Lue keskustelun säännöt.
mies ei haluakaan lasta
30.04.2012 |
Olisko jollakin antaa neuvoa, ollaan kolmekymppinen pari, oltu yhdessä vuosi. mulla on kaksi lasta edellisestä liitosta ja mies rakastaa niitä ja on niiden kanssa todella ihana. vuoden vaihteessa tulin vahingossa raskaaksi, josta mies oli ihan innoissaan, sanoi heti, ettei aborttia missään nimessä. raskaus meni kesken viikolla 8. silloin sovittiin, että jätetään ehkäisy pois ja uusi saa tulla jos on tullakseen. muutettiin yhteen, sen jälkeen on ollut vähän alamäkeä ja riitoja, mun mielestä sellasta normaalia suhteen kasvukipua, mies pitää pahempana, mutta rakastaa kuulemma silti. pari viikkoa sitten mies sanoi, ettei varmaan haluakaan omaa lasta, sitten yhdessä päätettiin aloittaa pillerit uudelleen seuraavista kuukautisista. eipä tullut kuukautisia, vaan pari päivää sitten huomasin olevani raskaana. nyt mies ei haluakaan lasta, enkä minä pysty aborttiin, mies ei kuulemma ole enää varma haluaako minuakaan, kun on ollut riitoja.... mitä ihmettä nyt teen...?
Kommentit (32)
niin ettei hänestä tule tuollaista ap:n miestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos kaikille neuvoista, en ole pystynyt asiaa oikein muualla purkamaan. tänään kyllä puhuin asiasta äidilleni, ja hän lupasi tukiverkon olevan kunnossa miten vaan asian kanssa päätänkin. olen vahvasti sitä mieltä, että mies saa ottaa tai jättää, meidät molemmat!
mitään ehkäisyä sen jälkeen kun päätitte aloittaa pillerit seuraavistasta kk, jotka eivät tulleetkaan? Siis että saiko lapsi alkunsa ehkäisemättömästä seksistä? Silloin ei miehellä pitäisi olla mitään valittamista..
Jäin miettimään miten ihmeessä aikuisen pariskunnan suhteessa nainen tulee peräti kaksi kertaa vahingossa raskaaksi. Oletko rehellinen itsellesi, kaksi vahinkoa, onko ihan tosi? Mutta kerrot toisin, että harrastitte tässä toisessakin vahinkoraskaudessa seksiä molemmat tietoisena että teillä ei ole ehkäisyä. Siis raskaus olisi molempien tietoisen toiminnan seuraus.
Tilanne että aikuisten suhteessa toisena päivänä halutaan lasta ja sitä seuraavana ei sitten halutakaan, kuulostaa oudolta. Jos mieltään vaihtava on vain miehesi, aikamoisen tuuliviirin olet löytänyt. Voi todeta, että vakavissa asioissa aikuisella tulisi olla vakava j mietitty mielipide, sillä seurauksista aikuinen vastaa itse.
On hyvä analysoida varmasti oikein se tosiasia miten miten raskaus alkoi, yksin naisen halusta ja naisen toiminnasta johtuen, yhteisestä päätöksestä, vaiko yhteisestä tietoisesta päätöksestä harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Kerrot että harrastitte tässä toisessa vahinkoraskaudessa seksiä molemmat tietoisena että ei ole ehkäisyä. Siis raskaus olisi molempien tietoisen toiminnan seuraus.
Jos näin on, ei sinulla pitäisi olla hätää, sillä aikuinen mies ymmärtänee että on vastuussa omasta toiminnastaan ja voi ymmärtää, että ei voi yksin päättää abortistakaan.
