Onko saksanpaimenkoira oikeasti niin hirveä koira?
Mitä täällä väitetään? Itse olen aina pitänyt kyseisestä koirasta, enkä ymmärrä tätä spk vihaa täällä.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Saksanpaimenkoirathan on ihania!
Keskitysleirin tappajakoirija.
Vierailija kirjoitti:
Eihän koirarodussa sinänsä ole muuta vikaa kuin liiallisesta näyttelyjalostuksesta johtuvat selkä- ja lonkkaongelmat ja allergiat. Saku on kuitenkin työkoira eikä sitä kuulu ottaa sohvakoiraksi tai pihalle häkkiin louskuttamaan. Sakulle tai muillekaan työkoirille ei riitä se aamun ja illan vartin pissalenkki ja puolen tunnin -tunnin kävelylenkki illansuussa vaikka ne ehkä seurakoiratyyppisille roduille riittävätkin. Työkoiran kanssa on tehtävä töitä: tokoa, jäljestämistä tms. päivittäin tai ainakin useita kertoja viikossa, lisäksi paljon fyysistä toimintaa.
Tykkään rodusta, mutta vain käyttökoirista. Näyttelykoirat on jalostettu sairaiksi, miksei tähän puututa?
Sukulaisella oli useampikin koko ikänsä, yksi kerrallaan. Muuten kiltti ja uskollinen kotikoira, mutta saksanpaimenkoira vaatii jotain hommaa ja yhteistä tekemistä. Muuten turhautuu ja on hankala. Joku niistä oli aika haukkuherkkä. Itselleni en ottaisi, mutta mukavia koiria nekin ovat, kun on koulutettu.
Lapsuudessani naapuristossa oli eräs talo, jossa asui saksanpaimenkoirauros. Oli hyvin reviiritietoinen ja piti maantietäkin reviirinään tietyltä matkaa, joten ajoi kovasti haukkuen ja muristen takaa niin autot, pyöräilijät kuin jalankulkijatkin, mutta ei ikinä astunut sen oman näkymättömän rajansa yli. Ei se tietääkseni ketään ikinä purrut, mutta lapsia pelotti koulumatkalla kulkea siitä, kun koira ahdisti kannoilla, kunnes oli menty kyllin kauas.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on huonoja kokemuksia kyseisestä rodusta. Miehellä oli sakemanni uros. Jatkuva piippaaminen, levoton pyöriminen. Melkein koko ajan piti komentaa maate että rauhottuis. Sitten se alko jossain vaiheessa murisemaan mulle ja jopa miehelleni. Ihan hampaat irvessä ja puri mua sormesta ja rääpäsi kulmasta. Rasittava koira. En tiedä mikä sille tuli, oisko ollu kipuja, johtajuusongelmia tms. Mut ei sopinu mun miehelle muutenkaan koko koira, kun ei se koskaan sen kans touhunnu mitään. Ei tuollanen koira sovi sohvaperunan kaveriksi. Tarttee liikuntaa ja paljon aktivointia jotta siitä ei tulis tollanen seko. Ikävä kyllä monet ihmiset hankkii tollasen hevosen kokosen koiran ku on niin siistii omistaa iso koira. Huoh.
Ihan oikeassa olet että ei sohvaperunan kaveriksi. Kyseinen koira alkaa käyttäytyä kuvailemallasi tavalla, jos sillä ei ole tekemistä. Rotu on palveluskoirarotu, se pitää kouluttaa, se on hyvin älykäs ja tarvitsee älytöitä ja lenkkeilyä, ei se ole sohvakoira. Ja se voi ottaa itse johtajuuden, jos kukaan perheessä ei ota sitä sen suhteen.
1. sakuni kanssa harrastin tottista, kelkan vetoa ja sienestystä. Koira oli tosi innoissaan, kun pääsi kelkan eteen vetokoiraksi. Ja ikinä ei mulla ole ollut niin isot sienisaaliit kuin koiran kanssa.....2. sakustani tuli muoto- ja käyttövalio.
Oikeissa käsissä ihania, tottelevaisia ja uskollisia koiria. Väärissä taas saattavat olla t appavan vaarallisia.
Sakemanni voi olla aivan hirveä koira, tai sitä sitten likipitäen paras mitä löytyy. Yleensä siltä väliltä. Meillä on saksanpaimenkoiria jo kun synnyin, itselläni on ollut niitä 25 vuoden ajan. Eli olen aika puolueellinen.
Ei, jos se on kasvatettu oikein. Nehän on vallan suloisia, jos kasvatus on hoidettu niinkuin pitää.
