Miten suhtaudutte ihmiseen, joka köyhtyy huomattavasti esim-

konkurssin takia?

Siis ei mulle ole ikinä merkannut mitään ystävieni tai sen paremmin naapureideni varallisuus.

Toki autan ja tuoen niin henkiesti kuin materiallakin jos tarvetta on.

Av-mammat kuorossa huutaa "oma vika" olisit jättänyt tekemättä firmas, lapses ostamatta asuntos yms..



Oikeesti täällä nautitaan huutaa sille jolla menee huonosti.



Sitten taas seuraavassa ketjussa itketään, kun konkurssin partaalla oleva tappoi perheensä, eikä tajuta, että se yleinen halveksunta ja epäonnistumisen pelko juuri siihen ajaa.

Av-mammat kuorossa huutaa "oma vika" olisit jättänyt tekemättä firmas, lapses ostamatta asuntos yms.. Oikeesti täällä nautitaan huutaa sille jolla menee huonosti. Sitten taas seuraavassa ketjussa itketään, kun konkurssin partaalla oleva tappoi perheensä, eikä tajuta, että se yleinen halveksunta ja epäonnistumisen pelko juuri siihen ajaa.

Muualla maailmassa konkurssin tehnyt saa konkastaan vain lisämeriittiä työnhaussa. Onpahan kokemusta, jota jokaisella ei ole, ja todennäköisesti tietää, mitä pitää ja ei pitäisi tehdä. Suomessa olisi syytä ajatella samalla tavalla.

Köyhtyykö se ns. rehellisesti vai siksi, että muiden harmiksi suunnitellut huijarikonkelot kaatuu omaan nilkkaan. Miten se käyttäytyy, ennen ja jälkeen köyhtymisensä eli onko ns. normaali ihminen vai rehentelikö ensin rahoillaan ja nyt sit katkeroituu maailmalle ja narisee koko ajan ja vaatii, että nyt muiden pitäisi maksaa sen mukava elämä.



Köyhyyteen tai varallisuuteen sinänsä en suhtaudu mitenkään. Mutta siihen kyllä, miten ihminen niitä elää. Se kun tuppaa kertomaan hänestä itsestään aika paljon.

ketään huononna vaan se miten siitä suosta nousee. Ne jotka jää märehtimään kohtaloaan ärsyttää, ne jotka aloittavat tyhjästä uudelleen - niitä arvostan!



Mun mottoni on aina ollut: kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus!