Miten joku voi elää naimisissa lähes ilman seksiä?

Terve aikuinen parisuhde, siihen kuuluu seksi. Tuollainen itsen uhraaminen on niin typerää marttyyriutta. Jos haluat että lapsesi tulee onnelliseksi, anna hänelle malli siitä tukemalla onnelliseksi. Uhrautumalla kasvavat uhrautujan. Lapsi ei todellakaan hyödy onnettomasta vanhemmasta.

tervettä aikuista parisuhdetta, koska seksiä on harvoin tai tuskin koskaan? Kumpi siinä uhraa elämäänsä, mies vai nainen? Kamala ajatella, että olen nyt viimeisenä 5 vuotena kasvatettu uhrautujaksi, koska vanhemmillani (ikää yli 80v) ei tiettävästi ole seksielämää ja se uhraus siis on nyt siirretty minulle. Äitini ei seksipuutteen takia vaikuta onnettomalta vaan enemmänkin siksi, että isäni on sairastellut paljon. AV palstan mukaan äitini tulisi siis hakea eroa isästäni, jotta en saa vääränlaista suhteenmallia. Voisiko olla niin, että elämässä voi olla tärkeämpiä asioita kuin seksi?

avioliitoista joihin ainakin mun mielestä kuuluu seksi tosi olennaisesti!

Kyllä mä ainakin koin että mun vanhemmat (lähinnä isä) oli onnettomia kun heillä fyysinen yhteys rajoittui avioliitossa vain halailuihin. Äidin kuoleman jälkeen 74v:nä otti itselleen upean viriilin ystävättären ja viimeiset 4 vuotta oli ilmeisen villiä menoa:D

Omassa ystäväpiirissä myös näitä "meille rakkaus on niin paljon muutakin kuin pelkkää seksiä!!" - upeita, urheilullisia ja älykkäitä pihtaavia naisia. Ja missä miehet - salasuhteessa.... Ja kukaan ei todellakaan uskoisi miehistä tätä!

Meillä avioliton ja rakkauden on todellakin pakko olla enemmän kuin seksiä, sillä sitä seksiä ei ole. Muuten upeaa suhdetta en halua rikkoa vaan olen sitten etsinyt siitä uusia ulottuvuuksia korvaamaan seksin puutetta.

Myös miehissä on haluttomia ja etenkin kyvyttömiä, erittäin paljonkin, kun mennään yli 50-vuotiaisiin. Aihe on useille heistä niin arka, etteivät he hanki hoitoa tai lääkitystä, vaikka sitä olisi saatavissa. Täälläkin on ollut monta ketjua, joissa naiset kertovat miehensä haluttomuudesta ja/tai kyvyttömyydestä. Oma mieheni uskoo, että luonto on järjestänyt asian niin, että sitten, kun pennut on tehty, ei enää haluta eikä peli toimi. Aiemmin oli ihan normaali seksielämä.



Tätä on vaikea uskoa, kun itse on vielä viriilissä vaiheessa. En olisi itsekään uskonut.

En vaan halunnut exää yhtään. Hän sitten löysikin itselleen uuden naisen, ja mä olin ihan parka ja jätetty. Ymmärrän nyt, miten kauheaa se meidän avioliitto hänelle oli. En vaan tosiaan voinut sille mitään että hän ei mua sytyttänyt ei sitten millään.



Nykyisessä suhteessa meillä halut kohtaa ja seksiä (ja tietty läheisyyttä ja hellyyttä muutenkin) on sopivasti. Olis ihan kauheeta, jos mun mies olis mulle yhtä kylmä, kuin mä olin exälle. Kyllä vaan hakisin sitä erotiikkaa sitten jostain muualta.

vähällä seksillä. Meistä kumpikaan ei ole kovin aktiviinen, mutta pitkässä suhteessa on ollut vaiheita jolloin jompikumpi on ollut aktiivisempi kuin toinen. Kumpikaan ei silti sano ei toiselle, jos toinen ehdottaa (ellei ole jotain todella hyvää syytä).



