Mitä haluaisit että sinulta pyydettäisi anteeksi?

Pääsääntöisesti en murehdi menneitä sanomisia tai tekemisiä ja ne joita murehdin ovat edelleen niin kipeitä, että en halua antaa anteeksi ja siksi en toivo anteeksipyyntöä.

En kyllä pysty antamaan anteeksi, mutta vihani ehkä vähän laantuisi. Hän on tuhonnut elämäni ja samalla myös omien lapsiensa. Lapset eivät vielä kärsi, mutta viimeistään kun aikuistuvat.

En haluaisi olla katkera. Pelkään näin kumminkin tulevan käymään.

kuulutko sinäkin niihin joilta on pyydetty anteeksi liian epäspesifisesti ja vääriä asioita?

Hän oli minulle erittäin tärkeä, mutta samaan aikaan hän käytti minua hyväkseen. Tahtoisin että hän kertoisi minulle että hän oikeasti välitti minusta jossakin välissä. Tahtoisin että hän pahoittelisi sitä kaikkea mielipahaa mitä hän minulle aiheutti.

Mutta joo, turha odottaa sellaista, pistin välimme poikki kun sain tietää näistä hänen uusista pulistaan

äiti pyytäisi anteeksi sitä, ettei osaa rakastaa minua vaan on minulle ilkeä.

Ja isäni tunneköyhyttään, sitä että ei välitä kuin itsestään.

koska olen suoraan sanonut, mitä olen pitänyt loukkaavana ja mitä toivoisin pyydettävän anteeksi.

Tarkoittamani henkilö on kehitellyt ihan oman version siitä, mistä minun hänen mielestään pitäisi olla loukkaantunut, ja pyytelee sitä jo automaatin tai kumileimasimen lailla anteeksi ihan liukuhihnalta. Olen kuullut saman litanian jo sen verran monta kertaa, että se alkaa olla koomista.

Oikeasti pidän sitä kusipäisyyden ja ylimielisyyden ilmentymänä. Tarkoitus ei ole saada mitään hyvää aikaan, vaan lausua tyhjänpäiväista sanahelinää ja sen kautta esiintyä parempana ihmisenä kuin on. "Mutta mihänän olen pyytänyt anteeksi."

Oletko varma että tarkoittamasi ihmiset ymmärtävät mitä pahempaa ovat tehneet?

On ärsyttävää että jotkut pyytävät anteeksi vääriä asioita ja sitten odottavat siitä itselleen kunniaa, vaikka hyvin tietävät tehneensä jotain muuta pahempaa. Jos haluaa jotain tuloksia, kannattaa pyytää anteeksi sitä mitä on varsinaisesti aihettakin pyytää, eikä sitä mitä on itsen kannalta helpoin ja kevyin pyytää.

Että miettitäis sitä mitä on tullut sanottua ja tehtyä suutuspäissään tai ajattelematta yhtään.Se parantaisi monen ihmisen välejä ja ilmapiiriä työpaikoilla ja suvun kesken.

Pieni vaiva mutta suuri merkitys.

Sitä, että äitini kohtelee minua kylmemmin kuin muita lapsiaan. On kateellinen ja katkera minulle monesta asiasta. Kohtelee myös lastani epäreilusti.



Sitä, että sisarukseni (puolisellaiset) eivät koskaan halua nähdä asioita minun kannaltani. Monet itkut olen itkenyt heidän itsekkyytensä ja epäreiluutensa takia.



Olen kyllä jo antanut anteeksi sekä äidilleni että sisaruksilleni. Joten enemmänkin toivoisin että he muuttaisivat käytöstään, mutta ei. Sama jatkuu.



Eli minun on vain hyväksyttävä, että olen heille yhdentekevä ihminen.



Niin olen tehnytkin, eikä olla nykyisin tekemisissä juuri ollenkaan, vain pakolliset kuviot.



Ja aina silloin tällöin itken itseni uneen vallitsevan tilanteen takia - vaikka kuinka olenkin aikuinen ja pyrkinyt hyväksymään tilanteen.



Toisia ei voi muuttaa, vain itseään voi.

- helluntailaisperheen lapset voisivat pyytää anteeksi, kiusasivat koko 9 vuotta koulussa, hakkasivat, ja nimittelivtät

- ex mieheni, huorittelua ja vähäarvoisena pitämistä

- entinen anoppi, samat asiat kuin ex mieheni

- työpaikkakiusaajani



mutta joo taitaa taivaalta sataa kultaa, ennen kuin anteeksipyyntö herahtaa

- helluntailaisperheen lapset voisivat pyytää anteeksi, kiusasivat koko 9 vuotta koulussa, hakkasivat, ja nimittelivtät

- ex mieheni, huorittelua ja vähäarvoisena pitämistä

- entinen anoppi, samat asiat kuin ex mieheni

- työpaikkakiusaajani

mutta joo taitaa taivaalta sataa kultaa, ennen kuin anteeksipyyntö herahtaa

Anopilla VL tausta, kaikki 4 poikaa juoppoja/narsisiin taipuvia, koko perhe oli kamalia kiroilijoita ja huutajia ja tappelijoita.

