Miten joku voi elää naimisissa lähes ilman seksiä?

Luulen että seksittömyys tuntuu kauhealta niille joilla suhde vielä suht nuori tai ei lapsia. Tai ne parit jotka suorittavat seksiä kuin jotain rituaalia. Tosiasiassa se seksi joskus kuitenkin loppuu. Viimeistään vanhainkodissa tai toisen kuoltua. Eipä niitä uusia 80v pareja enää vaan synny. Seksiä on vaan eniten ne suhteen alkuhuumat milloin muutenkin tunteet enempi pinnalla. Kyllä se aina vähenee ja vaikka ei vähenisi niin siihen tavallaan tottuu ja kyllästyy. Esim. Orgasmit on erilaisia tai kestää kauemmin aikaa saada se jne. En osaa vastata onko ihminen tarkoitettu yksiavioiseksi, pitäisikö pettäminen sallia. Onhan seksi edelleen ihanaa silloin kun sitä on. Mies aika usein väsynyt ja minäkin. Ja sitten kun sitä on niin orgasmi ei ole samanlainen kuin 20v. Olen pettänytkin miestä mutta silloin en saanut orgasmia ollenkaan. Eli ei välttämättä se jännitys pettämisessä ole hyvä juttu.

t. 35v nainen, yhdessä nuoruuden rakkauden kanssa jo 15v

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:47"]

Naiset ovat vähän niin kuin lapset. Niille pitää asettaa rajat jotta tuntevat olonsa turvalliseksi. Nainen kyllä haluaa valtaa, mutta jos saa sitä, niin sitten se on tyytymätön.

[/quote]

Olen nainen, enkä varmaan saisi olla samaa mieltä kanssasi, mutta olen silti. Nainen ei voi pitää tossukkamiestä haluttavana. Jos mies on liian kiltti, hän ei ole seksikäs. Ja jos on päivisin kiltti esim. lapsille, pitää olla sitten illalla vähän toisenlainen, jos seksiä tekee mieli. Onneksi itselläni ei ole tossukkamiestä, vaan sellainen, joka sanoo minulle tarvittaessa "ole hiljaa" jos liikaa jäkätän. Ja minä uskon. 

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:59"]

Ja se jonka isä otti 74v ikäisenä uuden nuoren vaimon niin hyvä sulle tietää varmaan sitten että äitisi ei ollutkaan se todellinen rakkaus isällesi. Ja sinun syntymäsi olikin ehkä erehdys?

[/quote]

Ikinä en osais noin rumasti ajatella. Hyi. 

Ei tietenkään kenenkään syntymä ole erehdys! Raskaus voi olla vahinko jne. mutta syntynyt lapsi ei koskaan. Minusta on paljon parempi ajatella, että joku ihminen on sopiva siihen elämänhetkeen, varsinkin, jos lapsia siunaantuu, eikä katua sitä liittoa. Katua voi sitä, että jättää elämättä tai ei älyä erota aikanaan, jos liitto on ollut hirmuisen vaikea, mutta sellainen liitto, josta lapsia on syntynyt, ei voi olla kokonaan paha, koska siitä on ne lapset, joita ei muuten olisi. 

Miten joku voi määritellä parisuhteensa "muuten loistava suhde mutta ei seksiä" -termillä? Oletteko keskustelleet suhteessanne puolison kanssa että meillä on muuten aivan mielettömän upea suhde mutta emme vain halua toisiltamme seksiä? *Normaalia on että seksiä ei ole joskus jonkun aikaa, vaikkapa synnytyksen jälkeen tai jos raskaana supistelee tai muuta vastaavaa, mutta jos kumpikin on terveitä, niin ihmettelen miten jonkun mielestä on normaalia olla ilman seksiä. Väitän että toinen osapuoli uskottelee itselleen kaiken olevan hyvin, mutta ihan oikeasti näin ei ole.

