Miksi kukaan ei ymmärrä minua?

ja haluavat puhua vain pinnallisista asioista. Mitä syvällisempi on, sitä vaikeampi on löytää samalla tavalla ajattelevia. Niillä muillakin syvällisillä kun on yleensä omilla aivoilla luotu maailmankuva, eivätkä siksi ymmärrä välttämättä toisiaankaan.

ja haluavat puhua vain pinnallisista asioista. Mitä syvällisempi on, sitä vaikeampi on löytää samalla tavalla ajattelevia. Niillä muillakin syvällisillä kun on yleensä omilla aivoilla luotu maailmankuva, eivätkä siksi ymmärrä välttämättä toisiaankaan.

olenko sen syvällisempi kuin muutkaan, välillä kiinnostaa puhua vaikka kuolemasta ja välillä jauhaa ihan vaan älyttömyyksiä. En tiedä sitten odotanko liikaa ihmissuhteista, mutta monilla kyllä tuntuu olevan hyvin läheisiä kavereita ja muita tai edes puoliso, jonka kanssa kokee sielujen sympatiaa, mulla ei tuollaista ole ja se harmittaa vaikka joitain ystäviä ja mies löytyykin..

Häntä esimerkiksi naurattaa aina eri asiat kuin muita, ja kun muut nauravat, hän on ihan totinen. Älykäs ja tavallaan kivakin tyyppi, mutta aina tosiaan eri aaltopituudella kuin muut :(

on jokin hormonaalinen "vika". Itse koin ihan samalla lailla, kunnes minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Sain siihen lääkityksenä kilpirauhashormoonin ja nyt on asiat paremmin. Tämän voi testata ihan yksinkertaisella verikokeella.

Tai miksi minulla on ainakin sellainen tunne? Mistä se voi johtua? Onko se vaan joku oma ongelma ja oikeasti mua ymmärretään yhtä paljon kuin muitakin, vai tunnetteko ihmisiä, joista ajattelette, että ette oikein "tajua" niitä, vaikka he olisi päällisin puolin ihan normaaleja? Mikä niissä silloin on vikana?

Ikävää, kun ei ikinä tunnu siltä, että olisi kenenkään kanssa samalla aaltopituudella..

tuntuu, että kaikki ihmiset on eri taajuudella kuin minä...

olen kyllä huomannut, etttä olen ajattelija.

nyky ihmisistä monikaan ei ajtaelle kovinkaan paljon, menevät päivän kerrallaan.

itse ajattelen asioita pidemmällä aikavälillä, en vain tätä päivää.

lisäksi ajattelen asioita laajemmin, en vain omaa itseäni tai perherttäni, vaan esim koko koululuokkaa ja sen parasta jne jne

eli siksi ehkä koen aina, että kukaan ei ymmärrä : ((

on jokin hormonaalinen "vika". Itse koin ihan samalla lailla, kunnes minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Sain siihen lääkityksenä kilpirauhashormoonin ja nyt on asiat paremmin. Tämän voi testata ihan yksinkertaisella verikokeella.

mulla nimittäin on äskettäin todettu kilpirauhasen vajaatoiminta! En kyllä osannut näitä asioita yhdistää toisiinsa..miksiköhän se voi aiheuttaa vieraantunutta oloa? Voiskohan se tosiaan olla syy?

Mä kun en koe, että olisin esim. paljon älykkäämpi tai tyhmempi kuin muut (ja testienkin mukaan kyllä keskitason yläpuolella, mutta kaukana esim. mensan rajasta) tai että tietäisin asioista paljon enemmän tai vähemmän kuin muut..toi vajaatoiminnan aiheuttama väsyneisyys kyllä aiheuttaa sitä, että ajatus kulkee tahmeasti, ja en useinkaan ehdi reagoimaan ihmisten puheisiin, ehkä sitten vaikutan jotenkin vajaalta ja muhun ei osata suhtautua tai jotain. Oon opetellut nyökkäilemään ja hymisemään oikeissa kohdin sopivalla äänensävyllä ikään kuin olisin tajunnut mitä toinen sanoi, vaikka en olisi pysynyt ollenkaan mukana.

mulle tuli mensan testin tulos ihan yllätyksenä, kun mentiin opiskeluaikoina koko luokka huvikseen testiin. Se selittikin, miksi tunsin oloni niin erilaiseksi.

