Lue keskustelun säännöt.
G: Salaisuus perheessäsi jonka ymmärsit lapsena
03.05.2012 |
Kun olin päälle kymmenvuotias, oli perheessämme Salaisuus. Siitä ei saanut puhua, eikä sen olemassa olosta pitänyt välittää, jos aavistikin jotakin.
Silti me kaikki lapset tiedettiin asia päivänselvästi, vaikka kukaan aikuinen ei ollut sitä meille kertonut.
Olimme keskiluokkainen, taloudellisesti rikas perhe. Oli omat hevoset, valmentajat, paljon kivoja vaatteita, viikkorahaa, ihanasti sisustettu huone/talo, ja iso koti missä temmeltää.
Salaisuus oli se, että isi-kulta petti äitiäni, klassisesti ensin oman sihteerinsä kanssa, ja sitten kun keski-ikäinen, kaljamaihainen, stressaantunut isukki ei enää kelvannutkaan hemaisevalle sihteerille, niin isukki alkoi käydä maksullisessa. Varsinkin idänkaupan reissujen yhteydessä Tallinnassa jne.
Jo lapsena ymmärsin, miten vähän vanhemmat ymmärtävät lapsen sosiaalisesta älystä. Lapset todellakin ovat mestareita tulkitsemaan perheen sisäistä dynamiikkaa, ja ryhmän ilmapiiriä.
Mitä salaisuuksia /sosiaalisia juttuja te tajusitte lapsuudessa/nuoruudessa? Sellaisia mistä vanhemmat eivät olisi uskoneet teidän voivan olevan perillä?
Lapset ovat viisaita otuksia. Aikuisten on turha luulla, että lapset eivät ymmärrä; juuri lapset yleensä ymmärtävät ensimmäisenä!
Kommentit (39)
Siitä ei puhuttu mitään, vaikka näin kaiken, kaikki vaan vaiettiin seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin. Ei olisi tullut mieleenkään kertoa kellekään tai kysellä äidiltäkään mitään. Kerran tuli poliisit, naapurit kai hälyyttäneet, ja äiti makasi sängyssä ja itkeskeli. Poliisit kysyivät minulta että onko täällä lyöty ja vastasin että ei ole.
Vieläkin tulee paha ahdistus ja syyllisyys tuosta kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis isovanhempani olivat joskus äitini lapsuudessa eronneet. Tästä ei kuitenkaan koskaan puhuttu avoimesti, aloin vain joskus lapsena ihmetellä, miksi äitini tyttönimi on eri kuin (äitiä nuorempien) tätini ja enoni. Joulukortti saattoi tulla joskus perheeltä, jolla oli sama sukunimi kuin äitini tyttönimi. Äiti kuittasi vain, että se on enoltani ja serkuiltani eikä siitä sen enempää puhuttu (jälkeenpäin olen saanut selville, että eno on pari vuotta äitiäni vanhempi ja erossa jäänyt isälleen). Isänsä hautajaisissa äiti kävi joko yksin tai isäni kanssa, lapsia ei otettu mukaan eikä asiasta puhuttu (ja samoihin aikoihin saatoimme tulla mukaan esim. isotädin hautajaisiin)...
En ole tähänkään päivään mennessä (ikää 36v) tavannut oikeaa enoani ja serkkujani.
että vanhempani tekevät huumekauppoja.
Tietenkin nämä asiat salattiin meiltä lapsilta,mutta kyllä me tajuttiin.
Ja ei nuo bisnekset päällepäin näkyneet,elettiin tosi köyhästi,ei ollut omistusasuntoja ei hienoja autoja tai edes uusia vaatteita.
Ensimmäisen tuomion vanhempani saivat vasta kun olin 20v.
minulla on eri isät. Siskoni on minua 10v vanhempi, mutta kukaan ei kotona koskaan puhunut asiasta eikä minulle kerrottu. Siskoni toki tiesi asian, siskon isä ei ollut hänen elämässään m itenkään mukana.
Itse ymmärsin sen asian joskus ala-asteella n. 10-12vuotiaana. Silloin osasin yhdistää mielessäni asioita yhteen, mitä olin aiemmin kuullut aikuisten puhuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut sen hänelle anteeksi jo kauan sitten. Tajusin, että äitini ei erikoisemmin pitänyt lapsista ja esitti, kun meillä kävi kaveri, että oli hellempi ja kivempi äiti kuin olikaan.
Isä oli au lapsi eli äpärä siihen aikaan
Isällä paha luonnevika, oli psykopaatti jo lapsena
Isä kidutti ja hakkasi meitä lapsia, koko suku tiesi mutta kukaan ei puuttunut
Jos iän pahaan persoonahäiriöön olisi puututtu, olisi voinut olla vähemmän psyko. Nyt teki perheensä elämästä helvetin, ja sadistisen väkivallan traumat kulkevat meissä lapsissa mukana läpi elämän.yhä tänäänkin kaikki kielletään ja jopa oma äiti väittää että mitään ei koskaan tapahtunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin jo vuosia ennen vanhempieni eroa, ja myöhemmin äitini laittoi minut soittamaan heille kun halusi puhua tämän kanssa. Jos miehen vaimo tai tytär vastasi, minun piti sanoa anteeksi väärä numero. Todella "ovelaa", kenenkään epäilykset eivät varmaan herääkään kun tasaisin väliajoin tulee vikasoittoja pieneltä tytöltä ja muina aikoina isukki viettääkin yhtäkkiä enemmän aikaa puhelimessa. Mutta näin meillä lähiössä...
erosi isästäni ja esitteli meille uuden heilansa tiesin jo silloin (olin 4v) että mies on väkivältainen ja pelottava. Olivat yhdessä liki 25vuotta jonka aikana äitini saikin turpaansa monia kertoja. Koskaan ei miestä syyttänyt vaan vetosi omaan huolettomuuteensa. Kyllä tiedettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että setäni on homo. Aiheesta ei ole koskaan puhuttu suvussa.
