita on väärä määrä, kun menemme lasten kanssa ulos. Milloin on vaateita liikaa, milloin liian vähän. Kun teen ruokaa, teen vääränlaista ruokaa. Vaimoni oli tarjonnut jotain muuta.Hänen mielstään nyt oi väärä hetki sypdä broileria. Mieli olisi tehnt jotain muuta.
Kun pesen pyykkiä, käytän liikaa pesuainetta. Vaitsemani ohjelma on väärä. Esipesuohjelman käyttäminen tuhoaa maailman. Jos ostan kioskilta lehden, se on väärin. Joko lehti on väärä, tai lehteä ei saisi ostaa ollenkaan. Paperin kuluttaminen on syntiä ja rahanmeno aivan hirveää. Minulla on vääränlainen vaatemaku. Vaimoni hyväntahtoisesti vaatteilleni aina naureskeleekin. Minun huumorintajuni on hänen mielestään vääränlainen.
Olen urheilullinen, hyvin koulutettu oikein mukavassa ja hyvin palkatussa työssä oleva mies. En ole juoppo, en ole ylivelkaantunut. En ole väkivaltainen, enkä kiusaa ketään. Vietän paljon aikaa lasteni kanssa ja osallistun kotitöihin. Annan vaimolleni mahdollisuuden osalitua omiin harrastuksiinsa ja tavata ystäviään.
Minusta tuntuu, että minun on nyt vain parasta antaa vaimolleni mahdolisuus löytää elämänkumppanikseen mies, jonka vaatteet ovat muodikkaammat, kuin minun farmarihousuni ja kauluspaitani. Ehkäpä löytyy mies, joka osaa pestäkin ne ja lastenvaatteet oikein. Oikealla määrällä pesuainetta, oikeaa ohjelmaa käyttäen. Kokkaa vielä päälle sopivat ruoatkin.
Ei kai kenenkään ihmisen elämää kannata pilaamaan ruveta. Kun se niin hankalaa on.
Kommentit (63)
että sinä olet niin täydellinen ja kaikki mahdollinen vika vaimosi puolella. Miten voikin olla noin huono tuuri sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tavallaan yrittää peittää sitä sillä, että kuvittelee aina tietävänsä, miten asiat voi tehdä paremmin kuin mitä sinä teet.
Yritä kertoa vaimollesi, miltä sinusta tuntuu. Jos ei ei onnistu keskustelemalla, kirjoita paperille.
Oletko rohkea sanomaan hänelle miltä sinulla tuntuu? Ja voit antaa hänelle tehdä itse kaikki. Voit ottaa pari päivää itselle, mennä johonkin ja kun palaat takaisin katsoa miten menee. Jos kuitenkin kaikki taas on väärin, menkä pariterapiaan! Tsempia!
huonolla itsetunnolla varustettu nainen, jota on samalla tavalla dissattu kotona ja tällä tavalla viety itsetunto.
Et kertonut onko vaimosi kaunis, menestynyt yms. Hän voi tuntea selvää alemmutta sinua kohtaan ja yrittää näin tasoittaa tilannetta.
Jostain syystä olet kuitenkin halunnut vaimoksesi huonolla itsetunnolla varustetun naisen. Oletko sinäkin sellainen mies, jota itsevarma nainen pelottaa? Syytäpä kuule vaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n kirjoituksesta. Olen luonteeltani kärkäs ja sanon helposti asioita suoraan tarkoittamatta mitään erityistä, mutta miehen mukaan niissä on usein piilovittuilua. Myönnän senkin kun ajattelen mitä olen sanonut.
Meillä ruuat esim ostetaan luottokortilla ja useinmiten mies käy kaupassa. Ja kun lasku tulee minä olen pää punaisena ihmettelemässä miten hlvtssä hän saa kulutettua niin paljon rahaa ruokakauppaan. Jolloin mies kokee että on hänen vikansa kun rahat ei riitä/pitäisi tienata enemmän jne jne. Vaikka kyse on siitä että puolet ruokalaskusta tulee oikeasti ihan turhasta. Eli tässäkin meillä on täysin erilainen näkemys siitä mistä raivoan.
Tosin usein peitän muita murheitani takertumalla pikkuasioihin; kämpän sotkuisuudesta hermoaminen tarkoittaa sitä että olen niin väsynyt etten jaksa siivota ja oma saamattomuuteni inhottaa minua. Puran sen mieheen - odotan että hän sanoo joko auttavansa minua (kuten aina tekeekin) tai että siirtäisimme sovinnolla seuraavalle päivälle. Lapsuudesta kun olen oppinut mallin ettei mitään velvollisuuksia siirretä - lupa täytyy tulla toiselta.