Jos seksihalut eivät lainkaan kohtaa parisuhteessa, niin on ikävän todennäköistä, että se vaikuttaa myös muihin osa-alueisiin ja näin lopuilta tappaa sen hyvänkin suhteen. 

Ulkopuolinen ei tokikaan voi määritellä sitä, mikä olisi "oikea" määrä seksille, mutta jos toinen haluaa muutaman kerran viikkoon ja toinen ei edes kerran kuussa, niin kyllä se vaan alkaa nakertamaan sitä suhdetta. Hermo on kireällä ja lopuilta seksi, tai tässä tapauksessa sen puute, täyttää miltei kaikki ajatukset. 

Haluttomuus loukkaa. Sitä ajattelee mikä itsessä on vikana, kun toinen ei halua? Ja jos toinen ei suostu tyydyttämään myöskään esim. käsin, niin sitä myöskin kokee ettei toinen arvosta, kun ei voi sitä vertaa omasta ajastaan uhrata, että tekisi toisen eteen jotain, minkä tietää tälle toiselle tärkeäksi. Eikä joku käsin tyydyttäminen tai suuseksi vaadi seksuaalista halua, se vaatii sitä, että haluaa tehdä toiselle jotain, koska rakastaa tätä. Ja edelleen ajatus jatkaa elämistään, näköjään se toinen ei rakasta eikä arvosta, joten miksi itse enää jaksaisi yrittää? Mitä väliä pitääkö lupauksensa? Mitä väliä mitä se toinen ajattelee, tuntee ja kokee, johan hän on käytöksellään ilmaissut tunteensa ja ajatuksensa. Ja loppujen lopuksi onkin suhteellisen helppo pettää. Ja myöhemmin myös erota. 

Ja kyllä, tuo on kokemus omasta elämästä ja olen nainen.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:59"]

Ja se jonka isä otti 74v ikäisenä uuden nuoren vaimon niin hyvä sulle tietää varmaan sitten että äitisi ei ollutkaan se todellinen rakkaus isällesi. Ja sinun syntymäsi olikin ehkä erehdys?

[/quote]

Ikinä en osais noin rumasti ajatella. Hyi. 

Ei tietenkään kenenkään syntymä ole erehdys! Raskaus voi olla vahinko jne. mutta syntynyt lapsi ei koskaan. Minusta on paljon parempi ajatella, että joku ihminen on sopiva siihen elämänhetkeen, varsinkin, jos lapsia siunaantuu, eikä katua sitä liittoa. Katua voi sitä, että jättää elämättä tai ei älyä erota aikanaan, jos liitto on ollut hirmuisen vaikea, mutta sellainen liitto, josta lapsia on syntynyt, ei voi olla kokonaan paha, koska siitä on ne lapset, joita ei muuten olisi. 

Niin syntynyt lapsi ei ole erehdys. Anteeksi, sanoin ehkä väärin. Tarkoitin sitä että tämä 74v isä olisi voinut suoda sen oikean onnen ehkä sille kuolleelle vaimolleenkin. Jos hän ei enää halunnut kenties vanhenevaa ja sairastunutta vaimoaan ja ei halunnut erotakaan, niin vähin ja oikein mitä olisi voinut tehdä olisi ollut sanoa että minä kunnioitan sinua ja sinulla on oikeus hakea omaa onneasi tässä avioliitossa ja sitten kun sen löydät voidaan ehkä erota koska kun sinä kuolet aion toteuttaa niitä omia unelmiani. Oliko väärin pitää tämä vaimo kahlittuna liittoon missä ehkä ei ollut vuosiin oikeaa läheisyyttä ja uskotella hänelle rakkautta kun kuitenkin pystyi niin helposti vaihtamaan toiseen? Ainiin, miehet pystyy tekemään tämän mutta naisten on syytä olla hurskaita.  

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 15:38"]

Viimeksi on suudeltu pääsiäisenä 2004. Koskettelusta on varmaan ainakin pari vuotta.

