Miten joku voi elää naimisissa lähes ilman seksiä?
Ja siis niin ettei mene ihan päin helvettiä. Jo kaksi viikkoa ilman seksiä on paljon. Eihän sitä tietenkään aina jaksa kun on pienet lapset, työ, rakentaminen.. Mutta kyllä kai ainakin miehellä on halut ja kai normaalilla naisellakin. Kyllä elämästä puuttuisi paljon jos puuttuisi seksi, ja tietysti halaukset, kainalossa olo, suukot.
Kommentit (76)
Olemme olleet lähes 8 vuotta naimisissa ja viimeeksi minulla oli seksiä vaimoni kanssa huhtikuussa 2009. Sitä ennenkin tahti oli 1-2 kertaa vuodessa ja ainostaan seurustelumme alkuvaiheessa seksiä oli 4-8 kertaa kuussa.
Vaimoni kanssa päivittäin suutelemme, halailemme, nukumme lusikassa ja olemme muutoinkin toistemme lähellä esim. televisiota katsoessamme. Tämä ei kuitenkaan etene seksiin.
Ajoitukseni seksin harrastamisehdotukseni osalla on nähtävästi aina niin surkea, etten aikataulullisesti sovi vaimolleni. On joko vasta vaihdettu lakanat, vasta käynyt suihkussa, aikainen herätys, aamulla tarve nukkua pitkään, nälkä, jne. Vastaavasti en koskaan ymmärrä, milloin vaimollani tekisi mieli.
Joten viime vuodet ovat menneet minun tyydyttäessä itseäni, mutta silti pitäen läheisyyden parisuhteessamme. Välillä toki mietin itsekin, onko tilanteessamme jotain vialla.
Itse en todellakaan pystyisi tuohon!!!!! Että siis joku on noin pitkä pinnainen, kun joku keksii tyhmiä TEKOSYITÄ siihen ettei anna.. Siis haloo.. Ja sitten nämä tyypit jotka sanoo ettei "Meidän parisuhteessa mitään seksiä tartte harrastaa, joku 2-3kk menee helposti ilman.." En todellakaan voi uskoa että molemmat on tyytyväisiä tohon..
Hellyyttä voi olla ilman seksiäkin.
Mitä se opettaa lapsille? Lapsesi ei varmasti ole tulevaisuudessa hellivä ja rakastava puoliso. Minä uskon lapsen kasvavan kieroon, jos ei näe kotona vanhempien halaavan toisiaan tai antavan suukkoja. En tarkoita kielareita ja seksiä. Niitä lasten ei tarvitse nähdä.
Jos ei puolisot näytä rakkautta hellittelyillä niin miten sitte. "Hei eukko kahvis oli hyvää tänä aamuna" näinkö ja sitten ollaan umpi rakastuneita. Voisko joku kertoa?
Nykyisessä suhteessani mies keksii tekosyitä ettei tarvitsisi "urheilla", kuten hän asiaan viittaa. Edellisessä suhteessani minä pihtasin, eli en usko olevani kyltymätön nymfomaani ja puutetilani johtuvan (ainoastaan) siitä.
Nykyinen mieheni oli seurustelun alkuaikoina aina valmis ja halukas seksiin. Yhteen muutettumme hän muuttui nopeasti torjuvaksi ja vältteleväksi. Seksi ei kuulemma merkitse hänelle kovinkaan paljoa. Hänestä olisimme onnellisia, jollen haluisi niin paljon (keskimäärin 2krt/vk.)
Lapsellisesti olen sitä mieltä, että mieheni pitäisi antaa minun käydä vieraissa. Kuitenkin mieheni on sitä mieltä, että se on pettämistä. En pysty ymmärtämään, miksi miehelleni on niin tärkeää, etten pane ketään muuta. Hän ei ole halukas antamaan minulle edes joka toinen kk, mielestäni hänellä ei ole mitään oikeutta kieltää minua kaikessa hiljaisuudessa käydä tyydyttämässä tarpeitani edes kerran kuukaudessa.
Vielä en ole pettänyt, mutta ajatus pyörii päässäni lähes päivittäin.