Elämäni paras koira. Saku. Ikävä on vaikka on jo kauan aikaa nukkunut pois.
Älykkäin olio mitä tiedän.
Sakusta saa itselleen parhaan ystävän, oman mielen jatkeen. Saa ehkä muistakin koirista, mutta sakun koulutettavuus on aika omaa luokkaansa. Ensimmäinen oma koirani oli saksanpaimen. Kasvoin sen kanssa nuoresta aikuisesta perheenäidiksi. Koirani kuolemasta on jo kauan, mutta yhä edelleen ikävöin sitä ja kaipaan yhteistä aikaamme.
Älykäs, oppivainen ja uskollinen. Saksanpaimenkoira on lempeänluontoinen ja voimakas paimennusvietti. Vahva koira vaatii koulutuksen ja kotikasvatuksen. Toiset spkoirat on luonnostaan vilkkaita toiset rauhallisempia. Väärissä käsissä mikä tahansa koira menee pilalle.
Se on Adolf Hitlerin aikaansaannos.
Yleisemminkin kaikki muutkin keskikokoiset ja isot koiruudet ovat per-r-r-r-keleitä.
Nirri pois sellaisilta.
Mr. Luger
Vierailija kirjoitti:
Se on Adolf Hitlerin aikaansaannos.
Yleisemminkin kaikki muutkin keskikokoiset ja isot koiruudet ovat per-r-r-r-keleitä.
Nirri pois sellaisilta.
Mr. Luger
Ei ollut herra H: aikaansaannos. Paljon vanhempaa perua, vanhoista saksalaisista paimenkoiralinjoista jalostettu, lopullisen "luomistyön" teki ratsumestari Max von Stephanix.
Mitä ihmeen vihaa? En ole törmännyt arjessani vihaa jotain tiettyä rotua kohtaan, ehkä pitbulleja jne kohtaan varovaisuutta. Kun olin lapsi, meilläkin oli saksanpaimenkoira ja isäni oli vartija, koira oli hyvin koulutettu ja tottelevainen. Eikä todellakaan koulutettu "huonolla tapaa" kuten mediassa oli välilllä juttua. Isollekin ja voimakkaalle koiralle voi tulla jokin aivoihin vaikuttava sairaus, jolloin siitä tulee "Cujo". Mutta harvemminpa näin käy ja siten monet isot koirat, vartioviettisetkin ovat mitä parhaimpia lemmikkejä. Ellei omistajansa sitten tee koirista jotain muuta, toki syy on tällöin omistajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on Adolf Hitlerin aikaansaannos.
Yleisemminkin kaikki muutkin keskikokoiset ja isot koiruudet ovat per-r-r-r-keleitä.
Nirri pois sellaisilta.
Mr. Luger
Ei ollut herra H: aikaansaannos. Paljon vanhempaa perua, vanhoista saksalaisista paimenkoiralinjoista jalostettu, lopullisen "luomistyön" teki ratsumestari Max von Stephanix.
Siis piti olla Stephanitz.
Hirveä rotu.Sairaita,kova vartioimisvietti ja paljon mielenvikaisuutta.
Minun kimppuuni hyökkäsi tuttu tällainen repien reiteni ja purren vatsaani.
Ja toinen tapaus oli irti pihalla ja hyökkäsi kiinni olevan koirani kimppuun,kun kävelimme ohi.
Luihu,pelottava rotu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saksanpaimenkoirathan on ihania!
Keskitysleirin tappajakoirija.
Spk:t ovat oppivaisa. Keskitysleirin korat oli opetettu tappamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sakusta saa itselleen parhaan ystävän, oman mielen jatkeen. Saa ehkä muistakin koirista, mutta sakun koulutettavuus on aika omaa luokkaansa. Ensimmäinen oma koirani oli saksanpaimen. Kasvoin sen kanssa nuoresta aikuisesta perheenäidiksi. Koirani kuolemasta on jo kauan, mutta yhä edelleen ikävöin sitä ja kaipaan yhteistä aikaamme.
Miksi et halunnut uutta koiraa?
Tästä rodusta oli jo vuosia sitten juttu,että ei voi käyttää opaskoirana,koska liian suojelevainen.
Eikä myöskään poliisit ym.käytä enää juurikaan,koska niin lyhytpinnainen.
Jalostettu pilalle.
Super vanha aihe mutta nyt kun se kerran on nostettu niin vastaan minäkin. Oikeissa käsissä saksanpaimenkoira on aivan ihana koira, mutta harmillisesti myös monet ottavat sen ns vääriin käsiin ja sit tulee just niitä jotka on aggreja ihan kaikelle ja haukkuu ja murisee.