En tajua mikä muhun on mennyt! Olen muutaman kuukauden vehdannut toisen

muitakin irtiottoja normiarjesta periaatteella "kerran täällä vain eletään".... ap

jaa a... Aika epäreilu ja typerä temppu miestäsi kohtaan, oli syy mikä hyvänsä.

Olin täysin 'hukassa' ja ihmeissäni ja aloitin samalla myös sivusuhteen.



Suosittelen, että riuhtaiset nyt itsesi irti tuosta toisesta miehestä. Katkaise yhteydenpito kokonaan. Tiedän, että on pelottavaa, mutta se taitaa nyt olla ainoa keino saada elämä takaisin raiteilleen.



Minulla oli aluksi tosi vaikeaa, kun olin lopettanut suhteen, kaikki se välttelemäni suru ja ahdistus tuli vyöryen päälle, myös paha olo tuosta uskottomuudesta. Mutta nyt olen taas onnellinen ja pääsin eroon tuosta kamalasta hämmennyksestä ja eksyksissä olemisesta. Tuntuu, että alan taas löytämään itseni ja oman elämäni.



Olen varma, että jos olisin jatkanut suhteessa, olisivat asiat vain luisuneet huonompaan suuntaan. Joskus täytyy ottaa 'härkää sarvista' ja miettiä mikä on parasta oman elämän ja hyvinvoinnin kannalta.



Voimia sinulle.

Minulle suhde vieraaseen mieheen oli keino vältellä asioiden käsittelemistä. Ehkä hain jotain, mitä menetin läheiseni kuollessa, tästä ihmisestä. Hänen seurassaan olin onnellinen ja rauhallinen, mutta muuten hirvittävän ahdistunut ja levoton. Lopulta sitten ahdistus vain lisääntyi, kun kaiken muun 'hukassa' olemisen sijaan kärvistelin vielä pettämisenkin kanssa.

juuri sen takia, että olin niin ihastunut toiseen mieheen. Ne ihanat ensihuuman tunteet sattuivat juuri sopivasti siihen samaan syssyyn.



En kylläkään silloin vielä huomannut, että itse asiassa meneillään oli mahdollisimman huono yhdistelmä asioita. Nyt vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt tämän.



Tästä kaikesta on siis jo pari vuotta aikaa :)

että tällä "hullutuksella" pakenen arkitodellisuutta ja saan jotain läheisen menettämiseni tilalle, vaikka varsinaista lohtua en häneltä saakaan. Se tässä on kaikista ihmeellisintä, että en mitenkään koe omantunnon tuskia tai kärvistele asian kanssa, lähes päinvastoin. Omakin parisuhde piristynyt silminnähden ja itsekin aivan säteilen. Kiitos kaikille vastaajille! ap

Se tässä on kaikista ihmeellisintä, että en mitenkään koe omantunnon tuskia tai kärvistele asian kanssa, lähes päinvastoin. Omakin parisuhde piristynyt silminnähden ja itsekin aivan säteilen.

Toivottavasti pystyt suhtautumaan yhtä positiivisesti puolisosi mahdollisiin syrjähyppyihin.

sulla ennen tuota ikävää tapahtumaa semmoinen olo, että haluaisit jotain jännitystä vieraasta miehestä elämään, ja nyt sanoit ajattelevasi, että kerran täällä vain eletään, niin toteutit sen? Tai siis, miksi arvelet, ettet kääntynyt oman miehesi puoleen ja yrittänyt piristää parisuhdettasi, mihin ajattelet sen liittyvän?

Ja hänelläkin on toinen suhde meneillään.

Miltä se tuntuisi sinusta?

pitkään ennen tuota ikävää tapahtumaa. Ei meillä vieläkään siis mitään "kiihkeätä" suhdetta, mutta pientä vipinää kuitenkin. Kyllä mä itse asiassa yritin omaakin suhdetta piristää, mutta meillä on ihan hyvä ja pirteä suhde ja siksi mä tässä tilanteessa koen olevanikin vähän hukassa.... ap

siihen ei mun miehestä olisi, on liian "kiltti" pettämään. Tosin nyt sais tehdä mulle jotain konkeloita, kun olen ollut hänelle kamala. ap

Tuntuuko sinusta, että olet kuitenkin käsitellyt menetyksen kunnolla?



Minulla oli myös juuri tuollainen ihana, säkenöivä olo, kun sivusuhteeni oli aivan alkutekijöissä eli olimme vasta 'tapailleet' muutaman kuukauden. Veikkaan, että juuri noin se alussa meneekin. Kaikki on ihanan suloista ja kepeää eikä omatuntokaan vielä kolkuta.



Ennemmin tai myöhemmin tilanne kehittyy johonkin suuntaan ja siitä on sitten ilo kaukana - päädyt mihin ratkaisuun tahaansa. Ikävä kyllä.



Jos ihan tosissaan ajattelet kaikkia mahdollisia skenaarioita, niin voitko löytää jonkun 'hyvän' päätöksen/ tulevaisuuden tuolle?

Tuntuuko sinusta, että olet kuitenkin käsitellyt menetyksen kunnolla?



Minulla oli myös juuri tuollainen ihana, säkenöivä olo, kun sivusuhteeni oli aivan alkutekijöissä eli olimme vasta 'tapailleet' muutaman kuukauden. Veikkaan, että juuri noin se alussa meneekin. Kaikki on ihanan suloista ja kepeää eikä omatuntokaan vielä kolkuta.



Ennemmin tai myöhemmin tilanne kehittyy johonkin suuntaan ja siitä on sitten ilo kaukana - päädyt mihin ratkaisuun tahaansa. Ikävä kyllä.



Jos ihan tosissaan ajattelet kaikkia mahdollisia skenaarioita, niin voitko löytää jonkun 'hyvän' päätöksen/ tulevaisuuden tuolle?

yleensä voi selvitä. Voi olla, että tämä olisi tapahtunut ilman tuota kuolemantapaustakin, mutta aloin itse miettimään, josko se liittyisi kuitenkin jotenkin siihen. Puhut kyllä järkeviä siinä, että jotain ratkaisuja olisi tehtävä.... ja mitään tulevaisuudesta en uskalla edes miettiä. Sen tiedän, että nykyisestä miehestäni en eroa, jos se ei heitä mua pihalle... ap