Lue keskustelun säännöt.
Miten te kestätte miehiänne? Miten toisen keskeneräisyyten tottua?
02.05.2012 |
Meillä on kauhea kriisi päällä ja tuntuu, että minä vain syyttelen asioista, että kun sinä et tajua tai osaa tai pysty ja teet kaiken aina väärin ja et puhu, etkä rakasta, etkä puhu tarpeeksi fiksuja ja olet juhlissa nolo tuppisuukin...
Näin tää homma ei etene, eikä toista voi muuttaa täydellisesti. Ärsyttää ihan kaikki, vaikka mukava, kiltti mies onkin.
Apua tai tulee ero!
Kommentit (34)
asetat itsesi todella pahasti toisen yläpuolelle, kun sanot että hän on keskeneräinen ja sinä taas asemassa jossa on varaa kritisoida toisen "vikoja". Nämä viat eivät edes todennäköiestsi ole mitään vikoja vaan miehen luontaisia persoonallisuuden piirteitä, esim. hän voi olla ujo eikä sitä ole hyvä leimata "noloksi tuppisuisuudeksi" ja yrittää väkisin muuttaa vaan hyväksyä -siis jos sitä ihmistä rakastaa.
Et kai nyt ole ottanut ihan liian erilaista ihmistä mieheksesi, kun et näytä hänessä näkevän kuin vikaa? Et kuitenkaan voi toista muuttaa kovin merkittävissä asioissa kuten perusluotnteen suhteen, joten ehkäpä se ero on molemmille parempi jos et opi miestä hyväksymään sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt katse peiliin, kyllä se siitä.
suutu tai kaikki yksinkertaisesti vaan tuntuu olevan vialla ja huonosti? Miten siitä pääsee yli ja hyväksyy, että kaikki ei mene niin kuin MINÄ haluan?!
ap
arvostat häntä ja annat olla oma itsensä.
Opettele kunnioittamaan toista.
Miten siitä pääsee yli ja hyväksyy, että kaikki ei mene niin kuin MINÄ haluan?!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärtämään ettei kukaan ole täydellinen.
suutu tai kaikki yksinkertaisesti vaan tuntuu olevan vialla ja huonosti? Miten siitä pääsee yli ja hyväksyy, että kaikki ei mene niin kuin MINÄ haluan?!
ap
valmis parisuhteeseen tällä hetkellä? Jos esim. asuu toisen kanssa, niin kaikki ei tietenkään mene täsmälleen niin kuin itse haluaa (ellei toinen ole orjasi, mikä ei useimmille ole toivottu tilanne).
Jos kertoisit vähän konkreettisemmin ongelmistanne, niin olisi helpompi ottaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kaikki keskeneräisiä. Jos sinä katsot olevasi ihan valmis niin aika tylsää tulee olemaan kun mitään uutta et enää opi. Sanotaan, että aivot ovat rajalliset, joten onko aivojesi raja tullut siis vastaan?
Toivotan teille hyvää elämää ja toivottavasti sinäkin opit sen, että itsekkin olet kesken vielä.
suutu tai kaikki yksinkertaisesti vaan tuntuu olevan vialla ja huonosti? Miten siitä pääsee yli ja hyväksyy, että kaikki ei mene niin kuin MINÄ haluan?!
ap
Aina pitää varautua siihen, että joutuu tekemään asioita toisin vaikka suunnitteli toisin. Johtuu ihan siitä, että ME EMME ole YKSIN tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Asumme olosuhteiden pakosta kaukana toisistamme ja mies haluaa puhua illat pitkät puhelimessa harrastuksistaan, jotka eivät kiinnosta yhtään. Minusta se on loukkaavaa.
- Mies ei halua puhua tunteistaan, vaan pitää niistä keskustelemista ärsyttävänä kyselynä.
- Mies ei halua keskustella syvällisiä tai henkeviä tai mistään ajankohtaisista asioista.
- Mies on täydellinen siivousfriikki ja olettaa meillä olevan aina siistiä. Käyn töissä ja lapsia on 3, joten ei aina ihan ehdi siivota kaikkea.