En halua erota, koska en halua lapsilleni kahta kotia. Se on karmea kohtalo, säälin lasten kavereita, jotka ei pääse milloin minnekin kun on jokin tyhnä isäviikonloppu ja isä ei tietenkään suostu siirtämään sitä mihinkään.

Mieluummin uhraan itseni.

[/quote]

Joo itsensä uhraava äiti onkin lapsille paljon parempi vaihtoehto kuin kaksi kotia. Arvaa kadunko niitä vuosia kun itseni uhrasin...?  Elämäni surullisin tragedia- ja jälkeenpäin valkeni sekin kuinka paljon lapset siitä uhrautumisesta kärsivät. Kuin myös sekin että sillä haluttomalla miehelläni olikin sitten monenlaista säätöä. Sitä on erityisen mukavaa selvitellä niiden uhrattujen vuosien jälkeen.

[/quote]

Ei lapset kaipaa hellyyttä äidin ja isän välille, he kaipaavat turvallisen ja tutun kodin, mikä voi olla vaikeaa toteuttaa jos on kaksi eri kotia ja uusperhe. Jos äiti ja isä ei riitele jatkuvasti ja tulevat toimeen ei lapset kyllä huomaa että jotain on pielessä. Vanhemmiten tosin voi huomata että vanhemmat ovat olleet yhdessä vain lasten takia ja ehkä se vähän harmittaa mutta ei siitä aikuinen ihminen kärsi.

En minä koskaan ole nähnyt hellyyttä vanhempieni välillä, olin kuitenkin onnellinen lapsi ja pakko sanoa että olisin ollut murtunut jos he olisivat eronneet. Ei lapset näe asioita samanlailla kuin aikuiset. Typerää että eroa selitellään että se on lapsen parhaaksi, jos ei suhde aiheuta vaaraa tai häiriötä lapsella, kyllä se on aina itsekäs teko, mutta oman navan ympärillähän maailma nykyään pyörii. Oma etu tulee aina ennen kaikkien muiden.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 19:40"]

Mitä se opettaa lapsille? Lapsesi ei varmasti ole tulevaisuudessa hellivä ja rakastava puoliso. Minä uskon lapsen kasvavan kieroon, jos ei näe kotona vanhempien halaavan toisiaan tai antavan suukkoja. En tarkoita kielareita ja seksiä. Niitä lasten ei tarvitse nähdä.
Jos ei puolisot näytä rakkautta hellittelyillä niin miten sitte. "Hei eukko kahvis oli hyvää tänä aamuna" näinkö ja sitten ollaan umpi rakastuneita. Voisko joku kertoa?

[/quote]

En nyt ymmärrä miten seksittömyys veisi halaukset ja suukot. Meillä halataan paljonkin, vaikka viimeksi ollaan harrastettu seksiä noin puoli vuotta sitten....

Olemme tulleet miehen kanssa siihen tulokseen, että seksin osuus parisuhteessa on nostettu jalustalle. Mielestämme on väärä ajatus, että seksin määrä korreloisi hyvän parisuhteen kanssa. Me ollaan vapauduttu ajatuksesta, että seksiä pitäisi harrastaa toisen mieliksi tai että meidän tulisi huolestua jos on seksittömiä kuukausia. Parisuhde tarjoaa niin paljon muutakin kuten lämpöä ja läheisyyttä, keskustelua, hauskuutta jne. Ne on ainakin minulle itselleni tärkeämpiä kuin seksi. Seksi on toki kivaa ja ihanaa, mutta tarjoaa vain hetkellisiä onnen huippuja muutenkin hyvässä arjessa. 

