G: Salaisuus perheessäsi jonka ymmärsit lapsena
Kun olin päälle kymmenvuotias, oli perheessämme Salaisuus. Siitä ei saanut puhua, eikä sen olemassa olosta pitänyt välittää, jos aavistikin jotakin.
Silti me kaikki lapset tiedettiin asia päivänselvästi, vaikka kukaan aikuinen ei ollut sitä meille kertonut.
Olimme keskiluokkainen, taloudellisesti rikas perhe. Oli omat hevoset, valmentajat, paljon kivoja vaatteita, viikkorahaa, ihanasti sisustettu huone/talo, ja iso koti missä temmeltää.
Salaisuus oli se, että isi-kulta petti äitiäni, klassisesti ensin oman sihteerinsä kanssa, ja sitten kun keski-ikäinen, kaljamaihainen, stressaantunut isukki ei enää kelvannutkaan hemaisevalle sihteerille, niin isukki alkoi käydä maksullisessa. Varsinkin idänkaupan reissujen yhteydessä Tallinnassa jne.
Jo lapsena ymmärsin, miten vähän vanhemmat ymmärtävät lapsen sosiaalisesta älystä. Lapset todellakin ovat mestareita tulkitsemaan perheen sisäistä dynamiikkaa, ja ryhmän ilmapiiriä.
Mitä salaisuuksia /sosiaalisia juttuja te tajusitte lapsuudessa/nuoruudessa? Sellaisia mistä vanhemmat eivät olisi uskoneet teidän voivan olevan perillä?
Lapset ovat viisaita otuksia. Aikuisten on turha luulla, että lapset eivät ymmärrä; juuri lapset yleensä ymmärtävät ensimmäisenä!
Kommentit (39)
isällä oli suhde äidin siskon kanssa, kun äiti oli sairaalassa. Vaikka me lapset ei nähty ikinä mitään, ei mitään kosketuksia eikä sellaista puhetta josta olisi voinut päätellä mitään, niin heti ekan yön jälkeen tiedettiin mitä oli tapahtunut. Ja inhottiin tätiä! Onneksi äitikin sai tietää asiasta heti kun tuli kotiin.. ei ainakaan lasten tarvinnut salailla mitään.
Isäni hummaili taajaan eri naisten kanssa jo kun olin pieni, kerran löysin jopa vieraan naisen alkkarit ja muistan äitini kiljuneen isälleni huulipunasta vaatteissa :P Ällöttävää. Ja tästä ei koskaan puhuttu, ennen kuin vanhempani erosivat.
Meillä oli vain sellainen salaisuus, ettei äiti halunnut kenenkään perheen ulkopuolisen tietävän eräästä sairaudestaan (fyysinen sairaus kyseessä). Hän sanoi meille lapsille suoraan, ettei siitä saa kertoa kenellekään.
Nyt vasta ikäihmisenä äiti on alkanut puhua sairaudestaan avoimemmin eikä kuulemma itsekään tiedä, miksi sitä niin nuorempana häpesi. Jotenkin sitä on niin lojaali vanhempiaan kohtaan, että minäkin olen vasta nyt saattanut joillekin mainita, että äidilläni on tällainen. Eikä sairaudessa ole edes mitään "hävettävää".
Tajusin joskus vajaa kymmenvuotiaana et mummolassa asuva nuori nainen oli mun äidin lapsi eli mun sisarpuoli.
Olen jo miltei nelkyt eikä asiasta ole puhuttu mulle vieläkään sanaakaan.
Hyvin inhottava kusipää, joka käytti hyväkseen pieniä poikia. Siitä ei puhuttu koskaan, kukaan ei vaan ikinä ollut tekemisissä hänen kanssaan.
Jos joskus nuorena kysyin yhtään mitään hänestä, niin asiasta vaiettiin. Tiesin että mulla on sen niminen sukulainen. Ihmettelin, miksi hän asui toisessa kaupungissa eikä kukaan koskaan puhunut hänestä eikä tavannut häntä.
Äitini sisko, tätini, kertoi mulle totuuden kun olin 16 v. Kun enoni kuoli, kukaan suvustani ei mennyt hautajaisiin.
Se on ollut todellinen luuranko mun sukuni kaapissa.
ja vanhempani olivat ilmeisesti menneet naimisiin sen takia. Minulle tästä ei puhuttu, sain vasta aikuisena tietää asiasta, mutta aavistin jollain tavalla jo tosi nuorena. Vanhempieni avioliitto oli onneton vaikka kovasti yrittivät, isälläni oli vuosien varrella useampikin sivusuhde ym. Lasten takia (sain vielä pikkusiskon myöhemmin) olivat yhdessä, kunnes nyt muutama vuosi sitten erosivat ja ovat nykyisin molemmat tahoillaan onnellisesti naimisissa. Tästä viisastuneena en ainakaan itse olisi yhdessä vain lasten takia, lapset nimittäin ymmärtävät kumminkin jollain tavalla ja kärsivät tilanteesta :/
Lapset myös useimmiten aavistavat juuri tuon, että jos ihmisessä ei kaikki ole kunnossa! Kunpa lapset vain toimisivat vaistojensa mukaisesti!
Moni lapsikaappauksen uhri kertookin, että he aavistivat kaappajan tavatessaan, että on vaarallinen, pelottava ihminen, jota kannattaa paeta, mutta eivät vain totelleen vaistojaan, vaan kaappaajaa!
aikaan suuri häpeä. Isäni siskon isästä ei taida kellään olla varmaa tietoa. Toinen salaisuus on se että minä ja kaksosveljeni aloimme syntyä kun narsistinen isämme veti maton äitimme jalkojen alta hänen ollessaan viimeisillään raskaana. Isoveljeni hälytti ambulanssin kun löysi äidin vaikeroimasta verilammikosta...nämä on sellaisia asioita joista ei koskaan ole puhuttu halaistua sanaa. Kaiken olen kuullut isommilta sisaruksilta...