- Mies on pedantti ja tunnollinen. Minä suurpiirteinen ja hajamielinen.
- Lasten kanssa on paljon haasteita, mies suhtautuu niihin hyvin epäkiinnostuneesti ja vähätellen. Minun jaksamiseni on aika tiukilla usein.
- Minä olen kulttuuriälykkö ja hyvin kiinnostunut monista asioista. Mies tykkää autoista ja mopoista.
ap
Mulla on pitkä liitto (lähes 20v) takana, yhteen on menty ihan kakaroina... Paljon näihin vuosiin mahtuu. Myös turhautumista. Ja kiukkua.. joka muuten on pahimmillaan n. viikko ennen menkkoja :D
Parisuhde on ottamista, antamista, toisen huomioimista ja loputonta anteeksiantoa. Kyllä se toinen toisinaan tuntuu niin juntilta, ja sitä ihmettelee miksi on aikanaan tuon kanssa yhteen päätynytkin. Mutta kummasti auttaa, kun katsoo itse peiliin. Iso osa niistä ns vioista on omissa silmissä ja päässä...
esim.. "teet kaiken väärin"= kuka sen määrittää mikä on oikein? on monia tapoja tehdä asioita, ja miehelläsi on ehkä vaan erilainen tapa tehdä? Asiasta voi tietty keskustella, mutta sitä keskustelua ei kannata aloittaa "teet tämän väärin" "tai tämä kuuluu tehdä näin".. päin seiniä mennään
"sinä et tajua"= no kuka osaa lukea ajatuksia, ja ajatella kuten sinä? "tajuamisessa" on aika usein kyse siitä ettei toinenajattele kuten sinä. Pitäisikö??
"et puhu"= onko koskaan puhunut? kun puhuu, miten puhuu? Mitä puhuu? Miehet ei aina puhu kuten naiset, vaan osoittavat asioita teoilla. On aika naismaista puhuen vatvoa asioita. Vaaditko mieheltäsi ns naismaisia piirteitä?
"et rakasta"= ja kuten edellä... miehen tapa osoittaa rakkautta saattaa poiketa suuresti "kauniista ja rohkeista". On miehiä jotka osoittavat rakkautta teoilla... Mitä sinä arvostat? Jatkuvaa romantiikkaa vai kesävää arjen rakkautta?
Näin esimerkkinä :) Aika moni solmu aukeaa, kun aloittaa asioiden työstämisen omassa päässä. SYYTELLÄ ei kannata- niin et pääse asiassa eteenpäin. Sanot että miehesi on mukava ja kiltti.. Siitä on hyvä aloittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Asumme olosuhteiden pakosta kaukana toisistamme ja mies haluaa puhua illat pitkät puhelimessa harrastuksistaan, jotka eivät kiinnosta yhtään. Minusta se on loukkaavaa.
- Mies ei halua puhua tunteistaan, vaan pitää niistä keskustelemista ärsyttävänä kyselynä.
- Mies ei halua keskustella syvällisiä tai henkeviä tai mistään ajankohtaisista asioista.
- Mies on täydellinen siivousfriikki ja olettaa meillä olevan aina siistiä. Käyn töissä ja lapsia on 3, joten ei aina ihan ehdi siivota kaikkea.
- Mies on pedantti ja tunnollinen. Minä suurpiirteinen ja hajamielinen.
- Lasten kanssa on paljon haasteita, mies suhtautuu niihin hyvin epäkiinnostuneesti ja vähätellen. Minun jaksamiseni on aika tiukilla usein.
- Minä olen kulttuuriälykkö ja hyvin kiinnostunut monista asioista. Mies tykkää autoista ja mopoista.ap
Siis oletteko naimisissa vai mitä, asutte kaukana toisistanne? Onko lapset yhteisiänne...? Lapset ei kiinnosta miestä...?
Miehesi kuulostaa karmealta tapaukselta? Minä olisin juossut karkuun jo ajat sitten. HUH!
mitä saat suhteelta? Miksi sinun pitäisi pysyä tuollaisessa suhteessa? Kuulostaa lapsillekin haitalliselta.