Häntä esimerkiksi naurattaa aina eri asiat kuin muita, ja kun muut nauravat, hän on ihan totinen. Älykäs ja tavallaan kivakin tyyppi, mutta aina tosiaan eri aaltopituudella kuin muut :(

tällainen. Olen tosi nopea ajattelemaan ja mulla on tosi tarkka havainnointikyky. Siksi näen paljon sellaista, mitä muut eivät. Ja mua ei jaksa naurattaa itsestäänselvyydet useinkaan. Esimerkiksi elokuvissa nauran eri kohdissa kuin muut. Toisaalta olen kyllä tosi iloinen ja kova nauramaan.

Muutaman ihmisen kanssa mulla synkkaa tosi hyvin. Suurimman osan kanssa ei. He eivät esimerkiksi ymmärrä mistä puhun, tai ymmärtävät tarkoittamani lauseen aivan eri tavoin kuin mitä sillä tarkoitin.

Tietty ulkopuolisuus tästä seuraa, mutta toisaalta maailmaa on kiva tarkkailla.

mulle tuli mensan testin tulos ihan yllätyksenä, kun mentiin opiskeluaikoina koko luokka huvikseen testiin. Se selittikin, miksi tunsin oloni niin erilaiseksi.

Mä olen aina ollut outolintu ja sopeutumaton, ulkopuolinen. Lapsena "jouduin" erilaisiin testeihin kun mietittiin olisiko apu- vai tarkkailukoulu minulle parempi vaihtoehto, ja kaikki taatusti yllättyivät kun minun koulussa pelkästään kapinoimassa käyvän idiootin ÄO oli noin 170 ;)

Uskon että omassa tapauksessa tuo älykkyys ja tietynlainen nopeus ajattelussa on se mikä on suurin este minun ja useimpien muiden välillä. Vaikutan todella kummalliselta muiden mielestä kun yhdistelen asioita hyvin laajasti ja tavalla joka ei ole monelle luontainen. Mieheni aina joskus siitä sanoo minulle että hänestä olisi äärimmäisen mielenkiintoista pystyä kokemaan miltä tuollainen ajatteleminen tuntuu sisäisesti, nimittäin me kun joskus yhdessä pohdimme tätä niin huomasimme että hän ajattelee niin että käy ikään kuin sanallista monologia mielessään läpi, minä taas saan vaan assosiatiivisia "välähdyksiä" kaikenlaisesta mikä liittyy pohdittavaan ja sanallistan sen vain jos on tarve kertoa lopputulos jollekin.

ap:lla valitettavasti ole varmasti liiasta älystä kyse kun oon tosiaan käynyt testeissä ja joku 120 se tulos oli..ja nauran kyllä ihan tyhmillekin jutuille, oikeastaan ehkä enemmän niin päin että näen aina jotain hauskaa sellaisessakin missä kukaan muu ei näe. Te älykkäät olette ilmeisesti kuitenkin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänne vai miten on? Onko teillä hengenheimolaisia, missä olette heidät tavanneet?



Mä en oikein voi sanoa olevani onnellinen, johtuisikohan tää tunne sitten siitä. Huoh, kivempi olisi kun olis vaan liian fiksu :D

Itse koin uuden elämän alkamisen, kun 22-vuotiaana löysin opintojeni kautta samalla aaltopituudella kulkevat ystävät ympärilleni.



Ennenkin oli ystäviä ollut, mutta tuntui, että kaikki puhui hiukan eri kieltä kuin minä. Tunsin oloni ulkopuoliseksi.

Oli helpottavaa lukea näitä! En ole käynyt itse Mensan testeissä, mutta olen myös ns. nopea havainnoija, se vaikuttaa ihan kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen, huumoriin jne. En löydä helposti myöskään seuraa jossa oikeasti viihtyisin... Tuttavat on asia erikseen. Muilla samaa?

Mulla on sama juttu en vaan tajuu ku kukaan ei ymmärrä mulle tanssi on elämä ja ilman sitä olisin jo kuollut!! Muut vaan ajattelee et "joo toi vaan harrastaa sitä ja ei se nii hyvä oo" Jos en olisi näin ujo olisin jo varmaan sanonu aika monelle suorat sanat!!

[quote author="Vierailija" time="03.05.2012 klo 20:46"]

Häntä esimerkiksi naurattaa aina eri asiat kuin muita, ja kun muut nauravat, hän on ihan totinen. Älykäs ja tavallaan kivakin tyyppi, mutta aina tosiaan eri aaltopituudella kuin muut :(

[/quote]

Mä olen just tuollainen, ja luulen että ärsytän joitakin työkavereitani olemalla minä. En voi sille mitään. En vain tajua miksi ihmiset nauravat typerille asioille, ovat piiloilkeitä tai suoraan ilkeitä, jauhavat paskaa, eivät tajua niitä oikeasti hulvattomia asioita joita tapahtuu.