(vanhempieni aviovuode) sisarukseni kummisedän kanssa.Isäni oli tuolloin työmatkalla. Aikuiset olivat juhlineet myöhään ja muut vieraat (myös tämän kummisedän vaimo) olivat jo lähteneet kotiin.
Vaikka olin niin pieni, enkä ollut ikinä edes kuullut seksistä, niin tajusin jotain todella väärää tapahtuvat. Äitini yritti selittää minulle tilannetta keskellä yötä humalassa, mutta menin vain takaisin sänkyyni ja jatkoin unia.
En ole tähän päivään mennessä kertonut tätä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tiennyt,ettei tätini nykyinen mies ole perheen vanhimman lapsen isä. Luulin sen olevan yleistä tietoa.
Vasta vähän aikaa sitten asia tuli vanhempieni kanssa puheeksi vanhoja valokuvia selatessa. Olin ihan äimänä,kun kukaan muu paikalla ollut perheen jäsen/sukulainen ei asiaa tiennyt isäni ja minun lisäksi.
En tiedä,mistä minä sen tiesin..onko sitten lapsena minun kuullen asiasta puhuttu,kun on ajateltu,etten vielä ymmärrä.
Tilanne oli kyllä outo..
polttiaa silloin tällöin tupakkaa. Tosin HYVIN harvoin kuulemma ja silloinkin vain vähän, mutta kuitenkin.
Asian paljasti minulle vahingossa eräs äitini työkaveri. Hänelle teeskentelin, että olisin ollut tietoinen asiasta.
Itse aloin tupakoida satunnaisesti yläasteella ja yritin tietenkin salata sen vanhemmiltani - ja jossain määrin onnistuinkin.
Poltin vuosia "epäsäännöllisen säännöllisesti" ja vasta raskauden myötä lopetin kokonaan.
Äitini kanssa emme ole koskaan myöntäneet toisillemme, että kumpikaan meistä olisi ikinä tupakoinut, päinvastoin; kauhistelemme yhdessä tupakoitsijoita ja puhumme siitä, miten ällöttävää ja vastenmielistä, vastuutonta ja ällöttävää on, jos joku tupakoi.
Toinen tabu perheessämme on edelleen, että söin jostain syystä 14-vuotiaana - en tiedä edelleenkään miksi - jotain isovanhempieni lääkkeitä kouralllisen ja jouduin vatsahuuhteluun ja sen jälkeen jouduin olemaan sairaalassa pari viikkoa, käymään psykiatrilla yms.
Parin viikon jälkeen he kaiketi totesivat, ettei viitteitä suicidaaliseen käyttäytymiseen ilmennyt ja pääsin kotiin.
En itsekään ymmärrä, miksi tein niin; en ollut NIIN ahdistunut, mulla oli kiva koti, kivoja ystäviä...ainoa syy, minkä keksin, oli sellainen sekäkäyttäjä-rupuseura, joihin olin tutustunut vähän aiemmin ja joita jostain käsittämättömästä syystä jotenkin ihailin - ja halusin kait osoittaa heille, että mä olen samanlainen, kuin he. Järkyttävää!
Kun pääsin sairaalasta kotiin, niin asiasta ei sen jälkeen puhuttu yhtään mitän. Ei ikinä. Eli siitä asiasta tuli perheessäämme tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini siskon kanssa. Vanhempani pysyivät kuitenkin yhdessä ja suhde loppui jossain vaiheessa. Äidin ja siskonsa välit olivat vuosia etäiset, mutta perhejuhlissa ja muissa oltiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En muista kuinka vanha olin kun asian tajusin, mutta tosi pieni alle 10 reippaasti. Nykyään kaikkien välit ovat hyvät, eikä asiasta ole koskaan puhuttu.
Me ollaan hölö-hölö sukua, joten en keksi suurempaa salaisuutta kuin se, että serkun koira ei suinkaan karannut, vaan vietiin lopetettavaksi. Serkulle vain ei kerrottu. Minusta se oli huikaisevan väärin.
Isä joi liikaa. Äitiä vitutti rahankäyttö (oltiin muutenkin tiukoilla ja isä käytti mahdottomasti viinaan) ja se kun isä oli sanallisesti ilkeä humalapäissään äitille ja vanhimmalle lapselle. Lopulta homma huipentui siihen, että äiti vaati: joko perhe tai alkoholi. Isä pohti päivän ja päätti raitistua. Hankalaa oli mutta onnistui. Isä ja äiti ovat yhdessä tänäkin päivänä ja onnellisia :) Lapsille ei jäänyt traumoja sillä isää ei tarvinut koskaan pelätä.
jotka muute luulevat, eivät ole kasvaneet lapsuuden idiotismista ulos.
Ei vanhemmat nyt kauheasti esittäneet, mutta ei varmaan kukaan tajunnut kuinka köyhää meillä oli.
Vahempien kouluttamattomuus. Eivät esittäneet kyllä muille kuin meille lapsille. Aika varhaisessa iässä tajusin, että taidan tietää jo itse enemmän.
salamyyntiä. Oli ollut Sukevan vankilassa ,rikosta suorittamassa. Äiti oli puhunut , että isä on matkatöissä.