Jos se on nimetty, se on ns normaalista poikkeavaa. Niin se vaan on ettei ole ihmisessä kaikki kohdallaan jos ei ole seksiä. Ja ihme johtopäätöksiä täällä. En minä ole koskaan sanonut että seksittömyys on aina naisen syy. Mutta outoa on jos teille on uutinen että keskimäärin miehet ovat enemmän seksin perään. Eikös naisia ole 99.9% prostituoiduista! No joo. Selitelkää, kierrelkää ja kaarrelkaa. Rakkauteen kuuluu seksuaalinen halu. Sääli että jäätte paitsi niin useasta asiasta. Ap
Mies tuntuu ihan liian läheiseltä seksiin, eikä vaan tee häntä mieli. Kuitenkin harrastamme seksiä 2-3 kertaa kuussa. Ehkä se on liian vähän, mutta kumpikaan ei meistä ole kovin aktiivinen. Olen varmaan alistanut mieheni tossun alle ja nyt ei sen takia tee mieli. Mutta omalle luonteelle on niin vaikea tehdä mitään. Mieheni vain on luonteeltaan aika periksi antava, mutta en pystyisi minkään jyrän kanssakaan elämään. Ehkä mä en vaan sovi miesten kanssa yhteen.. nää on vaikeita juttuja.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 20:29"]
Hienosti päätelty. Että ihan kieroon kasvavat...
Mä olen yhden ainoan kerran näiden kohta 30 vuoden aikana nähnyt vanhempieni vaihtavan pikaisen pusun, siihenkin oli alkoholilla osuutensa. Mitään muuta hellyydenosoitusta ei ole ollut. Ei tästä ole muuta mulle seurannut kuin se, että ennen aviomiestäni en kyennyt ymmärtämään, että leffojen kaltaista rakkautta onkin olemassa. Että ihmiset pussaa ja halaa toisiaan. Ei ollut vaikeaa opetella siihen enkä koe olevani kieroon kasvanut, lapsuudenkoti oli turvallinen ja rakastava vaikka vanhemmat eivät mitään fyysisiä rakkaudenosoituksia vaihtaneetkaan.
[/quote]
Sama täällä. Olin aina hirmuisen ahdistunut, jos vanhemmat pussasivat ja halusin poistua paikalta. Onneksi tätä tapahtui vain kerran vuodessa.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 19:40"]
Mitä se opettaa lapsille? Lapsesi ei varmasti ole tulevaisuudessa hellivä ja rakastava puoliso. Minä uskon lapsen kasvavan kieroon, jos ei näe kotona vanhempien halaavan toisiaan tai antavan suukkoja. En tarkoita kielareita ja seksiä. Niitä lasten ei tarvitse nähdä.
Jos ei puolisot näytä rakkautta hellittelyillä niin miten sitte. "Hei eukko kahvis oli hyvää tänä aamuna" näinkö ja sitten ollaan umpi rakastuneita. Voisko joku kertoa?
[/quote]Meillä raja menee siinä että hellyyttä voi osoittaa nimen omaan tilanteissa, jotka eivät voi johtaa seksiin. Makkarissa tapahtuu sitten täydellinen jäätyminen.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:29"]
Mies tuntuu ihan liian läheiseltä seksiin, eikä vaan tee häntä mieli. Kuitenkin harrastamme seksiä 2-3 kertaa kuussa. Ehkä se on liian vähän, mutta kumpikaan ei meistä ole kovin aktiivinen. Olen varmaan alistanut mieheni tossun alle ja nyt ei sen takia tee mieli. Mutta omalle luonteelle on niin vaikea tehdä mitään. Mieheni vain on luonteeltaan aika periksi antava, mutta en pystyisi minkään jyrän kanssakaan elämään. Ehkä mä en vaan sovi miesten kanssa yhteen.. nää on vaikeita juttuja.
[/quote]Naiset ovat vähän niin kuin lapset. Niille pitää asettaa rajat jotta tuntevat olonsa turvalliseksi. Nainen kyllä haluaa valtaa, mutta jos saa sitä, niin sitten se on tyytymätön.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 15:38"]
Viimeksi on suudeltu pääsiäisenä 2004. Koskettelusta on varmaan ainakin pari vuotta.
En halua erota, koska en halua lapsilleni kahta kotia. Se on karmea kohtalo, säälin lasten kavereita, jotka ei pääse milloin minnekin kun on jokin tyhnä isäviikonloppu ja isä ei tietenkään suostu siirtämään sitä mihinkään.
Mieluummin uhraan itseni.
[/quote]
Joo itsensä uhraava äiti onkin lapsille paljon parempi vaihtoehto kuin kaksi kotia. Arvaa kadunko niitä vuosia kun itseni uhrasin...? Elämäni surullisin tragedia- ja jälkeenpäin valkeni sekin kuinka paljon lapset siitä uhrautumisesta kärsivät. Kuin myös sekin että sillä haluttomalla miehelläni olikin sitten monenlaista säätöä. Sitä on erityisen mukavaa selvitellä niiden uhrattujen vuosien jälkeen.
