Onko "epäonnistunut" 4-vuotiaan elämä?

Meillä ei lapset ole ollut päivääkään päiväkodeissa ja on asuttukin maalla. Ei olla juuri vieraita ihmisiä tavattu kuin joskus jotain sukulaisia viikonloppuisin. Lapsilla ei ole ollut mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan.

vaikka kotihoitoa kannatankin aina 3-vuotiaaksi asti. 4-vuotias on kuitenkin jo aika iso ja kaipaa ikäistään leikkiseuraa.



Etkö voisi viedä päiväkotiin kolmena päivänä viikossa? Saisi kuitenkin olla suurimman osan viikosta sinun ja sisarensa kanssa kotona.



Minun neljävuotiaani varmaan ikävystyisi, jos ei edes leikkipuistoissa olisi koskaan ketään.

"joutuvat" jäämään sinne vaikka äiti vauvan kanssa kotona. Siis hoitajat syyllistävät ihan systemaattisesti vanhempia, jotka sitten ottavat lapset pois pk:sta. Niin olen tekemässä itsekin. Ei huvita viedä lasta hoitoon, kun sitä voivottelua saa sitten kuunnella päivittäin.

Johtuu varmaan siitä että täällä on niin kova pula päiväkotipaikoista.

vaikka kotihoitoa kannatankin aina 3-vuotiaaksi asti. 4-vuotias on kuitenkin jo aika iso ja kaipaa ikäistään leikkiseuraa.

Etkö voisi viedä päiväkotiin kolmena päivänä viikossa? Saisi kuitenkin olla suurimman osan viikosta sinun ja sisarensa kanssa kotona.

Minun neljävuotiaani varmaan ikävystyisi, jos ei edes leikkipuistoissa olisi koskaan ketään.

syrjäydy. Lapsen on hyvä olla kotona.



Kannatan silti muutamaa hoitopäivää viikossa. Tai puolikasta hoitopäivää. Tai päiväkerhoa (esim. seurakunnan), joka on muutamana päivänä pari tuntia kerrallaan (jos sellaista järjestetään teilläpäin). Se antaa nimittäin myös sulle pienen hengähdystauon kahden pienen lapsen arkeen.

ihmisiä, jotka raskivat viedä lapsensa päiväkotiin kun itse ovat vauvan kanssa kotona. Itselläni on 4 vuotias ja olen 1 vuotiaan hoitovapaalla. Vanhempi on ollut kotona siitä asti kun jäin sairaslomalle 2kk ennen laskettua aikaa ja on edelleenkin. Kovasti on tykännyt, koti on kuitenkin aina koti. Kavereita käy/hänen kaverillaan käydään max kerran viikossa, ulkoillaan paljon omalla pihalla ja touhuillaan muutenkin ihan perus kotijuttuja. Laitetaan ruokaa, leivotaan, leikitään, siivotaan, luetaan jne. Lähileikkikentällä käydään kerran viikossa, joskus siellä on muita lapsia ja joskus ei. Mielestäni on harhaa kuvitella, että lapsi jotenkin aina nauttii päiväkodissa olemisesta. Toki se nauttii varmaan jossain määrin, mutta ainakin meidän päiväkodissa on niin järkyttävä hälinä ja hulina koko ajan, että ihan päätä särkee kun siellä käy. Töissä ollessani lapsi oli tooosi väsynyt aina päiväkotipäivän jälkeen ja huomasi todellakin, että kaipasi minun huomiotani ja syliäni äärettömän paljon. Ja itse päiväkodissa työskennelleenä tiedän, että siellä ei todellakaan hoitajat ehdi antamaan sitä huomiota jokaiselle lapselle, eli sinunkin lapsesi saattaa päivän "olla vaan" siellä ilman että kukaan aikuinen häntä huomioi. En ymmärrä millä muotoa se olisi parempi vaihtoehto kuin kotona äidin ja vauvan kanssa.

jos itse olisin kotona. Tai ei tullut mieleen silloin kun se tilanne oli. Lapsi oli 4v kun vauva syntyi ja luonnollisesti jäi kanssani kotiin kun äitiysloma alkoi. Siis ihan oikeasti, en edes ajatellut, että lapsi jatkaisi tarhassa kun niin ihana mahdollisuus tarjoutuu että saa olla kanssani kotona.



5-vuotiaana sitten aloitti kerhossa 1krt viikossa, muuten oltiin vaan.



Toki äidit tekee niinkuin lapsen paras on. Meillä se paras oli tämä. En halua moittia niitäkään äitejä, jotka katsoo, että lapsi tarvitsee muutakin.

todella vähäiseltä lapsikontaktimäärältä neljävuotiaalle. Mutta ymmärrän ongelmasi, jos päiväkodin hlökunta on syyllistävää, on aika vaikea viedä sinne lasta virikehoitoon. Mistä sen tietää, vaikka kohtelisivat lastakin jotenkin toisarvoisesti sitten. Tiedän yhden tuollaisen päiväkodin, ja tuollainen asenteellinen käytös ei minusta ole yhtään asiallista.