- Asumme olosuhteiden pakosta kaukana toisistamme ja mies haluaa puhua illat pitkät puhelimessa harrastuksistaan, jotka eivät kiinnosta yhtään. Minusta se on loukkaavaa.
- Mies ei halua puhua tunteistaan, vaan pitää niistä keskustelemista ärsyttävänä kyselynä.
- Mies ei halua keskustella syvällisiä tai henkeviä tai mistään ajankohtaisista asioista.
- Mies on täydellinen siivousfriikki ja olettaa meillä olevan aina siistiä. Käyn töissä ja lapsia on 3, joten ei aina ihan ehdi siivota kaikkea.
- Mies on pedantti ja tunnollinen. Minä suurpiirteinen ja hajamielinen.
- Lasten kanssa on paljon haasteita, mies suhtautuu niihin hyvin epäkiinnostuneesti ja vähätellen. Minun jaksamiseni on aika tiukilla usein.
- Minä olen kulttuuriälykkö ja hyvin kiinnostunut monista asioista. Mies tykkää autoista ja mopoista.ap
Siis oletteko naimisissa vai mitä, asutte kaukana toisistanne? Onko lapset yhteisiänne...? Lapset ei kiinnosta miestä...?
Miehesi kuulostaa karmealta tapaukselta? Minä olisin juossut karkuun jo ajat sitten. HUH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo eli siisteys, tunnollisuus ja autoista tykkääminen on keskeneräisyyttä, kun taas suurpiirteisyys ja kulttuuriharrastukset ovat jotain korkeamman kehityksen asteita?
Vaikutatte vaan olevan aika erilaisia, mutta ei se tarkoita että mies olisi jotenkin keskeneräinen ja sinä valmis ja parempi.
Vähättely toki on huonoa suhtautumista aina, sellaisen suhteen täytyy tehdä selväksi että se ei ole hyväksyttävää. Tosin kun miettii miten puhut miehestäsi "keskeneräisenä" niin vähätteletkö kenties itsekin miestä?
Mutta tosiaan tulee vaan sellainen vaikutelma, että olette aika erilaisia. Se ei silti tarkoita, että mies on väärempi ja sinä oikeampi.
- Asumme olosuhteiden pakosta kaukana toisistamme ja mies haluaa puhua illat pitkät puhelimessa harrastuksistaan, jotka eivät kiinnosta yhtään. Minusta se on loukkaavaa. - Mies ei halua puhua tunteistaan, vaan pitää niistä keskustelemista ärsyttävänä kyselynä. - Mies ei halua keskustella syvällisiä tai henkeviä tai mistään ajankohtaisista asioista. - Mies on täydellinen siivousfriikki ja olettaa meillä olevan aina siistiä. Käyn töissä ja lapsia on 3, joten ei aina ihan ehdi siivota kaikkea. - Mies on pedantti ja tunnollinen. Minä suurpiirteinen ja hajamielinen. - Lasten kanssa on paljon haasteita, mies suhtautuu niihin hyvin epäkiinnostuneesti ja vähätellen. Minun jaksamiseni on aika tiukilla usein. - Minä olen kulttuuriälykkö ja hyvin kiinnostunut monista asioista. Mies tykkää autoista ja mopoista. ap
Sä olet varmasti tiennyt suurimman osan noista luonteenpiirteistä jo alkaessasi lapsentekoon tämän miehen kanssa. Nyt sitten olet kyllästynyt niihin. Sulla on kaksi vaihtoehtoa:
-tyydyt siihen mitä olet valinnut ja lakkaat valittamasta tai
-eroat miehestä.
koska he eivät saaneet sinne hyvää työntekijää ja siellä on joku käynnistelyprojekti. Lapset ovat yhteisiä ja yhdessä ollaan oltu 7 vuotta. Mies ei jaksa vatvoa lasten juttuja, vaikka lapsia rakastaakin, koska hänen mielestään minä usein ylireagoin ja asiat kuuluvat kasvamiseen.
