Mitätöitkö joskus tahallasi toista ihmistä tyrmäämällä hänen sanomisensa?

Äidille olin nuorempana vähän sellainen. Toisaalta musta tuntui että mulla ei ollut henkistä tilaa itselläni, se jotenkin purkautui sellaisena vittumaisena passiivis-aggressiivisuutena.



Varmaan joskus myöhemminkin harrastin joskus sellaista ajattelemattomuuttani, kun en tiedostanut vielä kunnolla sellaisia asioita kuten ihmisten kunnioittava kohtaaminen.



Tuollainen tyrmääminen on tosi vittumainen ja inhottava tapa, nimenomaan mitätöintiä jota en siedä nykyään yhtään.

saa olla eri mieltä, ja perustella mielipiteensä. Inhoan sellaista ajattelua, että mielipiteiden vaihto olisi ihmisen mitätöintiä tai tyrmäämistä. Itse olen kasvanut kulttuurissa, missä keskusteltiin ja väiteltiinkin paljon, ja pidän siitä. Ja minusta ihmiset, jotka haluavat olla toisten kanssa samaa mieltä, ovat tylsiä, eikä heiltä voi koskaan oppia mitään uutta. Ja itsekin pitää varoa sanomisiaan.



Tottakai keskustelun sävyssä on eroja, eriävän mielipiteen voi sanoa enemmän tai vähemmän kohteliaasti. Mutta minusta on toisen osapuolen kunnioitusta sanoa se, ja luottaa siihen, että toinen osaa ottaa asiat asioina.