Lue keskustelun säännöt.
Oletko lukenut Katja Ketun Kätilön? Mitä mieltä?
Kommentit (51)
En ole sitten varhaisteini-iän jaksanut lukea kuin rikosromaaneja ammattikirjallisuuden ja sarjakuvien lisäksi.
Ketun pari kolumnia olen lukenut (pidän kolumneista ja luen niitä paljon) ja ymmärrän, miksi sen piti keksiä se sieppausjuttu, jotta saisi ketään katsomaan tekeleitään toista kertaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niin paljon kirjallisuuden tuntijoita:)
Yksi tykkää tyttärestä jne..
Itse tykkäsin tai oikeastaan olin aika järkyttynytkin kirjasta. Toki olen historiani lukenut, mutta jotenkin kirja sai ihan pahan olon aikaiseksi ihmisten pahuudesta. Toisaalta se herätti raivoa siitä, miten hulluja ja tyhmiä naiset ovat. Pilata nyt elämänsä sillä, että on muka niin rakastunut johonkin tyyppiin, joka on ihan huumeissa koko ajan ja sekaisin päästään.
Operaatio navetta väijyi koko ajan kirjassa taustalla painajaismaisena ja toi pahan olon.
Hyvin erikoinen kirja. Erikoinen, kuten moni muukin. En ole koskaan osannut sanoa mistään kirjasta, onko se hyvä vai ei. Mutta en olekaan kirjallisuuden tuntija, kuten aavemmammat tuntuvat olevan:)
Mielenkiintoinen kirja ja oli lukemisen arvoinen. Kuten monet muutkin kirjat.
mutta vaati keskittymistä, että ymmärsi, missä ajassa milloinkin oltiin. Raskas, ihmisten pahuus on järkyttävä ...
Minäkin kiinnitin huomiota sukkahousuihin!
Kirjoittaja osaa käyttää kieltä ja vaatii rohkeutta ottaa noin vaikea aihe.
Kieli on todella rumaa,
Kun samalla vaivalla olisi voinut kirjoittaa kaunista kieltä ilman, että asiamerkitys olisi muuttunut. Melkoinen pettymys.
No, kaipa sitä keskinkertaisen kirjailijan on jollain tavalla shokeerattava ja saatava yleisönsä. :(
Kieli on todella rumaa,
Kun samalla vaivalla olisi voinut kirjoittaa kaunista kieltä ilman, että asiamerkitys olisi muuttunut. Melkoinen pettymys.
Pulkkinen kirjoittaa pikkusievää tekstiä ja siitähän tykätään, tykkään minäkin. Vaihtelun vuoksi on välillä kiva lukea tekstiä jossa kaikkea ei analysoinnilla etäännytetä, jossa on tunnetta ja vimmaa ja likaa ja eritteitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vaan pidä noin ronskista kielestä. Se on rumaa ja viesti jää jo sen kielen rumuuden alle. Kyllä roisia saa olla, mutta ei noin yliampuvaa. Pornolehdetkin on miellyttävämpiä lukea. Ne sentään on jotenkin soljuvaa kieltä.
Mitä itse juoneen tulee, niin en oikein ymmärtänyt sitäkään tai sitä, mikä siinä niin ihmeellistä on. Olen harrastanut paljonkin sotahistoriaa myös ihmisten kokemusten kautta, joten silla sarallakaan ei uutta auringon alla.
Kettu on minusta tekotaiteellinen ja hakee julkisuutta sepitetyillä tarinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan HS:n Majanderia. Kirjan kerronta viipyilee ja junnaa, ihan tuskaannuttamiseen saakka. Teksti ei etene, käytetty kronologinen lähestymistapa on sekava ja mielestäni myös melko tarpeeton. No, herättäähän se tietysti kai huomiota ja poikkeaa massasta.
Teksti on aseteltu suorastaan puuduttavasti pitkään pötköön, kuin jonkun huonoilla kielioppitaidoilla tekemän näköiseksi. Tekstissä on jo mainittuja asiavirheitä eikä Ketun käyttämä kieli vaan tunnu sopivan tuolle aikakaudelle ollenkaan.
Luin kyllä, oli kiinnostava ja antoisakin, erityisesti kieli. Muutama pikku seikka häiritsi:
- transistoriradio (transistorikin on keksittiin vasta 1947)
- että filmeissä olisi magnesiumia (ei ole, mutta sitä oli salamalampuissa ja paljon aikaisemmin käytetyssä pöllähtävässä valokuvaajan salamassa)
- penisilliini (sitä oli sodan loppuvaiheessa runsaasti länsiliittoutuneilla, mutta saksalaisilla tiettävästi vain laboratoriomittakaavassa, ei niin suuria määriä, että ihmisiin olisi voitu kokeilla)
- lankkupihvi (Ravintola Messenius väittää olleensa ensimmäinen Suomessa, joka tarjosi lankkupihviä ja se oli 1960-luvulla)
- sukkahousut (niitä ruvettiin tekemään vasta 1950-luvun jälkipuoliskolla ja tulivat yleisiksi 1960-luvulla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykännyt.Raakakieliseen kirjaan meni kybä, sillä olisi saanut kaunistakin.Suututtaa, vähät rahat hikkaan.
Minäkin olen hyvin kiinnostunut tuon aikakauden asioista ja olen lukenut paljon siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämä oli tyystin erilainen, jotenkin toivoton. tokihan sota on usein toivotonta, kun tulevasta ei tiedä.
Näissä kommenteissa esiintullut ajatus kirjailijan shokeeraamishalusta tuntuu uskottavalta.
En voisi sanoa, että kirja oli "hyvä", mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan, mutta jäi vahvasti mieleen. Siksi näitäkin kommentteja kirjoitan ja tätä ketjua luen heti, kun se nousee esiin. :)