Huorittelu oli hyvin yleistä. Ei siihen mutta tarvinnut kuin sanoa mainoksessa esiintyvistä miesten farkuista että kivannäköiset, niin sai kuulla kunniansa.

Ei ihme että uskovaiset on minun silmissä epäluotettavaa sakkia.

tai edes jonkinlaista pahoittelua vanhempieni vuosikymmeniä kestäneestä alkoholin käytöstä, joka vääjäämättä on vaikuttanut jos ei luonteeseeni, niin elämääni.



Eronneet kauan sitten, tahoillaan alkoholisoituneet ja joita nyt yritän parhaani mukaan auttaa oman perhe-elämäni rinnalla. Äitini lopetti viinan juonnin 3 vuotta sitten (kun kaatui pahasti 2 kertaa ja löi päänsä), mutta sen tilalle tulleet muut ongelmat: masennus, muistiongelmat, yleinen terveydentila, osteoporoosi jne.. lista on pitkä. Isä käytännössä liikuntakyvytön: konttailee asunnossaan eikä suostu lääkäriin/sairaalaan, koska ei saisi siellä viinaa.



Olen jaksamisen rajoilla, ennenkaikkea henkisesti. Jos jompikumpi edes ottaisi puheeksi tilanteen, olisin jollain lailla siitä iloinen.

Mielestäni anteeksipyyntö on usein tarpeellinen, eikä pelkkää sanahelinää. Anteeksipyynnöllä viestitetään juurikin sitä, että ymmärretään, että on tehty väärin ja kadutaan sitä tekoa. Miten muuten se loukattu osapuoli tietäisi, mitä mieltä se "pahantekijä" tilanteesta on? Tietenkin tärkeintä on, että aidosti ymmärtää virheensä ja muuttaa käytöstään, mutta mielestäni on melkoista ylpeyttä ajatella, että anteeksipyyntö on tarpeeton. Anteeksi pyytäessään ihminenhän tavallaan asettuu loukkaamansa ihmisen alapuolelle, nöyrtyy myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Pyytämisen ajattelenkin tällä tavalla symbolisena, ei niin, etä konkreettisesti pyydetään jotain virallista anteeksiantoa.



Toisaalta anteeksipyyntö on mielestäni usein tärkeää myös sille pyytävälle osapuolelle. Kaikki tekevät virheitä, isoja ja pieniä, ja jotkut saattavat vaivata pahastikin. Anteeksipyyntö nimen omaan auttaa ihmistä jättämään ne asiat menneisyyteen ja siirtymään eteenpäin.

Toisaalta anteeksipyyntö on mielestäni usein tärkeää myös sille pyytävälle osapuolelle. Kaikki tekevät virheitä, isoja ja pieniä, ja jotkut saattavat vaivata pahastikin. Anteeksipyyntö nimen omaan auttaa ihmistä jättämään ne asiat menneisyyteen ja siirtymään eteenpäin.

Mielestäni myös joskus anteeksipyytämättä jättäminen vastaavasti ilmentää henkilön halua takertua itse lausumiinsa loukkauksiin ja ylläpitää niillä näennäistä sidettä loukkaamaansa ihmiseen. Ylläpitää omassa mielessään näennäistä valtasuhdetta, joka on kauan sitten lakannut olemasta (tai jota ei ole ehkä koskaan ollutkaan), koska loukkaaja jotenkin tarvitsee sitä itsensä pönkittämiseen.

ja sitten odottavat siitä itselleen kunniaa, vaikka hyvin tietävät tehneensä jotain muuta pahempaa.



Jos haluaa jotain tuloksia, kannattaa pyytää anteeksi sitä mitä on varsinaisesti aihettakin pyytää, eikä sitä mitä on itsen kannalta helpoin ja kevyin pyytää.

että minua on lyöty lapsena, haukuttu maan rakoon ja tapettu minun itsetuntoni. Sitä, että äitini on ollut suorastaan julma ja ilkeä. Sitä että se oma paha olo on pitänyt purkaa minuun.

epäreiluutta

...puolisoni ex-vaimo pyytäisi minulta anteeksi miten estoitta hän vihaili minulle heidän eronsa jälkeen. En nyt tähän ala kertoa olosuhteita mutta suinkaan ei ollut niin että minä olisin ollut erityisen syyllinen eroon. Nykyään tulemme hyvin toimeen, mutta siitä noin vuoden mittaisesta jaksosta on jäänyt haavoja.



Haluaisin sanoa hänelle, että ymmärrän että joskus ihminen on tunteidensa vietävissä eikä voi sille mitään, mutta että jotkut tilanteet joissa minulle ei voinut edes "moi" sanoa olivat törkeitä, mutta että nyt kun pyydät anteeksi tuntuu paremmalta ja olen halukas antamaan anteeksi.

törkeitä sanojaan.

en tarvitse anteeksipyyntöjä

Ja niitä on paaaaaaaljon!