Mutta ap:n ei kannata tyytyä tuohon tilanteeseen, sano ihmeessä vaimollesi että etsii sen paremmin pukeutuvan ihmemiehen. Pyydät häntä ilmoittamaan mihin osoitteeseen hlökohtaiset tavarat yms voi lähettää ettei tarvitse sinun mitättömyyttäsi enää katsoa. Eiköhän tuo herää:D
Tai sitten sinä olet vain sellainen jolla peukalo keskellä kämmentä eli et yksinkertaisesti osaa tehdä eli teet väärin liki kaiken. Puet lapsille vaatteet väärin päin päälle, peset WC-pöntön keittiöluutulla. Sun pitäisi ottaa muutama tunti opastusta kodin hoitoon ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin kotitöiden tekemisen, kun tein ne aina väärin, sitten lopetin ruuan tekemisen, kun siitä ei kuitenkaan olisi tullut hyvää, pukeudeun kuten huvittaa, kun se on kuitenkin väärin, lähden aina kavereiden kanssa ulos kun se itselleni sopii, kun siitä kuitenkin kitistään.. jne.
Jos huumorintajuani vähätellään, niin nauran päin naamaa.
Elämästä on tullut loppujen lopuksi aika helppoa.
Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihdetaanko? Tule sinä meille, niin elellään mukavasti ja toisiamme kunnioittaen ja hyvänä pitäen. Annetaan nykyisten puolisojen kritisoida toisiaan, kun tuntuvat kovasti nauttivan siitä.
Minähän en mieheni mielestä tee kotona tai yleensäkään mitään ja jos teen, niin pieleenhän se hänen mielestään menee.
Olen korkeasti kouluttautunut, haasteellisessa ja antoisassa työssä. Toimin myös erinäisissä luottamustehtävissä, hoidan kaikki lapsiin liittyvät asiat, teen ruuat, käyn kaupassa, siivoan säännöllisesti. Hoidan pihatyöt, hankin, istutan ja hoidan kesäkukat, pesen ikkunat jne jne.
Mutta ei, mitään en miehen mielestä tee. Pihatyötkin ovat minulle kuulemma vastenmielisiä ja hän sentään ajaa kesällä enimmäkseen nurmikon ja vaihtaa omaan autoonsa renkaat. Ja talvella osallistuu lumitöihin. (Luonnollisesti jos minä teen lumityöt kolaan lumet aina väärään paikkaan. Mihin milloinkin.)
Jotain juttuja olen jättänyt tekemättä ja sanonut miehelle suoraan, että parempi kun hän tekee, niin minun ei tarvitse kuunnella arvostelua jälkeenpäin ko. hommasta.
Juurikin tänään mietin lähinnä vitsinä, että jos merkkaisin vihkoon ylös kaikki pikkuasiatkin mitä kotona teen jokainen päivä. Ja samaan yhteyteen sitten punaisella miehen antama negatiivinen palaute.
Kohdistaako ap teillä vaimosi arvostelua tai vähättelyä lapsiin?
-007
Jätä se emakko, ansaitset parempaa. ;)
Tälläkin palstalla on monta hyvää naista, jotka osaisivat arvostaa sinunlaistasi aarretta!
Puhu vaimosi kanssa. Monilla naisilla on paha tapa nalkuttaa ymmärtämättä, miten inhottavalta se tuntuu ja kuulostaa.
Kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti asiat kääntyvät parempaan suuntaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ottaa eriävät mielipiteet aina suorana haukkumisena. Esim. Kun arvostelen lasten vaatteita, niitä on aina liian vähän päällä. En halua että lapset sairastuvat. Kun pyydän hakemaan viikkaamani kuivat pyykit ja viemään ne kaappiinsa jotta saan tilaa märille vaatteille, hän ei mielestään saa koskaan levähtää, aina komennan. Jos pyydän käymään kaupassa, hän huomaa sata muuta asiaa hoitaa samalla ja ajelee pitkin kyliä tuntikausia, minä ja lapset odotamme ruoka-aineita tai maitoa. Luonnollisesti menee hermot kun isäntä viimein saapuu. Lapset kipeänä tai muuten vaan huutanut päivän, mies tulee töistä ja ilmoittaa lähtevänsä harrastuksiinsa, eihän haittaa? No vittu haittaa, voinko minäkin saada hetken hengähtää? Noni, mies ei saa enää harrastaakaan. Tämmöstähän tämä vauva aika nyt on, niin oli viimeksikin. Painetaan molemmat hampaat irvessä vuosi ja sitten jo varmasti helpottaa. Tämä vain esimerkkinä että asiat voi ottaa ja ymmärtää monella tavalla. Voishan sitä itsekin katsoa joskus peiliin?
....eihän tuo osaa arvostaa sinua.
