Onko lapsen kasvattaminen teidän mielestänne pelkästään hauskaa ja mukavaa?

Siis aina hauskaa ja mukavaa.



Esim. just nyt kun kaksi isompaa meni siivoamaan omia kamojansa ja tappelevat kutakuinkin koko ajan. "Toi on mun!" "ei kun mun!" "Toi on sun!" "Ei ku sun!" "Äitiiiiii! Toi ei tee mitään!!!!" "TEENPÄS!"



ja samaan aikaan 3v karjuu vieressä ku leijona, koska ei saa kaakaota.... *huoh*



Saanko potkasta ne pihalle siksi aikaa, että raivaan tän huushollin itse?

Mun lapset on vielä pieniä, ettei näissä ole hirveästi kasvattamista. Mut silti on pinna kireällä, kun lapset pitää laittaa keräämään lelut pois, olemaan hiljaa (että nukahtavat) pukemaan päälle jne. Tuhat kertaa samojen asioiden toistoa ja sen pähkäilemistä, mikä muu ehkä auttais paremmin kuin nalkutus.

Erityisesti muiden lasten kasvattaminen ja kaikkein ihaninta on kasvattaa niitä muiden lapsia, joita ei kukaan ole aiemmin kasvattanut!



t. ope

jossain mennään vikaan, jos niitä ei niin mukavia hetkiä ei olisi. Ei elämä ole oikeasti aina kivaa ja mukavaa.. jos lasten kasvatus olisi vain mukavaa (ei koskaan riitoja jen) niin se tarkoittaisi, että lapsi saisi kaikki aina periksi, eikä mistään asiasta tarvitsisi komentaa ja kieltää, eikö?

Ja jos joku tosiaan on sitä mieltä, epäilen, ettei kasvatus ole silloin aivan sitä mitä sen pitäisi olla. Lapsen kasvattaminen on työtä, jonka eteen pitää nähdä vaivaa. Näin siis jos haluaa, että lapsesta kasvaa itsetunnoltaan terve, fiksusti käyttäytyvä ja tasapainoinen ihminen.

onnistuneitten tulosten saaminen sen sijaan on :)



kasvattaminen on kovaa työtä ja sen takia moni jättääkin sen tekemättä

Taapero on todellakin huomionhakuinen ja seurallinen. Pahanteossa koko ajan, tai sitten kiinni minussa kuin takiainen. Oma tahto on vahva, olen vakuuttunut siitä, että karkkihyllyn eteen tämä joskus heittäytyy kirkumaan jne. Mutta onneksi tämä vaihe ei ikuisesti kestä. Kokonaisuutena ajatellen on kuitenkin hienoa että pikkuinen on olemassa!

ja mukavaa, mutta siitä huolimatta jotkut tekee sitä useastikin.



Lasta kasvattaessa kasvaa kyllä itsekin siinä sivussa.

nykyisin myös niitä todellisia tarinoita äideistä. Jokaisella meistä on oikeus uupua ja olla epätäydellinen. Kuka jaksaa olla aina aurinkoinen ja pullantuoksuinen?