Ehkä se puhelimessa puhuminen ei vaan suju. Mä en jaksa enää päivän päätteeksi kuunnella, kuinka mies viettää sinkkuelämää ja käy illat pitkät poikien kanssa kaljalla ja urheilubaareissa. Ehkä olemme jo vähän kasvaneet erilleenkin.
ap
- Asumme olosuhteiden pakosta kaukana toisistamme ja mies haluaa puhua illat pitkät puhelimessa harrastuksistaan, jotka eivät kiinnosta yhtään. Minusta se on loukkaavaa.
- Mies ei halua puhua tunteistaan, vaan pitää niistä keskustelemista ärsyttävänä kyselynä.
- Mies ei halua keskustella syvällisiä tai henkeviä tai mistään ajankohtaisista asioista.
- Mies on täydellinen siivousfriikki ja olettaa meillä olevan aina siistiä. Käyn töissä ja lapsia on 3, joten ei aina ihan ehdi siivota kaikkea.
- Mies on pedantti ja tunnollinen. Minä suurpiirteinen ja hajamielinen.
- Lasten kanssa on paljon haasteita, mies suhtautuu niihin hyvin epäkiinnostuneesti ja vähätellen. Minun jaksamiseni on aika tiukilla usein.
- Minä olen kulttuuriälykkö ja hyvin kiinnostunut monista asioista. Mies tykkää autoista ja mopoista.
Vaikutatte TODELLA erilaisilta ihmisiltä. Ei sillä että kummassakaan teissä olisi välttämättä mitään vikaa mutta kun luonteet ja kiinnostuksenkohteet on noin erilaiset niin tokihan se on vaikea yhteen sopia. Mihin olette alunperin toisissanne ihastuneet, juuri erilaisuuteenko? Voisiko siitä löytää uudestaan rikkauden jos se on joskus viehättänyt?
Meillä tietyllä tavalla samanlainen asetelma, olen itse "syvällinen älykkö" ja mies semmoinen perinteinen "junttimies". Minä kuitenkin tykkään hänestä juuri siksi, minä en jaksaisi toista synkkää pohdiskelijaa ja vatvojaa saman katon alla, mulle käy tuommoinen hetkessä eläjä ja käytännön mies loistavasti.
Miten siitä pääsee yli ja hyväksyy, että kaikki ei mene niin kuin MINÄ haluan?!
ap
mitä tämä "aikuiseksi kasvaminen" pitää sisällään?? Ihan siis todella haluaisin kuulla. Yhdessäolon edellytys lienee sekä itsensä että toisen armahtaminen; jos vaatii itseltään liikoja, ei kestä toistakaan- ja toista ei voi muuttaa, vain omaa asennettaan- se toinenkin muuttuu sitten sitä kautta...
Mut mä en jaksanut miestä sen takia että olimme niin erilaisia; toisen hyvä oli toiselle paha. ja mä en halunnut muuttua niin paljon kuin olisi pitänyt; mulla on unelmia tällaisena, enkä edes usko kenenkään voivan perusteellisesti muuttua. Ap; suurinta energian hukkaa on toisen syyttäminen, se ei lopu koskaan. Ota vastuu itsestäsi, jousta minkä voit ja hyväksy toinen sellaisena kuin hän on. Jos ei riitä, niin sitten pitää erota.
koska he eivät saaneet sinne hyvää työntekijää ja siellä on joku käynnistelyprojekti. Lapset ovat yhteisiä ja yhdessä ollaan oltu 7 vuotta. Mies ei jaksa vatvoa lasten juttuja, vaikka lapsia rakastaakin, koska hänen mielestään minä usein ylireagoin ja asiat kuuluvat kasvamiseen.
Ehkä se puhelimessa puhuminen ei vaan suju. Mä en jaksa enää päivän päätteeksi kuunnella, kuinka mies viettää sinkkuelämää ja käy illat pitkät poikien kanssa kaljalla ja urheilubaareissa. Ehkä olemme jo vähän kasvaneet erilleenkin.
ap
Eihän tommosta voi ollakaan! Te olette TODELLA eri maailmoissa.
Mitä sinä saat tuollaiselta "suhteelta"?
vika on aina toisessa, sinäkö ap olet valnmis?
kompromisseja, joustoa, yms