Iso perhe = muiden naljailu
Mikä siinä on, että osa naisista lopettaa keskustelun lastenkasvatuksesta/perheestä/työstä kuin seinään, kun kuulee että meille on tulossa kohta viides lapsi (ei ensimmäinen, kuten yleensä olettavat). Ihmiset myös olettavat, että kakaramme ovat kurittomia, koti sotkuinen ja ihmettelevät, kun kerron käyväni töissä. Eilen oli vanhimman lapsemme eskarissa vanhempainilta, jossa eskariopettaja möläytti koko ryhmän kuullen "ihan totta, ei uskoisi, että teillä on niin iso perhe?!" Kun kysyin syytä, hän selitti hämillään, että oli muuten vaan kuvitellut, että meillä on ihan tavallinen perhe. Jep. Varsinkin itseäni vanhemmilla perheenäideillä kiinnostuminen jutusteluun usein lopahtaa, kun kuulevat isosta perheestämme ja rupattelu kääntyy esim. perhekerhossa jonkun toisen äidin puoleen. Ärsyttääkö ihmisiä tosiaan toisten lpasimäärä ja sen kanssa hyvin pärjääminen niin paljon? Vai onko kyse jostain syrjinnästä?
Kommentit (7)
Koska harvat haluavat paljon lapsia, sellaista pidetään outona. Itse en kerro ensimmäisenä lapsimäärääni, kun tuttavuutta on jatkunut pitempään, kerron jos kysytään. Ja ilmeistä näkee helposti että olivat luuleet minua "normaaliksi" ja että olen kuitenkin edelleen se sama normaali joten suhtautuvat minuun samalla lailla kuin ennenkin. Mutta se ilmeiden vaihjtelu muutaman sekunnin ajan on haiskaa katsottavaa :)
Ja viisi lasta minullakin.
yhteen tai korkeintaan kahteen lapseen :)
Jos rahkeeet ja rahat riittävät, niin silloinhan se on minulle ihan sama. Mutta jos perhe elää sosiaalituen varassa, niin noh...
Kyllä ne on ihan muut kuin esim. 5 lapsiset perheet, jotka elää sossun varassa.. Meillä 4 eikä todellakaan olisi varaa olla sossun tuilla! Töissä ollaan aina käyty molemmat ja myös muissa tuntemissani 4-5 lapsen perheissä joutuu kyllä molemmat käymään töissä. Itse sitä joutuu lapsensa elättämään ja jonkinlaisen elintason ja harrastuksetkin haluaa tarjota. Myös ap näytti olevan töissäkäyvä.
monelle tulee mieleen että olette näitä monilapsisia uskovaisia, ja lopettavat jutustelun kun kuvittelevat että alat heitäkin käännyttämään :)
joista vanhin jo kahden lapsen äiti, kaksi seuraavaa opiskelemassa, kotona 11,10, 5,3 ja 4kk vanhat.
Ollaan saatu jos jonkinmoista kommenttia ja kritiikkiä ja naureskeltu vaan:)
Ei olla uskovaisia.
Paras oli talvella vauvan synnyttyä kun eräs rouva totesi; "Teillä alkaa rankat ajat,kun ootte niin vanhoja, ettette jaksa lapsenne perässä mennä"
Petti kyllä molemmilla pokka! Totuus on ettei mitään teinejä olla (42 ja 45v) mutta aika hyvä kuntoisia kyllä:DDD
meillä on viisi lasta, ja lisää saa tulla. Tosin en ole tätä irl ääneen sanonut... en vaan jaksa sitä ihmettelyä ja kieltämistä. Lienee meidän asiamme montako lasta meillä on.
Kuten tälläkin palstalla on nähtävissä, ihmisten on vaikea sulattaa elämäntapaa, joka on jotenkin poikkeava. Kaiken pitäis olla niin keskivertoista, ja samasta muotista tehtyä..