Olen Jumaalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen uskova!
-.Kukaan ei näytä ymmärtävän minua! Toisaalta ymmärränkin sen. Jumala Henkensä kautta puhuu minulle ja selvittää asiat. Kukaan ei halua kuulla sellaista, minkä kokee tulleen Jumalalta! Kateus on voimakasta! - Joka näin koet älä ihmettele! Meitä on muitakin.
Jumala ymmärtää ja tarvitseeko muiden ymmärtääkään.Jonain päivänä emme enää muistakaan näitä ongelmia. Olkaamme vain kestäviä, saamme vielä palkan kaikesta! Joskus se tosin väsyttää. Itselleni on suurin ongelma se, kun näkee tämän mädännäisyyden, eikä voi sille mitään tehdä. Kaikki tuntuu uskovan pelkkiä valheita!  

Ihmisten enemmistö on aivan järkyttävän tyhmiä idiootteja. Sen takia potentiaalisesti  älykäs ihminen joutuu tuntemaan, ettei häntä ymmärretä. Sitten kun vihdoin ymmärtää rajoittaa älykkään kommunikoinnin itsensä kaltaisiin ihmisiin, niin asia ei enää haittaa.

Ihmisten enemmistö on aivan järkyttävän tyhmiä idiootteja. Sen takia potentiaalisesti  älykäs ihminen joutuu tuntemaan, ettei häntä ymmärretä. Sitten kun vihdoin ymmärtää rajoittaa älykkään kommunikoinnin itsensä kaltaisiin ihmisiin, niin asia ei enää haittaa.

Mielenkiintoista! Ihmiset ovat niin erilaisia, kaikki on joltain osin erityisiä...

Itse olen melko tavallinen, mutta ehkä joltain osin ymmärrän ap.ta, koska nauran usein eri asioille kuin muut. Tuli mieleen elokuvissa käynti, nauran yksin jollekin jutulle ja koko sali ihan muissa kohdissa....

Toivottavasti läydät hengenheimolaisia. Silti olisi hyvä vaan hyväksyä itsensä sellaisena kun on, seurasta riippumatta. Minusta on hienoa kun ystäväpiiri on monimuotoinen, eikä niin että vain samanlaiset viihtyvät yhdessä. Voi hyväksyntää saada ihan erilaisiltakin ihmisiltä ja kokea viihtyvänsä heidän seurassaan.

Jos minulla ei synkkaa jonkun kanssa, niin en minä ajattele, että hänessä tai minussa olisi sen kummempaa vikaa. Ajattelen vain yksinkertaisesti, että me ollaan eri aaltopituudella. Ei mitään sen ihmeellisempää.

Minäkin olen aina ollut ulkopuolinen. Menin päiväkotiin melko myöhään, n. 5-vuotiaana, ja olen sieltä asti ollut outolintu: leikin ohjaajan kanssa, koska en oikein tullut toimeen muiden lasten kanssa.

Koulu on aina sujunut vasemmalla kädellä, ja joskus 19-vuotiaana menin Mensan testiin. Pääsin jäseneksi, mutta ÄO:ni jäi tarkalleen määrittämättä, sillä testi mittaa vain tiettyyn rajaan asti ja minun tulokseni meni sen yli. Yllätyin tästä todella paljon, sillä vaikka kaikki on aina ollut minulle helpompaa kuin muille, en odottanut että olisin niin paljon fiksumpi.

Pointtini kuitenkin on se, että olen elämäni aikana löytänyt vain muutaman ihmisen, jonka kanssa minulla synkkaa, mutta silloin kun synkkaa, yhteys on mieletön. Näistä ihmisistä olen pitänyt kiinni kynsin hampain, koska heitä on todellakin yhden käden sormilla laskettava määrä. Usein nämä henkilöt ovat melko fiksuja, mutta eivät mitenkään erottuvasti. Tosin muutama ystäväni on lähtenyt kehotuksestani Mensan testiin ja päässyt sisään. En tiedä, mikä se yhdistävä tekijä on, ehkä vaikeudet elämässä, jotka ovat vahvistaneet, ulkopuolisuus, älykkyys... Joidenkin kanssa yhteys vaan pelaa.

Yksi teoria, johon olen törmännyt, on että ihminen tulee hyvin toimeen vain ihmisten kanssa, joilla on erotusta hänen älykyysosamääräänsä 20 pistettä. Eli siis keskivertoihminen, jonka ÄO on n. 100, tulisi hyvin toimeen vain 80-120 ÄO:n omaavien kanssa. Tämän teorian mukaan jo 125 saattaa olla sellainen ÄO, että ei tule toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa. Mensan raja on 132 nykyisellä keskihajonnalla.