Mieluummin eroaisin kun alkaisin harrastaa seksiä enemmän kuin haluan. Se on niin henkilökohtaista aluetta etten sietäisi mitään painostusta.

kenen reikää se kutittaa jos jotkut vaan ei ole mitään aropupuja?

ei ole pitkä aika ja meillä se voi ihan helposti hujahtaa niin ettei kummallekaan muistu edes mieleen koko asia.

ei ainakaan ole niin höttöpinnallinen, että jompi kumpi alkaisi tiuskimaan, jos ei seksiä kuulu. Jos ap sulla on mies, joka pitää mykkäkoulua jos ei seksiä kuulu muutamaan viikkoon (!), niin sellaisen ääliön voi aina vaihtaa.

Minusta on ihan normaalia, että seksissä voi tulla jopa 2-3 kuukauden tauko. En kerrassaan tajua niitä jotka pökkii monta kertaa kuukaudessa, ei tulisi mieleenkään.

ja elän seksillisessä liitossa silti musta aika ikävää ap:lta haukkua aseksuaaleja poikkeaviksi. Kukin tavallaan. Se on ikävää jos ihmiset kärsivät suhteessaan seksittömyydestä mutta mitä ikävää siinä on jos se on parisuhteen osapuolille ok. Turha musta sanoa, että normaali nainen ja mies sitä ja tätä...

Mä kärsin aivan valtavasti, tosin enää en jaksa olla vihainen, mutta en silti aio rikkoa muuten mahtavaa liittoa pelkän seksittömyyden takia.

kenen reikää se kutittaa jos jotkut vaan ei ole mitään aropupuja?

Asia on tietysti eri, jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat aseksuaaleja.

ei ainakaan ole niin höttöpinnallinen, että jompi kumpi alkaisi tiuskimaan, jos ei seksiä kuulu. Jos ap sulla on mies, joka pitää mykkäkoulua jos ei seksiä kuulu muutamaan viikkoon (!), niin sellaisen ääliön voi aina vaihtaa.

Minusta on ihan normaalia, että seksissä voi tulla jopa 2-3 kuukauden tauko. En kerrassaan tajua niitä jotka pökkii monta kertaa kuukaudessa, ei tulisi mieleenkään.

Ei se 3 kuukauden tauko nyt kovin normaalia ole. Itse olisin aivan fyysisesti jo kipeä 3 kk tauosta. Kai minä nyt käsitän että jokin lapsiveden meno rv 20 tarkoittaa selibaattia mutta se ei olekaan normaali tila. Minun onneni ja minun mieheni onni on että meillä on ihana suhde johon kuuluu seksi. Mykkäkoulut tosin eivät :) ap

Meillä avioliton ja rakkauden on todellakin pakko olla enemmän kuin seksiä, sillä sitä seksiä ei ole. Muuten upeaa suhdetta en halua rikkoa vaan olen sitten etsinyt siitä uusia ulottuvuuksia korvaamaan seksin puutetta.

salilla ja golfkentällä jne jne. Korvikkeeksi aika heikkoa:)

epänormaalin? Sekö, että se olisi sinulle pitkä aika?

ei ainakaan ole niin höttöpinnallinen, että jompi kumpi alkaisi tiuskimaan, jos ei seksiä kuulu. Jos ap sulla on mies, joka pitää mykkäkoulua jos ei seksiä kuulu muutamaan viikkoon (!), niin sellaisen ääliön voi aina vaihtaa. Minusta on ihan normaalia, että seksissä voi tulla jopa 2-3 kuukauden tauko. En kerrassaan tajua niitä jotka pökkii monta kertaa kuukaudessa, ei tulisi mieleenkään.

Ei se 3 kuukauden tauko nyt kovin normaalia ole. Itse olisin aivan fyysisesti jo kipeä 3 kk tauosta. Kai minä nyt käsitän että jokin lapsiveden meno rv 20 tarkoittaa selibaattia mutta se ei olekaan normaali tila. Minun onneni ja minun mieheni onni on että meillä on ihana suhde johon kuuluu seksi. Mykkäkoulut tosin eivät :) ap

ei ainakaan ole niin höttöpinnallinen, että jompi kumpi alkaisi tiuskimaan, jos ei seksiä kuulu. Jos ap sulla on mies, joka pitää mykkäkoulua jos ei seksiä kuulu muutamaan viikkoon (!), niin sellaisen ääliön voi aina vaihtaa. Minusta on ihan normaalia, että seksissä voi tulla jopa 2-3 kuukauden tauko. En kerrassaan tajua niitä jotka pökkii monta kertaa kuukaudessa, ei tulisi mieleenkään.