Mutta pystyisitkö saamaan nelivuotiaan arkeen jotain lisäohjelmaa? Esim. muskari kerran viikossa? Niissä on yleensä sisarusryhmiä, joissa toinen lapsi on 3-4v ja toinen sitten ihan pikkuinen vauva tai taapero. Ne pienemmät saavat siellä muskarissa vaellella vapaasti tai vaikka nukkua seinustalla, kun isommat musisoivat. Entäs kerhotoiminta teilläpäin? Avoin päiväkoti?

vaikka kotihoitoa kannatankin aina 3-vuotiaaksi asti. 4-vuotias on kuitenkin jo aika iso ja kaipaa ikäistään leikkiseuraa.

Etkö voisi viedä päiväkotiin kolmena päivänä viikossa? Saisi kuitenkin olla suurimman osan viikosta sinun ja sisarensa kanssa kotona.

Minun neljävuotiaani varmaan ikävystyisi, jos ei edes leikkipuistoissa olisi koskaan ketään.

Ei ikävysty koska ovat oppineet itse keksimään viihdytyksensä eivätkä tarvi sitä ulkopuoleltaan. Minusta tämä on näennäisen tylsän kotilapsuuden iso rikkaus. Mielikuvitus ja luovuus kehittyy.

T. 2

Jos on vaikea keksiä esikoiselle tekemistä arkena, niin onhan viikonloputkin keksitty, jos sinulla on viikonloppuisin vapaalla oleva mies? Ilmoita esikoinen viikonloppuna olevaan muskariin/uimakouluun/futistreeneihin!

Täytti sen talven aikana 6 vuotta. Poika kävi muutamana päivänä viikossa puolipäiväkerhossa. Tykkäsi kovasti. Eskarivuosi kun alkoi, niin sitten oli eskarissa ja loppupäivän kotona. Silloin ei mennyt edes päivähoitohotomaksua.

4-vuotias on vielä pieni ja tuon ikäinen viihtyy yleensä varsin hyvin kotona, jos siihen vain saa mahdollisuuden. Tietty vaikka joku harrastus voisi olla ihan kiva, mutta minusta huolesi on ihan turha.

jossa lapsi voisi käydä pari kertaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan? Tai jos olisi päiväkodissa 4h/päivä vaikka 10pv/kk?



Ihan kokonaan kotiin mä en enää tuon ikäistä jättäisi. Meidän esikoinen oli tietysti kotona, kun keskimmäinen syntyi, mutta ikäeroakin on vain 1v3kk. Myös eskarilainen kävi vain eskariajan eli ei ollut lisäksi hoidossa, kun kuopus syntyi. Tosin eskarihan olikin joka päivä sen 4h. Vapaapäiviä eskari kyllä piti aina välillä.

Ihan kivaahan se oli, mutta ehkä jäin kuitenkin vähän rammaksi "sosiaalisilta" taidoiltani. Kun menin kouluun, en ymmärtänyt sitä kyynärpäätaktiikkaa, klikkiytymistä tai muita ehdottomia perustaitoja. En vielä aikuisenakaan ymmärrä, ja siksi minun on tosi vaikea laumautua, olen enemmän oman tien kulkija.

Kaikki täytyy tehdä vaikeimman kautta itse, en jaksa olla ihmisten seurassa ja joskus kärsin sitten siitä johtuvasta yksinäisyydestä. Kuten nyt, kun minulla on omia lapsia enkä viihdy lainkaan missään mammakahviloissa tai hiekkalaatikoilla, enkä ole osannut/tuntenut tarvetta luoda verkostoja näiden päiväkodissa kyynärpäitään käyttämään oppineiden ikätoverieni kanssa.

vaikka kotihoitoa kannatankin aina 3-vuotiaaksi asti. 4-vuotias on kuitenkin jo aika iso ja kaipaa ikäistään leikkiseuraa.

Etkö voisi viedä päiväkotiin kolmena päivänä viikossa? Saisi kuitenkin olla suurimman osan viikosta sinun ja sisarensa kanssa kotona.

Minun neljävuotiaani varmaan ikävystyisi, jos ei edes leikkipuistoissa olisi koskaan ketään.

Ei ikävysty koska ovat oppineet itse keksimään viihdytyksensä eivätkä tarvi sitä ulkopuoleltaan. Minusta tämä on näennäisen tylsän kotilapsuuden iso rikkaus. Mielikuvitus ja luovuus kehittyy.

T. 2

Itsellä lapset 1,5v, 7v ja 8v, eli keskimmäinen oli 5,5v kun nuorin syntyi ja kotiin jäi meidän kanssa. Ihan normaaleja asioita puuhattiin päivisin, ja kaverikontaktit oli pitkälti klo 17 jälkeisessä ajassa. Mutta hyvin pärjättiin - toki itsellä ei ollut aikaa mihinkään "omaan" kun kaikki vauvan nukkumisajat keskimmäinen "vaati" itselleen huomiota. Mutta ollaanpa hyvin läheisiä ja varmasti suhteemme kehittyi sinä aikana. En olisi voinut kuvitellakaan että olisin vienyt hoitoon ajatuksena päästä itse vähemmällä.

Toki tuon ikäinen vaatii touhua ja tekemistä päivän aikana, mutta ei se päiväkotia vaadi. Se on aivan perheestä kiinni, miten haluaa nuo asiat hoitaa.