Lue keskustelun säännöt.
Olen suuri pettymys vaimolleni
04.05.2012 |
Olen vaimolleni mitä ilmeisemmin erittäin suuri pettymys. Ei mene tuntia, ettenkö vaimoni mielestä ole tehnyt jotain väärin. Puen lapsille vääränlaiset vaatteet tai vaatteita on väärä määrä, kun menemme lasten kanssa ulos. Milloin on vaateita liikaa, milloin liian vähän. Kun teen ruokaa, teen vääränlaista ruokaa. Vaimoni oli tarjonnut jotain muuta.Hänen mielstään nyt oi väärä hetki sypdä broileria. Mieli olisi tehnt jotain muuta.
Kun pesen pyykkiä, käytän liikaa pesuainetta. Vaitsemani ohjelma on väärä. Esipesuohjelman käyttäminen tuhoaa maailman. Jos ostan kioskilta lehden, se on väärin. Joko lehti on väärä, tai lehteä ei saisi ostaa ollenkaan. Paperin kuluttaminen on syntiä ja rahanmeno aivan hirveää. Minulla on vääränlainen vaatemaku. Vaimoni hyväntahtoisesti vaatteilleni aina naureskeleekin. Minun huumorintajuni on hänen mielestään vääränlainen.
Olen urheilullinen, hyvin koulutettu oikein mukavassa ja hyvin palkatussa työssä oleva mies. En ole juoppo, en ole ylivelkaantunut. En ole väkivaltainen, enkä kiusaa ketään. Vietän paljon aikaa lasteni kanssa ja osallistun kotitöihin. Annan vaimolleni mahdollisuuden osalitua omiin harrastuksiinsa ja tavata ystäviään.
Minusta tuntuu, että minun on nyt vain parasta antaa vaimolleni mahdolisuus löytää elämänkumppanikseen mies, jonka vaatteet ovat muodikkaammat, kuin minun farmarihousuni ja kauluspaitani. Ehkäpä löytyy mies, joka osaa pestäkin ne ja lastenvaatteet oikein. Oikealla määrällä pesuainetta, oikeaa ohjelmaa käyttäen. Kokkaa vielä päälle sopivat ruoatkin.
Ei kai kenenkään ihmisen elämää kannata pilaamaan ruveta. Kun se niin hankalaa on.
Kommentit (63)
Asiallista keskustelua!
Sano vaimolle: voidaanko keskustella joistakin minua painavista asioista esim. Lauantai/ sunnuntai (mikä nyt sopii) illalla, kun lapset nukkuvat.
Sitten laitat pöydän hienoksi ostat vaikka viinin ja laitat kynttilät palamaan.
Sitten purat asiat joko suoraan tai kirjoita jotain ylös etukäteen. Sano että nämä ovat vakavia ongelmia sinulle, etkä enää jaksaisi. Vaimo voi siitä ymmärtää kuinka vakava asia on sinulle.
Keskustele kaikista tunteista mahdollisimman avoimesti.
Kyllä se siinä. Ei kannata sanoa mitään tälläistä ohimennen vaan kunnon ajalla ja kun vaimo on valmis kuuntelemaan (ei siis kotitöiden aikoihin tai kun on muuta tekemistä).
Näin meillä ratkotaan tosi syvällisiä ongelmia, ja kummatkin ovat tyytyväisiä.
ja kynttilät väärän kokoisia ja värisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi jo etukäteen, kun torpedoin tämän viestin ja asiallisen ehdotuksen, mutta "elämäntapa nalkuttajan ja mitätöijän" kanssa se keskustelu karahtaa kiville jo siinä vaiheessa, kun vaimo kuittaa miehelle, että mies on laittanut väärän liinan pöydälle ja viinikin on se, mikä kerran todettiin huonoksi. ;)
Asiallista keskustelua!
Sano vaimolle: voidaanko keskustella joistakin minua painavista asioista esim. Lauantai/ sunnuntai (mikä nyt sopii) illalla, kun lapset nukkuvat.
Sitten laitat pöydän hienoksi ostat vaikka viinin ja laitat kynttilät palamaan.
Sitten purat asiat joko suoraan tai kirjoita jotain ylös etukäteen. Sano että nämä ovat vakavia ongelmia sinulle, etkä enää jaksaisi. Vaimo voi siitä ymmärtää kuinka vakava asia on sinulle.
Keskustele kaikista tunteista mahdollisimman avoimesti.