Ei se 3 kuukauden tauko nyt kovin normaalia ole. Itse olisin aivan fyysisesti jo kipeä 3 kk tauosta. Kai minä nyt käsitän että jokin lapsiveden meno rv 20 tarkoittaa selibaattia mutta se ei olekaan normaali tila. Minun onneni ja minun mieheni onni on että meillä on ihana suhde johon kuuluu seksi. Mykkäkoulut tosin eivät :) ap

ja avioliitot ovat erilaisia. On suhteita, joissa seksi on sivuosassa ja se toinen ihminen kokonaisuutena on tärkeämpi kuin pelkkä seksi.

Ei ole olemassa mitään normaaliksi määriteltyä halun määrää eikä mitään normaaliksi määritettyä seksin määrää. Hyvä niin. Jos olisi, suurin osa ihmisistä joutuisi elämään elämää, joka täyttyisi pakoista ja normeista.

Elän seksittömässä liitossa, mutta mieleeni ei ole kertaakaan tullut, että minun pitäisi jättää kaikki tämä yhteinen vain siksi, että seksiä ei ole. Rakastan puolisoani. Se on enemmän kuin vain seksi.

Ihmeellistä, miten seksitön suhde muuten yleensä laitetaan pihtaavan vaimon syyksi. No, minulla on mies, jota ei ole seksi koskaan kummemmin kiinnostanut, näitäkin on.

Viimeisestä kerrasta on puolisen vuotta, loka-marraskuussa se taisi olla. Itse olen oppinut olemaan seksittä, olen pikku hiljaa tottunut siihen. Ehkä kesällä taas, silloin yleensä onnistaa ainakin muutaman kerran;-)

t. yli 15v yhdessä ja hellyyttä on onneksi muuten...

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:59"]

Ja se jonka isä otti 74v ikäisenä uuden nuoren vaimon niin hyvä sulle tietää varmaan sitten että äitisi ei ollutkaan se todellinen rakkaus isällesi. Ja sinun syntymäsi olikin ehkä erehdys?

[/quote]

Ikinä en osais noin rumasti ajatella. Hyi. 

Ei tietenkään kenenkään syntymä ole erehdys! Raskaus voi olla vahinko jne. mutta syntynyt lapsi ei koskaan. Minusta on paljon parempi ajatella, että joku ihminen on sopiva siihen elämänhetkeen, varsinkin, jos lapsia siunaantuu, eikä katua sitä liittoa. Katua voi sitä, että jättää elämättä tai ei älyä erota aikanaan, jos liitto on ollut hirmuisen vaikea, mutta sellainen liitto, josta lapsia on syntynyt, ei voi olla kokonaan paha, koska siitä on ne lapset, joita ei muuten olisi. 

[/quote]

Joo noin tyhmästä kommentista ei voi edes loukkaantua.... Olin vanhempieni ainokainen 8 km jälkeen. Ilmeisesti tuossa vaiheessa äitini "väsyi" hellyyteen ja sen osoittamiseen isälleni.

Äitini oli isäni suuri rakkaus, isä oli uskollinen äidille kaikki yhdessäolovuodet. Mutta jälkikäteen ymmärsin kuinka paljon hän oli kärsinyt läheisyyden puutteesta. He olivat loistava, ihana ja työteliäs pari mutta hyvin hyvin harvoin näin heidän edes halailevan! Kumppaneita ja puolisot, ihanat vanhemmat mutta ei muuta.

Siksi olikin niin ihana nähdä isän heräävän eloon kaikin tavoin viimeisen 4 vuoden aikana:) Hän oli kuin pikkupoika, ihastunut, rakastunut ja täysin hullaantunut tuohon ystävättäreensä. He tekivät kaikkea sitä kivaa mihin äitini ei jaksanut tai halunnut lähteä mukaan (siis muutakin kuin seksiä), hulluttelivat ja nauttivat elämästä.

Olen suunnattoman onnellinen että isäni sai elää tuon ja surullinen äitini puolesta kun hän ei ilmeisesti koskaan oppinut nauttimaan hellyydestä ja läheisyydestä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 08:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 16:59"]

Ja se jonka isä otti 74v ikäisenä uuden nuoren vaimon niin hyvä sulle tietää varmaan sitten että äitisi ei ollutkaan se todellinen rakkaus isällesi. Ja sinun syntymäsi olikin ehkä erehdys?

