Onko perheesi arki vauraampaa kuin mitä lapsuusperheessäsi oli 70-luvun alussa?

Todellakin on. Elämme aivan yltäkylläisyydessä verrattuna lapsuuteeni.



Toisaalta voi miettiä, että minkälainen olisi meidän taloudellinen tilanne, jos meillä olisi sama tilanne kuin minun lapsuudessa:



- äiti kotona eli elettäisiin vain toisen aikuisen palkalla



- asunto olisi 3 v vanhasta kerrostalosta ja laina-aikaa olisi 8 vuotta



Veikkaisinpa, että noilla spekseillä mekin elettäisiin ihan kädestä suuhun ja emme vaihtaisi autoa, ostaisi aikuisille vaatteita ja ruoka olisi sitä kalapuikkoa, velliä ja pinaattikeittoa, jota oli paljolti arkisin lapsuudessa. Liharuuat kuului viikonloppuun.

Tässä asioita, joita meillä on mitä ei ollut minun lapsuudessani perheellämme:



- omakotitalo

- autoja x 2 (ei ollut yhtäkään)

- lapsilla omat huoneet

- käydään ravintoloissa, kahviloissa

- meillä kaikilla, jopa lapsilla on passit

- käydään siis ulkomailla

- äitikin käy töissä, ei olla yhden palkan varassa

- meillä on varaa ostaa käydä kampaajalla/parturissa, ei tarvi itse leikata tukkaa jne



Tässä muutamia, joita tulee mieleen. Asuimme kerrostalokaksiossa, jossa oli oh+mh+k siihen asti kun pääsin lukiosta. Minulla ei ikinä ollut lapsena omaa huonetta, oli vain pieni kirjoituspöytä, kaikki tavarani oli mahduttava sen kolmeen laatikkoon...

Keskiluokkainen perhe olemme nyt, kuten oli lapsuudenperheenikin. Meillä on kuitenkin kaksi lasta enemmän kuin lapsuudenperheessäni, olen myös hoitanut lapsia pidempään kotona kuin äitini. Toisaalta meillä on kyllä kesämökki ja kaksi autoa, kun taas lapsuudenperheessäni oli vain omakotitalo ja yksi auto, kun olin pieni.

mun omalla perheellä nykyisin tuosta listasta ei ole muuta kuin työssäkäyvä äiti.

Vanhempamme olivat tosin noin 15 vuotta nuorempia kuin me lapset saadessamme, joten ymmärrettävästi rahatilanne oli todella paljon erilainen.



Mutta ei silloin ollut kahta autoa, omakotitaloa, useita televisioita, monia pareja kenkiä... Kauppojen tarjontakin oli ihan erilainen (intialaiset, kiinalaiset, texmexit tulivat myöhemmin). Ei ollut hypermarketteja. Ei matkusteltu niin usein kuin nykyään.

äidillä ja isällä ei ollut edes ajokortteja, vaikka lapsia oli paljon. Pyörällä he meitä kuljettivat.

Meitä oli monta lasta ja minä ainakin olin kateellinen sisaruksilleni,jos he saivat jotain harrastevälineitä. Soittimia yleensä ja mopoja ja muita sellaisia. Halusin aina pianoa, mutta en sitä saanut, sellaiset urut vaan.



Nyt meillä on 2 ok-taloa, 2 autoa, se PIANO ja rahaa tilillä aina,vaikka kuinka paljon, saan ostettua kaikkea, mitä haluan. Ja kesämökki, sitäkään omilla vanhemmilla ei ollut.

Saimme myös avustusta kunnalta silmälaseihin ja kenkiin.

Lapsuusperheessäni olimme ok toimeentulevia, asuimme rivitalossa, mutta meillä ei ollut autoa, eikä mitään sen ihmeempiä juttua kuin perusasiat.



Meillä on isohko omakotitalo lähempänä kaupungin keskustaa kuin mitä lapsuuteni rivitalokämppä. Lisäksi meillä on kaksi autoa ja asuntovaunu, sekä kaikkea extraa kuten uima-allas. Matkustellaan ja harrastetaan paljon enemmän kuin lapsuuden perheessäni, vaikka meillä on enemmän lapsia.

Sieltä ekat muistikuvat. Tottakai elämä oli kitusempaa. Ainaista hernekeittoa ja kalapuikkoja oli ainakin 80-luvun alussa aina. Muistan aina, kun sain mummulta rahaa ja ostin TÖTTERÖN! Olin 10-vuotias ja äiti huusi mulle, koska marketin pakastealtaasta olisi saanut "ihan saman" yli puolet halvemmalla. Vaatteet kiersi multa veljelle (mm. punaiset kumpparit) ja veljeltä serkkutytöille vielä. Toisaalta meillä oli ihan samanlainen talo kuin tämä, jossa nyt asumme eli vm. -78. Samoin oli hirsimökki, jota käytetään edelleen. Sähköt ja vesi kulkee, mutta ei ole sisävessaa. Ekan kerran pääsin Ruotsin laivalle 9-vuotiaana ja sielläkin närsittiin eväitä. Ekan kerran pääsin Etelään 12-vuotiaana. Sitten se repesi 80-luvun mittaan. Muutin pois kotoa -92 ja viimeiset 2-4 vuotta oli jo aika hurlumia. 80-luvun nousukausi opetti tavoille... Suolalihaa jääkapissa, tötteröitä ostettiin aina kaupungilla, vaatteita sain valita kaupasta ja matkoista tuli vuosittaisia. Limusta tuli arkijuoma ja kalapuikkoja ei enää näkynyt kuin harvoin. Vanhempani olivat ihan tavallisia virkamiehiä, akateemisesti koulutettuja.

omat vanhemapni pihtavisvat, koska matkoivat ok-taloa- joka asiassa pihdattiin



tosin ruoka ja vaatteet olivat ok