Kyllä se siinä. Ei kannata sanoa mitään tälläistä ohimennen vaan kunnon ajalla ja kun vaimo on valmis kuuntelemaan (ei siis kotitöiden aikoihin tai kun on muuta tekemistä).
Näin meillä ratkotaan tosi syvällisiä ongelmia, ja kummatkin ovat tyytyväisiä.
Taidat sinäkin tuntea ammattivalittajan metkut ;)
44, eli
-007
Taidat sinäkin tuntea ammattivalittajan metkut ;)
44, eli
-007
Mun eräs ystävä on juuri kuin tuo ap:n vaimo pahimmillaan voisi olla. Valittaa aivan kaikesta, puhuu sekä miehelle, että lapsille todella rumasti (vitun idiootti yms., lapsille vähän siistimmin.) Mies on oikeasti kova tekemään, ehkä hiukan hidas, mutta näppärä ja ahkera. Mikään ei kelpaa ystävälleni. Mies ei osaa ostaa kaupasta oikeita kamoja, ei osaa laittaa ruokaa (on ollut yh:nakin aikanaan,) ei osaa tehdä juuri mitään. Ja nekin mitä osaa, tekee liian hitaasti. Mies on lisäksi tyhmä idiootti suorastaan ja huonossa hommassa, josta ei edes makseta mitään. Ystäväni sen sijaan on täydellinen hommissaan (oikeastikin,) mutta asennevamma on todella paha. Lähes kukaan muu ei tajua mistään mitään, eikä osaa mitään ja kaikkia myös haukutaan suureen ääneen vitun idiooteiksi :O
Eli jos tilanne on oikeasti tuo, en ihmettele yhtään ap:n kirjoitusta.
Meillä tilanne on se, että aikanaan neuvoin miestä monissa jutuissa. Mies otti osan neuvoista ihan ok, mutta osasta veti heti herneen nenään. Mun mies on omalla alallaan pätevä, kova tekemään kotitöitä ja olemaan lasten kanssa. Antaa mulle omaa aikaa hienosti ja kohtelee mua hyvin. Mies arvostaa mua ja mäkin nykyään miestä :) Mä olen ollut aikanaan aika kärkäskin kommentoimaan, en ole koskaan silti puhutellut miestäni huonosti. Ajan mittaan opimme kuitenkin, että teemme sitä, mitä parhaiten osaamme. Mä en enää edes vaadi, että molempien täytyy tehdä kaikkea. Mä hoidan pääosin pyykit ja imuroinnin, kun teen sen paremmin ja se mua enemmän häiritsee. Mies laittaa ruokaa ja siivoaa keittiötä, kun se sujuu häneltä hienosti ja laittaa ruokaa mielellään (hyvää ruokaa siis.) Mies hoitaa kauppareissut ja mä kaikki lasten asiat. Toki joustamme asioissa, mutta nykyään mäkään en enää nipota asioista, vaan ymmärrän arvostaa mieheni panosta.
Ikuista haukkumista ei tietenkään kenenkään kannata katsella loputtomiin. Mutta ehkä pariterapia voisi avartaa myös ap:n vaimon silmät. Ehkä vaimo alkaisi arvostaa panosta eri tavalla, jos joku ulkopuolinen ottaisi asiaan kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat sinäkin tuntea ammattivalittajan metkut ;)
44, eli
-007
nalkuttajani on hyvin samankaltainen kuin ap:n vaimo, ja hänen kohdalla huomaan selvästi, että mitä enemmän stressiä työasioista, niin sitä enemmän tulee nalkutusta ja turhaa valitusta.
Olen sanonut muutaman kerran puolisolle, että jos ei ole mitään positiivista tai edes neutraalia sanottavaa, niin älä mielellään sano mitään. Hiljaista on ollut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kestää paremmin, kun on viinakätkö liiterin alla.
viimeisimmän suhteen viimeiseltä vuodelta. Kiukkusin, äksysin ja löysin hänestä vain virheitä. Asioita miettiessä kaikki jotenkin menee siihen että muista miten minua alussa arvosteltiin kaikessa. Kävelin liian kova äänisesti kerrostaloasunnossamme, kävelyllä väärällä tavalla. En osannut kierrättää kaikkea mahdollista. Tein kaiken väärin. Kai siinä sitten itsetuno vaan entisestään huononi ja aloin paikkailemaan sitä tekemällä itse samaa. Ja auta armias jos hän "jäi kiinni" asioista mitä oli minua opettanut eri tavalla alunperin tekemään ja sitten ei itse niin tehnytkään... Ei ihme että erottiin.