Meillä siis saattaa mennä välillä kuukausi jopa kaksi ilman seksiä. Kumpikaan ei sitä edes pahemmin kaipaa. Välillä saattaa olla päivä, että toinen haluaisi kovasti, mutta toinen ei. Ollaankin sovittu, että enää ei tarvitse "antaa" toisen mieliksi. Joskus aikaisemmin se nimittäin vähenti seksistä nauttimista kokonaisuudessaan. Nyt kun seksiä on vain omasta oikeasta halusta, seksi on joka kerta todella hyvää ja laadukasta, vaikka sitä harvemmin onkin. Kuivien jaksojen jälkeen meillä yleensä on viikko seksiä lähes joka päivä ja sitten taas pitempi, vähintään viikon kaksi tauko.

Jaa. Olen 21-vuotias, enkä ole koskaan havainnut minkäänlaista seksuaalista toimintaa vanhempieni välillä. Läheisin toiminta on ollut poskisuudelma. Kumpikaan vanhemmistani ei vaikuta onnettomalta, vaikka tietenkään en tiedä miten todellisuudessa heidän seksielämänsä laita on. Tuskin se kuitenkaan kovin vilkasta on, nukkuvatkin monesti eri huoneissa ja molemmilla on oma elämä täynnä omia menoja. Olisin hyvin yllättynyt, jos he eroaisivat kun nuorin sisareni joskus muuttaa kotoa pois. Ihan turha olettaa, että seksitön liitto on onneton ja siten lapsetkin olisivat onnettomia.

Oma parisuhteeni kyllä kärsi raskaus- ja vauva-ajan seksittömyydestä. Eron partaalla käytiin, miehen aloitteesta. Nyt tässä vähitellen fiksaillaan asioita parempaan jamaan. Väitän tämän johtuneen meidän nuoresta iästämme ja valitettavasti miehen kyvyttömyydestä samaistua siihen, miten vauva sitoo äitiä ja miten kokonaisvaltaista se äitiyteen "hurahtaminen" voi alussa olla. Mutta se nyt on toinen tarina. Oman kokemukseni perusteella voisin luultavasti hyvin elää seksittömässä suhteessa, ainakin nyt tuntuu siltä. Riittäisi, että tiedän toisen silti rakastavan ja kunnioittavan minua.

Huh, aika karulta kuulostaa monenkin täällä olevan liitto minun korvaani, jolle seksi on oleellinen osa avioliittoamme. Joskus pääsi olemaan 2 viikkoa ilman seksiä, niin johan siinä jo savu nousi korvista. Ilmeisesti minä olen seksuaalinen olento moneen muuhun verrattuna ja mieheni myös. Ja meillä ei vuodet ole seksihaluja latistaneet, päinvastoin. Kesällä vietämme 15v hääpäivää ja seksielämämme on todella hyvää.

Mua ei ainakaan seksi/hyväilyä kiinnosta niin paljoa! Voisin elää kauankin ilman seksiä jos vaan noi lapset sais jollain muulla aikaseksi!! Seksi on jollain tasolla vastenmielistä puuhaa! Rakkautta voi muullakin tavalla näyttää! Ja joten ällöä kun lähemmäs 4-kymppiset harrastaa seksiä..yök!! 

En kestänyt, erosin. Nyt ihanaa kun saa muutakin hellyyttä ja lämpöä enemmän. 

meillä on nyt kohtuu seksitöntä, ikävä kyllä. silti halailua, suukkoja ja läheisyyttä paljon. en nyt jaksaa ruveta tilittämään ja analysoimaan syitä mutta jotain keskinäisiä ongelmia meillä on (mulla myös ollut vakavia tulehduksia jotka tehneet seksistä tuskallista, aika perseestä) ja haluamme niitä kyllä selvittää jottei tilanne olisi lopullinen. ehkä ap:n kysymys koski niitä jotka elävät seksittömästi ihan tyytyväisenä tai mitään asialle tekemättä? vai meinaatko että jos mies ei kuukauteen pysty niin ukko pihalle? jos on hyvä parisuhde ja puoliso niin ei sitä ihan heti viitsis vaihtoon laittaa, kyllä elämässä tulee vastaan tällasia ongelmia muitakin...parempi niitä on yrittää ratkaista kuin aina vaihtaa...  tosin meillä on nyt tässä mennyt jo reilu vuosi ellei kohta 2 :( tuntuu että jos ei asiaa saada kondiksee vuoden parin sisään niin pitää harlita sit uusiks. meillä ei kuitenkaan ole lapsia tai mitään 10v avioliittoa takana. kyllä mä haluaisin että pitkällä tähtäimellä puolison kaa seksiä olisi - mutta ap:nkin luulis tajuavan et ihmiset on erilaisia ja kaikille se tasan x kertaa viikossa ei ole edellytys. mulle esim. kerta viikkoon tai kahteenkin jopa vois olla riittävä. toivon parasta että saatais homma taas pyörimään...

