Huolestuttaa, että tuleekohan mun pojasta psykopaatti :(
Jo 5-vuotias, eikä osaa vieläkään ilmaista tunteitaan muuten kuin huutamalla. Ei tunnu osaavan eritellä tunteitaan, ei pysty oikein selittämään, miltä tuntuu. Ei ainakaan etukäteen, vaan saattaa yhtäkkiä alkaa kiukuttelemaan ja huutamaan ja kun lypsämällä lypsää, saattaa viimein sanoa, että syy oli se, että olisi halunnut vaikka pelata jotain.
Kokee myös aina olevansa altavastaaja, jäävänsä paitsioon tai vaille jotakin, kokee että ihmiset kiusaa häntä tahallaan. Ei osaa ollenkaan nähdä saamansa huomion ja rakkauden määrää.
Lapselle on annettu niin paljon rakkautta ja huomiota, että siitä ei todellakaan pitäisi olla puutetta. Olen yrittänyt auttaa lasta puhumaan ja kertomaan tunteistaan pelkän huutamisen sijaan. Mutta tuntuu, että lapsi ei oikeasti osaa vieläkään eritellä, mikä on jonkun kiukun taustalla, kunhan vain huutaa suoraa huutoa pienimmästäkin syystä ja kokee koko maailman olevan häntä vastaan jos sukka menee väärinpäin.
Olen myös huolissani, koska lapsi ei tunnu pystyvän kokemaan sen suurempia kiintymyksentunteita. Ei osaa muodostaa kaverisuhteita tai ajatella yhtään mitään toisten ihmisten kannalta. Kun isänsä oli viikon työmatkalla ja kysyin onko ikävä isää, sanoi tyynesti ettei yhtään. Äsken sanoi, että haluaisi että pikkusisartaan ei olisi ollenkaan olemassa, ilman mitään syytä.
Fiksu se poika muuten on, mutta sosiaalisesti aivan alkeellinen. Huolestuttaa todella, saanko koskaan vakuutettua hänelle, että häntä rakastetaan. Tuntuu, että lapsi kokee meidänkin haluavan hänelle pelkkää ikävää :(
Pyydäpä apua neuvolasta, päiväkodista tai jostain. Kyllä siihen apua saa, jos vaatii. Tarkoittaa siis käytännössä lähinnä psykologia, tunneterapiaa jne. Parempaa palvelusta et voi lapsellesi tehdä. Hän ei voi puutteilleen mitään.