Mä luulen tettä tuollaiselle kultakimpaleelle olisi ottajia.Millähän vaimon sais heräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tavis, töissä, ei addiktioita eikä ongelmia, raha-asiat kunnossa. Teen paljon kotitöitä ja hoidan lapsia. Toki minullakin vikani muttei mitään elämää hallitsevaa juttua.
Ei kelpaa; vaimo aina tyytymätön, ohjeistaa koko ajan. Työ vie mehut, seksi ei kiinnosta. Yleensä kireänä. Lapsetkin välillä ihmettelevät.
Kukaan ei ole vuosiin välittänyt minun tarpeistani tippaakaan. Pitääkö elämässä olla koko ajan kurjaa? Onko tämä oikeaa elämää vai pitäsikö yrittää jotain muuta?
suosittelen, että viet vaimosi parisuhdeleirille tänä kesänä...jospa hänen ajatusmaailma siellä avartuisi näkemään miten toista tulisi kohdella..
tai sitten pariterapiaan...onhan tuo asia nyt järkevää keskustella kunnolla ja antaa vaimolle mahdollisuus muutokseen.
aikuisille tarjolla joku super-nanny vastike, super-puoliso, joka tulisi muutamaksi päiväksi kotiin tarkkailemaan perheen ja puolisojen dynamiikkaa ja sitten antaisi rakentavaa palautetta ja toimintaehdotuksia.
Tässä oiva markkinarako jollekin pätevälle parisuhdeterapeutille :)
-007
aikuisille tarjolla joku super-nanny vastike, super-puoliso, joka tulisi muutamaksi päiväksi kotiin tarkkailemaan perheen ja puolisojen dynamiikkaa ja sitten antaisi rakentavaa palautetta ja toimintaehdotuksia.
Tässä oiva markkinarako jollekin pätevälle parisuhdeterapeutille :)
-007
Ikävä kyllä noin se menee. Kaveria ei pysty muuttamaan sen jokainen vähänkin varttuneempi tietää. Keskustelulle ja sovittelulle on paikkansa mutta ilman todellista elämänmuutosta mikään ei muutu.
> Kun pesen pyykkiä, käytän liikaa pesuainetta. Vaitsemani ohjelma on väärä.
Tuossa tietysti asia, jonka voit tehdä oikein jatkossa, jos se vähentää sitä sanomista. :-)
Mutta muutoin kuulostaa oudolta, jos koko ajan löytyy sanomista. Sinä siis kuitenkin yrität tehdä oikein etkä toista samoja virheitä (jos siis oli ollut virhe eikä vain joku makuasia, eihän sitä esim. aina voi tietää, mikä ruoka juuri nyt maistuisi parhaiten)?
Pitäisi jo antaa kiitosta siitä, että teet noita juttuja niin paljon. Jos moittimisessa ja nalkuttamisessa ei ole logiikkaa eikä sinua huomioida ja kiitetä silloin kun teet oikein, kuulostaa vaikealta.
Hm.... minulla muuten ex-vaimo lopetti siivoamisen kokonaan, koska kerran hänen imuroidessa näytin, että myös eteisen maton reunan alta voisi imurilla helposti vetäistä (sinne kun kertyy hiekkaa). Muutenkin oli hankalaa, kun ei hänelle olisi saanut sanoa mitään, vaikka olisi ollut ihan järkevästä käytännön (pikku)asiasta kyse. Joku viaton auttaminenkin sai hänet joskus suuttumaan (koki ilmeisesti, että häntä pidetään silloin huonona, ehkä itsetunto-ongelma), jollaista en ole kenenkään muun kanssa kokenut ennen enkä jälkeenkään.
Kyllä ainakin minulle voi sanoa, jos joitain asioita voi tehdä paremmin, kuuntelen perusteluja ja keskustelemme, ja otan asian sitten jatkossa huomioon.
Kirjoituksestasi päätelleen olet uhriutuva ja täydellinen ihminen, jonka mielestä muissa on aina vika.
Miksei vaimosi olisi oikeassa lastenvaatteiden ja ruuan suhteen? Ehkä käytät liikaa pulveria? Ehkä et ole ylivelkaantunut, mutta mitä sitten?
Sinun kannattaisi heittää tuo marttyyriviittasi romukoppaan ja alkaa olla vihdoin AIKUINEN. Voisit aloittaa sen aloittamalla fiksun keskustelun vaimosi kanssa sillä tavalla, että et kertaakaan ala hehkuttaa omaa erinomaisuuttasi. Sinä ET OLE TÄYDELLINEN, VAIKKA KUVITTELET NIIN.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä kestäisi tuommoista jatkuvan kritiikin kohteena olemista itse, huh huh. Olisi pakko häipyä ennen kuin joku päivä jatkuvasta jäkätyksestä pimahtaisi niin paljon että tulisi käytyä käsiksi.