Kevyesti.

Ihanan rentoa kun ei tarvitse stressata moisesta.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2012 klo 20:18"]

Jos se on nimetty, se on ns normaalista poikkeavaa. Niin se vaan on ettei ole ihmisessä kaikki kohdallaan jos ei ole seksiä. Ja ihme johtopäätöksiä täällä. En minä ole koskaan sanonut että seksittömyys on aina naisen syy. Mutta outoa on jos teille on uutinen että keskimäärin miehet ovat enemmän seksin perään. Eikös naisia ole 99.9% prostituoiduista! No joo. Selitelkää, kierrelkää ja kaarrelkaa. Rakkauteen kuuluu seksuaalinen halu. Sääli että jäätte paitsi niin useasta asiasta. Ap

[/quote]

nainen haluaa yhtä paljon seksiä kuin mies. mutta ei ehkä juuri sellaista seksiä kuin mies.

Vaimo sanoi, että häntä inhottaa kaikki seksiin viittaava.



Vaimo pyysi tänään minua vaihtamaan autoonsa kesärenkaat.



Totesin, että renkaanvaihto on aina inhottanut minua.

Mitä se opettaa lapsille? Lapsesi ei varmasti ole tulevaisuudessa hellivä ja rakastava puoliso. Minä uskon lapsen kasvavan kieroon, jos ei näe kotona vanhempien halaavan toisiaan tai antavan suukkoja. En tarkoita kielareita ja seksiä. Niitä lasten ei tarvitse nähdä.

Jos ei puolisot näytä rakkautta hellittelyillä niin miten sitte. "Hei eukko kahvis oli hyvää tänä aamuna" näinkö ja sitten ollaan umpi rakastuneita. Voisko joku kertoa?

Olemme olleet lähes 8 vuotta naimisissa ja viimeeksi minulla oli seksiä vaimoni kanssa huhtikuussa 2009. Sitä ennenkin tahti oli 1-2 kertaa vuodessa ja ainostaan seurustelumme alkuvaiheessa seksiä oli 4-8 kertaa kuussa.



Vaimoni kanssa päivittäin suutelemme, halailemme, nukumme lusikassa ja olemme muutoinkin toistemme lähellä esim. televisiota katsoessamme. Tämä ei kuitenkaan etene seksiin.



Ajoitukseni seksin harrastamisehdotukseni osalla on nähtävästi aina niin surkea, etten aikataulullisesti sovi vaimolleni. On joko vasta vaihdettu lakanat, vasta käynyt suihkussa, aikainen herätys, aamulla tarve nukkua pitkään, nälkä, jne. Vastaavasti en koskaan ymmärrä, milloin vaimollani tekisi mieli.



Joten viime vuodet ovat menneet minun tyydyttäessä itseäni, mutta silti pitäen läheisyyden parisuhteessamme. Välillä toki mietin itsekin, onko tilanteessamme jotain vialla.

ihmisiä ja parisuhteita. Seksitön avioliitto sopii joillekin ja he voivat olla jopa onnellisempia liitossaan kuin monet muut. Ehkä henkinen yhteys onkin haasteellisemmin saavutettava taso parisuhteessa ja se ei osu kuin harvojen kohdalle.