Oletko lukenut Katja Ketun Kätilön? Mitä mieltä?
Kommentit (51)
On tavallaan pakko lukea se eikä kiinnosta yhtään. Olen sitä pakollista päivämäärää odottaessanilukenut viisi(!) muuta kirjaa. Kerro kokemuksesi!
Kieli oli välillä niin karskia, että melkein teki pahaa. Rehellisesti en oikein osaa sanoa pidinkö.
Aihe kiinnostaa ja siksi ostin sen kirjan. Jokin siinä tyylissä tökki
mutta mun silmissä kirja on kärsinyt liiasta hypetyksestä.
Hyvin harvoin luen "suuren yleisön" kirjoja, jokunen Finlandia-palkittu on kyllä sellainen että olen ehtinyt lukea kirjan ennen ehdokkuutta, mutta yleensä en näihin tartu.
Ihan suotta kehuttu, minusta oli todella suuri pettymys! Ketun tyyli on sekavaa ja tökeröä, lauserakenteet ylipitkiä ja ei käytännössä ollenkaan kunnollisia kappalejakoja.
Raskaslukuinen, paikoitellen väsyttävän tylsä. Itse meinasin jättää kirjan kesken kymmeniä kertoja, mutta tekstiä ja kappaleita raakasti ylihyppimällä ja tarinaa oikaisemalla jaksoin hampaita kiristellen loppuun asti.
"yliarvostettu tekele". Onpa mielenkiintoista nähdä yhdynkö ajtukseesi. Luulenpa, että niin käy. Oletko muuten jollain tavalla kirjallisuuden ammattilainen vai luetko muuten vain paljon?
Alku tökki, mutta kun olin ensimmäiset 10-20 sivua lukenut, pääsin sisälle omaperäiseen, ronskiin kieleen ja tarinakin alkoi kulkea paremmin. Loppuun päästyäni olin sitä mieltä, että kirja on yksi parhaimmista viime vuosien kotimaisista romaaneista ja olisi todellakin vähintään Finlandia-ehdokkuuden ansainnut.
Oletko muuten jollain tavalla kirjallisuuden ammattilainen vai luetko muuten vain paljon?
Yhdyn kyllä siihen joka sanoi että se on karski ja karu. Mutta myös mielenkiintoinen.
Nro 9 on myös kirjallisuudesta valmistunut maisteri, kun tuli aihe puheeksi.
"suotta kehuttu", jos siitä moni tykkää ja se puhuttelee?
Oletko muuten jollain tavalla kirjallisuuden ammattilainen vai luetko muuten vain paljon?
Ähskutti, kyllä haistoin. Palaan tähän keskusteluun, kunhan on sanottavaa. Olen itse puolivakaa harrastelija. Vedän netissä kirjoitusporukkaa, tapaan akkaporukkaa kirjallisuuspiirissä ja kirjoitan itse. Olemme kokoamassa uutta antologiaa.
Minuakin tarina ahdisti puolessavälissä niin, että suosiolla päätin jättää kirjan kesken. Kuitenkin vielä samana päivänä palasin sen pariin ja luin sen loppuun.
Teksti oli raskasta luettavaa, outoja murresanoja, pitkiä, sekavia lauseita. Ihmisiä oli paljon, enkä oikein aina tajunnut, kuka oli kuka, koska ajassa hypittiin edestakaisin.
Oikeastaan vasta kirjan lopussa tajusin, mistä siinä oli kysymys.
Vaikea luettava. Ahdistava, suurta tuskaa ja ihmisen julmuutta.
Itse en ole lukenut mutta tarkoitus olisi jossain vaiheessa. Olen lukenut Ketulta kaksi muuta teosta. Eritisesti Hitsaaja oli mielestäni upea, juuri sellainen kirja, jonka lukemisesta nautin. Syvällistä mutta vähän salapoolisiromaanityylillä kirjoitettua, palapeli muodostuu vähitellen ja jotkin asiat ihmetyttävät vielä pitkän ajan päästäkin. Tein Hitsaajasta esseen kirjallisuuden perusopintoihin.
Erikoista kirjassa oli se, että siinä käytettiin sukkahousuja (yksi väkisinmakuujuttu), vaikka sukkahousut tulivat Suomeen vasta 60-luvulla.
Erikoista kirjassa oli se, että siinä käytettiin sukkahousuja (yksi väkisinmakuujuttu), vaikka sukkahousut tulivat Suomeen vasta 60-luvulla.
Monet "paikalliset" ovat olleet suorastaan loukkaantuneet Ketun käyttämistä murresanoista, jotka eivät oikeasti ole sen alueen ihmisten käytössä ikinä olleet.
Anyway, ihmettelen kirjan hypetystä. Idea hyvä: mielenkiintoista että käytetään myös oikeita lähteitä, mutta Ketun sooloilu ei ole kehuttavaa. Tarina olisi mielestäni ansainnut arvokkaammat raamit.
Kyllä faktojen pitää olla faktoja. Omenapuut eivät kuki maaliskuussa eikä käki kuku uroon ikävässä. Täytyy sen verran tehdä harjoittelijankin saati Kirjailijan, että tarkistaa vaikka Googlesta milloin omenan kukinta alkaa ja tajuta, että vain uroskäki kukkuu.
Huonolta vaikuttaa.
kielestä. Minulle se oli helppoa luettavaa ja ei ole moittimistä vääristä sanoista. Ei kyllä kukaan muukaan tuntemani "paikallinen" ole sellaista moittinut.
Moniulotteinen kirja. Eri lukijat ovat löytäneet siitä eri asioita ja kaikki eivät ole tykänneet ja osa on tykännyt todella paljon.
Itse tykkäsin. Oli kyllä ahdistava, mutta aina ei kaiken tarvitse olla kevyttä ja pullamössöä. Pyrvinin käyttö siinä määrin sodassa oli minulle yllätys. Joitain muitakin seikkoja tuli uutena minulle.
Mielenkiintoinen kirja. Hyvä kun tuli luettua. Ei mennyt nekään tunnit hukkaan.
En kyllä haluaisi luovuttaa noin helpolla, joten ehkä avaan kirjan vielä joku päivä uudestaan ja yritän lukea pidemmälle sitä.
Aika karua luettavaa, ronski tyyli.