[/quote]

Ikinä en osais noin rumasti ajatella. Hyi. 

Ei tietenkään kenenkään syntymä ole erehdys! Raskaus voi olla vahinko jne. mutta syntynyt lapsi ei koskaan. Minusta on paljon parempi ajatella, että joku ihminen on sopiva siihen elämänhetkeen, varsinkin, jos lapsia siunaantuu, eikä katua sitä liittoa. Katua voi sitä, että jättää elämättä tai ei älyä erota aikanaan, jos liitto on ollut hirmuisen vaikea, mutta sellainen liitto, josta lapsia on syntynyt, ei voi olla kokonaan paha, koska siitä on ne lapset, joita ei muuten olisi. 

[/quote]

Joo noin tyhmästä kommentista ei voi edes loukkaantua.... Olin vanhempieni ainokainen 8 km jälkeen. Ilmeisesti tuossa vaiheessa äitini "väsyi" hellyyteen ja sen osoittamiseen isälleni.

Äitini oli isäni suuri rakkaus, isä oli uskollinen äidille kaikki yhdessäolovuodet. Mutta jälkikäteen ymmärsin kuinka paljon hän oli kärsinyt läheisyyden puutteesta. He olivat loistava, ihana ja työteliäs pari mutta hyvin hyvin harvoin näin heidän edes halailevan! Kumppaneita ja puolisot, ihanat vanhemmat mutta ei muuta.

Siksi olikin niin ihana nähdä isän heräävän eloon kaikin tavoin viimeisen 4 vuoden aikana:) Hän oli kuin pikkupoika, ihastunut, rakastunut ja täysin hullaantunut tuohon ystävättäreensä. He tekivät kaikkea sitä kivaa mihin äitini ei jaksanut tai halunnut lähteä mukaan (siis muutakin kuin seksiä), hulluttelivat ja nauttivat elämästä.

Olen suunnattoman onnellinen että isäni sai elää tuon ja surullinen äitini puolesta kun hän ei ilmeisesti koskaan oppinut nauttimaan hellyydestä ja läheisyydestä.

[/quote]

69 jatkaa vielä siis isäni oli 74v ja uusi kumppani 70v - ei niin hirveän nuori:D

No, meillä harrastetaan seksiä 2-3 kertaa kuussa, 2 viikon tauot eivät ole mitenkään vieraita.

Meillä halaillaan, suukotellaan ja hellitellään päivittäin.

Ei seksittömyys automaattisesti tarkoita sitä, että läheisyys unohtuu.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 21:27"]

Oma parisuhteeni kyllä kärsi raskaus- ja vauva-ajan seksittömyydestä. Eron partaalla käytiin, miehen aloitteesta. Nyt tässä vähitellen fiksaillaan asioita parempaan jamaan. Väitän tämän johtuneen meidän nuoresta iästämme ja valitettavasti miehen kyvyttömyydestä samaistua siihen, miten vauva sitoo äitiä ja miten kokonaisvaltaista se äitiyteen "hurahtaminen" voi alussa olla. Mutta se nyt on toinen tarina. Oman kokemukseni perusteella voisin luultavasti hyvin elää seksittömässä suhteessa, ainakin nyt tuntuu siltä. Riittäisi, että tiedän toisen silti rakastavan ja kunnioittavan minua.

[/quote]

"Miehen kyvyttömyys samaistua"? Yhtä lailla sinulla on kyvyttömyys samaistua täysin normaaleihin, seksuaalisiin tarpeisiin. Tosin eihän se ihme ole kun ilmoitat voivasi elää seksittömässä suhteessa jo tuossa iässä. Eroon tuo tulee johtamaan ennemmin tai myöhemmin, miehen kuin miehen kanssa :)

Minulle seksi on paitsi perustarve, myös tapa osoittaa läheisyyttä, luottamusta, rakkautta ja kiintymystä. Kun tulen torjutuksi, minulta viedään mahdollisuus ilmaista tunteitani siten kuin minulle on luonnollista. Se tuntuu todella pahalta. En halua olla liitossa, jossa emme harrastaisi seksiä useamman kerran viikossa. Kyllä arki sujuu aina sitä paremmin, mitä vähemmän aikaa rakastelusta on kulunut.