Mutta entäs jos naisellasi on huono itsetunto jostain sinun alunperin luomista suorituspaineista tms.
Jutelkaa, puhukaa, jutelkaa. Ihan suoraan kaikesta! Toivottavasti kumpikin osaa mennä itseensäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sinun pitänyt olla töissä - häh?
(Vakavasti puhuen luulen mieheni ajattelevan pitkälti ap:n kaltaisesti:
Olen vaativa kumppani, mutta erityisesti itseäni kohtaan: huolehdin siitä, että meillä on aina tiptop koti ja puutarha (minä pääosin siivoan ja sisustan, kuokin ja istutan), lapset (ulkonäkö, käytöstavat, koulumenestys), on panostettu sosiaaliseen elämään (pidän yhteyttä ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin, järjestän juhlat, kutsut ja illanistujaiset, hoidan tuliaiset ja muut muistamiset), hyvä tutkinto ja vakituinen työ (tienaan yhtä paljon miehen kanssa) ja huolehdin itsestäni (urheilen, pukeudun hyvin, seuraan aikaani).
Mies yrittää, muttei kyllä yllä samalle tasolle kanssani. Sori nyt vaan. Kyllä mua välillä pännii, että mies saa nauttia työni ja ahkeruuteni hedelmistä, muttei anna samaa panosta kuin minä!
Yllätkö sinä vaimosi tasolle? (Minä väitän, että ainakin omasta miehestäni olisi siihen, jos hän todella tahtoisi kantaa oman puolikkaansa perheemme hyvinvoinnista ja menestyksestä. En kai muuten viitsisi alisuoriutumisista jatkuvasti hermostuakaan.)
Että sinulla on oikeus asettaa jotain standardeja, joiden mukaan teidän perheessä pitää jokaisen elää? Kuulostat todella vastenmieliseltä ja takakireältä ihmiseltä, enkä yhtään ihmettelisi, jos miehesi lähtisi toisen naisen matkaan.
Sitten sä täällä itkisit, miten tässä nyt näin kävi, kun sä olit niin helvetin täydellinen...
Ymmärrätkö ollenkaan miten vastenmielistä on koko ajan kuunnella puolisoltaan jäkätystä, ja saada koko ajan tuntea olevansa huono ihminen? Itse en kyllä moista kuuntelisikaan. ONneksi meillä on rentoa.
Vaimo on hirvein ikinä tuntemani kontrollifriikki. Joka asiassa Hänen korkeutensa on aina oikeassa ja jakaa myös ohjeitaan naapuruston rouville ja etenkin lapsille. Kamala kiittämätön ämmä. Mies on tosi mukava, jalat maassa tyyppi ja vielä komeakin! Jätä se ja saat paremman elämän ITSELLESI. Olet todella. Ansainnut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VÄHÄN AIEMMIN SUOMI24:LLA...TAITAA OLLA HENRYN PROVOJA...ÄLKÄÄ VASTAILKO TÄHÄN ENÄÄ.
...mutta miksi annat vaimosi kiusata sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VÄHÄN AIEMMIN SUOMI24:LLA...TAITAA OLLA HENRYN PROVOJA...ÄLKÄÄ VASTAILKO TÄHÄN ENÄÄ.
pettämättömän tyylin kyllä heti. Hän on mt-ongelmainen eikä ymmärrä itse miten tunnistettavia nuo ajatuskuviot ovat. Myös niissä viesteissä joita postailee tälle palstalle muka puolustavina vastauksina omiin juttuihinsa.
Toivottavasti tämäkin piinattu yksilö löytää jotain muuta tekemistä. Suosittelen päihderiippuvuutta.
VÄHÄN AIEMMIN SUOMI24:LLA...TAITAA OLLA HENRYN PROVOJA...ÄLKÄÄ VASTAILKO TÄHÄN ENÄÄ.
pettämättömän tyylin kyllä heti. Hän on mt-ongelmainen eikä ymmärrä itse miten tunnistettavia nuo ajatuskuviot ovat. Myös niissä viesteissä joita postailee tälle palstalle muka puolustavina vastauksina omiin juttuihinsa.Toivottavasti tämäkin piinattu yksilö löytää jotain muuta tekemistä. Suosittelen päihderiippuvuutta.
vastauksiin S24:n vastaavassa ketjussa ja mainosti kirjaansa. Miesparalla on ankara pakkomielle.