Minulle selvisi vahingossa, että äitini oli ollut naimisissa jo kerran ennen kuin tapasi isän. Äiti ei koskaan ole suostunut puhumaan asiasta. Välillä mietin, että mitä silloin menneisyydessä oikein tapahtui.
on pedofiili, joka on kopeloinut omaa tytärtään. Nyt jo aikuista tyttöä ei usko kukaan muu kuin minä ja veljeni - me onneksemme säästyimme, mutta olen lapsesta asti aavistanut, että sen miehen kanssa ei pidä jäädä kahden.
Tytär on leimattu hulluksi ja kärsiikin paljon edelleen, ja on kamalaa kun äitini on naimisissa sen pedofiilin kanssa.
meilläkin äidin mies on pedofiili, mutta niin on myös isän uusi vaimo. Uhreja siskoni (miehen) ja veljeni (naisen). Kiinni eivät ole jääneet. Kukaan ei usko paitsi minä.
isäni veljeä ja tämän perhettä. Siellä olisi minulla 4 serkkua ja varmaan lapselle pikkuserkkuja, mutta ei niin ei. Välit olivat menneet poikki jo ennen kuin minä synnyin, todellinen syy ei ole ikinä selvinnyt enkä ole viitsinyt isältäni udella. Äitini kaiketi tietää, mitä on tapahtunut, häneltä voisin varmaankin udella.
Jotain epämääräistä kirjeenvaihtoa isäni ja tämä veli kävivät jokunen vuosi sitten, silloin ei uskaltanut paljon huoneesta poistua (asuin vielä kotona), kun isä oli niin raivostunut...
Että perheväkivallasta ei saanut puhua kellekään, isä hakkasi äitiä mutta en koskaan sanonut kellekään.
Kuulin myös jo hyvin pienenä, siis 3-4vuotiaana miten äitini puhui siskonsa kanssa tämän lapsen isästä, joka ei ollutkaan äidin siskon aviomies vaan toinen sukulaismies..eivät varmaan arvanneet että ymmärsin asian mutta se jäi mieleeni hyvin selvänä.
Tiedän myös että isälläni on minua vanhempi lapsi jota ei ole ikinä tavannut..en osaa sanoa mistä sen tiedän mutta tiedän vaan, lapsena olen kai kuullut jonkun keskustelun tästäkin.
että äidilläni oli mielenterveysongelma.
Olin elänyt koko lapsuuteni niin, että äitini sekoili.
Muakin juoksutettiin ties missä koulukuraattoreilla ja psykiatreilla, mutta kukaan ei tajunnut että
lapsi voi oirehtia senkin takia koska äiti on ihan pimpom.
Kysyttiin vaan, käyttääkö äiti tai isä alkoholia, ei käyttäneet, ainakaan niin paljoa että se olisi ollut haitallista.
Kysyttiin, onko perheväkivaltaa, ei ollut. Tai oli, se oli henkistä laatua.
Eli siis "pappapuoli". Kaikin puolin oikein mukava papparainen, ainut vaan että on tosi kiinnostunut teini-ikäisistä tytöistä. minua ja kahta siskoani on kähminyt mm. juhlissa, jos on satuttu vähän sivummalle. Rintsikoiden olkaimia pitkin vei kättään ja silitteli. Hyi saata*a. Kähmimiset on loppuneet kaikkien meidän kohdalla siihen kun ollaan alettu seurustelemaan.
Kukaan ei usko paitsi me kähminyt. Tulee vaan sellaisia naurahduksia "heh, no eipä kai se nyt silleen ole tehnyt.."
Joo, ihan päästämme ajateltiin tuollaiset jutut keksiä.
pari kertaa ollessani tosi pieni, äitini joi juhlissa vähän liikaa. Ja tämä on tullut mieleen nyt, kun on omia lapsia. Kaiken ne muistavat. Olen pari kertaa suuttunut omille lapsille aivan hurjasti. He taatatusti muistavat sen aina :(
"että äidilläni oli mielenterveysongelma.
Olin elänyt koko lapsuuteni niin, että äitini sekoili.
Muakin juoksutettiin ties missä koulukuraattoreilla ja psykiatreilla, mutta kukaan ei tajunnut että
lapsi voi oirehtia senkin takia koska äiti on ihan pimpom. "
Kyllä olin keskus-sairaalaa myöten kaikissa tutkimuksissa kun olin jotenkin outo, kukaan ei vaan äkännyt että mulla oli aika hurjat kotiolot, ja sen takia en välttämättä ollut aina ihan ok. empähän uskaltanut suutani asiasta avata, äiti olis varmaan tappanut mut.
kun äidilläni ja isälläni alkoi olemaan pahoja parisuhdeongelmia. Äidilläni oli tuohon aikaan parikin miestuttavaa, joista yhtä tapasi kerran niin että minäkin olin paikanpäällä. Ymmärsin hyvin, että kyse on ihastumisesta ja ainakin jonkinlaisesta sivusuhteesta vaikkei äitini heidän kanssaan käsittääkseni seksiä harrastanut.
En ole koskaan kertonut näistä tapahtumista isälleni. Vanhempani erosivat muutama vuosi noiden tapahtumien jälkeen. Tiedän, että isäni petti myös äitiäni mutta se selvisi vasta jälkeenpäin eikä ole ollut tabu muuta kuin siinä mielessä, että en voisi ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan.
Kuulin vanhempieni kännikeskusteluista, että olen vahinkolapsi jonka takia on ollut pakko mennä naimisiin. "Tiesin" että äitini on onneton ja syytin siitä itseäni koko lapsuuteni.