Olen ollut jo kolmessa parisuhteessa, jossa mies on alkanut jonkin ajan päästä tai yhteenmuuton jälkeen välttelemään seksiä, pussailua ja halailua. Sitä on siis saanut odotella tosi pitkään, ennenkuin toiselle tulee edes mieleen (kokeiltu on). Ulkonäöstä se ei ole ollut kiinni, sillä olin noihin aikoihin oikein kaunis tiimalasivartaloinen nuori nainen. Häivyin sitten itse niistä suhteista aikani muutosta toivottuani. Nyt 38 vuotiaana olen sinkku, enkä ole kovin kiinnostunut enää edes yrittämään etsiä suhdetta, jossa mieskin haluaisi seksiä ja muuta fyysistä läheisyyttä.
Se mikä on toisille oikea ratkaisu ei sitä välttämättä ole toiselle. Vai neuvotteko jotain eroamaan muuten hyvästä suhteesta jossa lapsia, niin sen takia ettei ole seksiä tarpeeksi tai ollenkaan? Entä jos ei löydäkään sitä onnea tai seksiä sinkkunakaan? Eli joutuu tyytymään siihen että on silti seksitön elämä ja rikkonut lapsilta vielä perheen ja on vähempi rahaa toteuttaa unelmiaan ja lasten unelmia. Kaikki vaan sen takia että siinä suhteessa ei ollut tarpeeksi seksiä? Miksei se mies voi erota jos ei kerta kiinnosta?
Ja se jonka isä otti 74v ikäisenä uuden nuoren vaimon niin hyvä sulle tietää varmaan sitten että äitisi ei ollutkaan se todellinen rakkaus isällesi. Ja sinun syntymäsi olikin ehkä erehdys?
Arvaas kuule ap, paljonko olen joutunut pohtimaan tuota asiaa. Eli paljon. Ja olen se nainen suhteessa, ja myös samaa mieltä, että seksi ja hellyys kuuluu elämään. Mutta mies ei ole kiinnostunut töiden lisäksi juuri muusta kuin isänä olosta ja pleikkarista nykyisin... Joskus "pakotan" seksiin, muttei sekään hauskaa ole...
Kyllä sitä on joutunut miettimään, että pitäisikö sitten sekstailla muiden kanssa? Olisiko se väärin, kun on yrittänyt keskustella asiasta ja sanonut, että väistämättä tämä vie kohti matalampaa pettämiskynnystä... En ole toistaiseksi pettänyt, vaikka seksiä saan ehkä kaksi kertaa vuodessa.
Muuten meillä menee ihan ok, ollaan arkielämään ihan tyytyväisiä, eikä meillä ole suuria riitoja tai liitto ei mitenkään natise liitoksissaan. Mutta se seksi...
[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 20:18"]
Jos se on nimetty, se on ns normaalista poikkeavaa. Niin se vaan on ettei ole ihmisessä kaikki kohdallaan jos ei ole seksiä. Ja ihme johtopäätöksiä täällä. En minä ole koskaan sanonut että seksittömyys on aina naisen syy. Mutta outoa on jos teille on uutinen että keskimäärin miehet ovat enemmän seksin perään. Eikös naisia ole 99.9% prostituoiduista! No joo. Selitelkää, kierrelkää ja kaarrelkaa. Rakkauteen kuuluu seksuaalinen halu. Sääli että jäätte paitsi niin useasta asiasta. Ap
Siis mistä asioista jää paitsi? Jos on vaikka tuhansia kertoa elämässään harrastanut taivaallista seksiä, ja sitten vanhempana seksi ei kerta kaikkiaan vaan enää kiinnosta, niin mistä ihmeestä jää paitsi?
Hellyyttä ja seksi voi myös olla vaikka on lapset,työt yms.
Aikaa parisuhteelle,läheisyyttä ja rakastelua.Alle 5 kertaa viikkoa kuullostaa tosi pieneltä määrältä seksin suhteen.Johan se tulee viikonloppuisin määrällisesti tuon verran .
minusta seksi on nimenomaan henkistä yhteyttä ts. ei kiinnosta jos henkisellä puolella jotain häikkää että sikäli usein seksittömyyden syyt voi olla psyykkisiä, miten siinä sitten olet telepaattisesti yhteydessä?
No varmaan jos ihminen ei ole psykofyysinen kokonaisuus..