AV:n aloituksesta esim. lause jossa kyseinen mies kehui itseään jalomielisesti: "Annan vaimolleni mahdollisuuden osallistua omiin harrastuksiinsa ja tavata ystäviään." on deletoitu. Sanamuoto olikin hiukan liian kavaltava :D
Älkää nyt mammat enää menkö enempää lankaan.
oli sitten tämä ap:n esimerkki ihan keksitty tai ei.
Henkinen väkivalta ja alistaminen suhteessa on aika vaiettu aihe, mistä ei välttämättä edes parhaille ystäville haluta tai ei voida kertoa.
Tämän tekstin kirjoittaja on ilmeisesti saanut aina kiitosta vanhemmiltaan vain hyvästä suorituksesta. Jos mun puoliso olisi tällainen, jättäisin hänet.
Eikös sinun pitänyt olla töissä - häh?
(Vakavasti puhuen luulen mieheni ajattelevan pitkälti ap:n kaltaisesti:
Olen vaativa kumppani, mutta erityisesti itseäni kohtaan: huolehdin siitä, että meillä on aina tiptop koti ja puutarha (minä pääosin siivoan ja sisustan, kuokin ja istutan), lapset (ulkonäkö, käytöstavat, koulumenestys), on panostettu sosiaaliseen elämään (pidän yhteyttä ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin, järjestän juhlat, kutsut ja illanistujaiset, hoidan tuliaiset ja muut muistamiset), hyvä tutkinto ja vakituinen työ (tienaan yhtä paljon miehen kanssa) ja huolehdin itsestäni (urheilen, pukeudun hyvin, seuraan aikaani).
Mies yrittää, muttei kyllä yllä samalle tasolle kanssani. Sori nyt vaan. Kyllä mua välillä pännii, että mies saa nauttia työni ja ahkeruuteni hedelmistä, muttei anna samaa panosta kuin minä!
Yllätkö sinä vaimosi tasolle? (Minä väitän, että ainakin omasta miehestäni olisi siihen, jos hän todella tahtoisi kantaa oman puolikkaansa perheemme hyvinvoinnista ja menestyksestä. En kai muuten viitsisi alisuoriutumisista jatkuvasti hermostuakaan.)
En nyt lähtisi psykologisoimaan, mutta vanhempani ovat kyllä menestyneitä (ammatillisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja jopa urheilussakin) - toisesta näkökulmasta varmaan nipoja suorittajia. Ja kyllä, kotiin piti kantaa kymppejä, ei kymppimiinuksia :)
Itsestäni sanoisin sen verran, että sosiaalinen asemani (tätä enemmän kuvaamatta, koska piirit pienet) edellyttää ns. edustusrouvan elämäntapaa, mutta suomalainen kulttuuri (ja feministinen elämänkatsomukseni) pakottaa minut lisäksi ansiotyöhön. Eli on pakko huhkia, jotta "suoriutuu" kunnialla tästä kaikesta... Vaikka jää mulle vähän vapaa-aikaakin. Alkaen nyt, kun pihahommat tältä illalta tehty!
taitaa kaikilla naisilla olla samoja taipumuksia.
Muutaman vuoden pyristelyn jälkeen en ole enää pakannut lasten reppuja/kasseja/matkalaukkuja pienemmille ja isoimmille matkoille, kun ne piti aina tarkistaa ja pakata uudelleen.
No ei tuo vaimo tuota pahuuttaa tee, mutta koulutus on toiminut.
Ja semmoista 3-10 ruokalajin ateriaa en osaa tehdä etteikö yhteinen ruokahetki alkaisi tivaamisella, että missä salaatti ja sitten se pitää tehdä, vaikka toinen sydanverellään olisi 6 tuntia tehnyt gurmeeruokaa.....
Sinun jäljiltäsi pitää laukutkin pakata uudestaan ja ruoanlaittoon menee 6 tuntia eikä edes salaattia saa aikaiseksi?
Ei vittu tollasta lapasta kattelis kauaa...
että kaipaako se toinen näitä sinun mielestäsi ihan neutraaleja arkisia ohjeita.
Yleensä ihmiset pyytävät apua ja neuvoja silloin kun niitä tarvitsevat.
Miksi haluat neuvoa aikuista ihmistä, puolisoasi?
Ja jos puolison sanallisesta annista 90% on sitä negatiivista palautetta, niin monen vuoden jälkeen sen loput 10% kuulee jo automaattisesti kritiikkinä, vaikka olisi miten kauniisti ja neutraalisti annettu ohje.