Miksi kukaan ei ymmärrä minua?

Minulla sama juttu! Esim. tuo, että nauran muille asioille esim. leffoissa kuin muut. Töissä ollessani työkavereiden piti "kuunnella tarkasti" että pysyivät mun jutun mukana, eli siis olen jotenkin vaikea luettava. Ja se, että harvoin nauroin heidän vitseilleen mutta he kyllä minun jutuille, en sitten tiedä mistä se johtuu.

Aloin joku aika sitten epäilemään, olisiko minulla asperger-piirteitä, ainakin jotkut oireet viittaisivat siihen. Olen esim. todella musikaalinen ja kielellisesti lahjakas ja kuuntelenkin musiikkia ns. eri tavalla kuin muut... Pitkään ajattelin että olen yksin tässä maailmassa persoonani kanssa mutta löysin kuitenkin miehen, joka on melkein samalla aaltopituudella kuin minä. Ilman häntä olisin kyllä luovuttanut elämän suhteen jo pitkän aikaa sitten...

En myöskään tule kovin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Pystyn kyllä siihen, mutta se verottaa voimavarojani todella paljon. Analysoin kai liikaa ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita tai jotain. Tuntuu myös että suurin osa tapaamistani ihmisistä ovat todellakin eri aaltopituudella.

Niin, minullakin todettu raskausajan kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta en ole kyllä huomannut että lääkityksellä olisi vaikutusta tähän ongelmaan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2012 klo 15:49"]

Mä olen aina ollut outolintu ja sopeutumaton, ulkopuolinen. Lapsena "jouduin" erilaisiin testeihin kun mietittiin olisiko apu- vai tarkkailukoulu minulle parempi vaihtoehto, ja kaikki taatusti yllättyivät kun minun koulussa pelkästään kapinoimassa käyvän idiootin ÄO oli noin 170 ;)

Uskon että omassa tapauksessa tuo älykkyys ja tietynlainen nopeus ajattelussa on se mikä on suurin este minun ja useimpien muiden välillä. Vaikutan todella kummalliselta muiden mielestä kun yhdistelen asioita hyvin laajasti ja tavalla joka ei ole monelle luontainen. Mieheni aina joskus siitä sanoo minulle että hänestä olisi äärimmäisen mielenkiintoista pystyä kokemaan miltä tuollainen ajatteleminen tuntuu sisäisesti, nimittäin me kun joskus yhdessä pohdimme tätä niin huomasimme että hän ajattelee niin että käy ikään kuin sanallista monologia mielessään läpi, minä taas saan vaan assosiatiivisia "välähdyksiä" kaikenlaisesta mikä liittyy pohdittavaan ja sanallistan sen vain jos on tarve kertoa lopputulos jollekin.

Kerro jokin esimerkki ajatuskulustasi? Siis miten yhdistelet asioita ja minkälaisia asioita laitat merkille ym.

tämä on tällainen individualistinen aikakausi, ei täällä edes uhrata ajatusta muiden sanomisille, ei ihmiset halua keskustella eikä ainakaan kuunnella jos jollain on jotain sanottavaa, hänet lytätään. tykkään keskustella monista asiopista, eipä vaan ole löytynyt ketään haluaisi keskustella kanssani, kuuntelen myös mielelläni jos jollain on jotain sanottavaa. saman henkisiä varmaan löytyisi jostain yhdistyksesta tai kerhosta. kait se on omalla vastuulla että löytää mielekästä seuraa.

Mun perhe! Oikeasti ne ei ymmärrä mua! :( Ne ei tiedä, mitä mun päässä oikeasti liikkuu. Oon jo ihan toivoton.

Tää ei liity aiheeseen mitenkään mut jos haluutte kuulla lisää mun kommentteja jossain niin laittakaa Harry Potterista jotain hakusanaksi ja tulkaa ;) Siellä oon usein!