Yleisellä tasolla ,kannattaa paneutua miehen asemaan, jos tilanne on naisen oma päätös. Tunnen tilanteita joissa mies ei ole halunnut raskautta, mutta lapsi on tullut. Kun se on tullut siten että häntä on huijattu luulemaan ehkäisyn olevan kunnossa, mies on oikeutetusti katkera, eikä rakkaus lapseen korjaa katkeruutta äidin katalaa käyttäytymistä kohtaan. Katkeruus voi näkyä siten, että mies ei käyttäydy perheessa kuten isältä ja aviopuolisoltaa voisi toivoa, katkeruus voi erottaa parin henkisen yhteyden toisistaan ja keskinäinen kunnioitus jää suhteesta puuttumaan. Jos pakottaa miehen isäksi, voi varautua siihen että saa perheeseensä ehkä huonon isän. Jos et halua aborttia, varautuisin sinuna yksinhuoltajan asemaan, ja antaisin miehen itsenä vapaasti päättää mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viestistäsi sai sen käsityksen että olette seurustelleet vuoden, mutta vasta äskettäin muutitte saman katon alle. Kannattaa muistaa, että on ihan eri asia asua lasten kanssa saman katon alla kuin seurustella yksinhuoltajan kanssa (eli on se oman kodin rauha kuitenkin tarvittaessa..) eli miehellesi on voinut olla jo aika iso järkytys sekin millaista elämä on lasten kanssa 24/7. Kenties se sai hänet empimään haluaako lasta kuitenkaan ollenkaan...
Siis pointtini on, että on eri asia olla lasten kanssa silloin tällöin ...kuin asua saman katon alla etenkin kun kyse ei ole omista biologisista lapsista. Biologiset lapsetkin haastavat sietokykyä ja hermoja päivittäin.
itse olette leikkineet ehkäisyn poisjättämisellä. Nyt lapsi on tulossa ja on todella moraalisesti väärin abortoida vain siksi, ettei nyt huvitakaan.
Kyllä aikuiset ihmiset tietää, mitä voi tapahtua jos ilman ehkäisyä paneskelee.
Ja sanon tämän ihmisenä, joka on vakavasti harkinnut aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastitte seksiä ilman ehkäisyä? Siis oliko mies silloin vielä epävarma, vai miksette käyttäneet esim. kondomia?
Ollaan sovittu, että yritetään päästä kriiseistä yli, rakkaus ei kuitenkaan ole kadonnut, tuntuu vaan että arki on yllättänyt molemmat. abortilla en voi miestä pitää, enkä muutenkaan, jos niin ei ole tarkoitettu. en haluaisi häntä pakottaa vanhemmaksi, mutta abortti tuntuu mahdottomalta ajatukselta...
Ollaanko ihan varmasti yhdessä sovittu? Naisilla on usein tapana laittaa sanoja miehen suuhun "me sitä me tätä aina joka asiassa me" eikä mies jaksa joka kerta huomauttaa jos on jostain asiasta eri mieltä, sillä seurauksena on yleensä vain turhanpäiväinen ja voimia syövä riita. Eli onko tämä nyt varmaan yhdessä sovittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ensimmäinen raskaus oli todella vahinko, laastarit oli käytössä, mutta raskaaksi tulin! se raskaus johti keskenmenoon, jonka jälkeen yhteisellä päätöksellä jätettiin ehkäisy pois, kunnes mies pari viikkoa sitten ilmoitti että haluaa ehkäisyn takaisin, sen jälkeen ihan normisti silti päivittäin seksiä harrastettu kumpikin tietoisena siitä mihin se voi johtaa. raskaus ei siis ollut kummankaan yksin tekemä päätös, enkä ole salaa tai yksin omasta tahdostani raskaaksi hankkiutunut. mies sanoi, ettei raskaus tietenkään tullut yllätyksenä, mutta ei silti tässä tilanteessa haluaisi vauvaa... tälläinen lähtötilanne.. ja tuosta yhteenmuutosta, kyllä tässä on puoli vuotta silti saman katon alla oltu se 24/7, nyt siis kaksi kuukautta sitten muutettiin yhdessä isompaan koko porukka.
Ollaan sovittu, että yritetään päästä kriiseistä yli, rakkaus ei kuitenkaan ole kadonnut, tuntuu vaan että arki on yllättänyt molemmat. abortilla en voi miestä pitää, enkä muutenkaan, jos niin ei ole tarkoitettu. en haluaisi häntä pakottaa vanhemmaksi, mutta abortti tuntuu mahdottomalta ajatukselta...
Ollaanko ihan varmasti yhdessä sovittu? Naisilla on usein tapana laittaa sanoja miehen suuhun "me sitä me tätä aina joka asiassa me" eikä mies jaksa joka kerta huomauttaa jos on jostain asiasta eri mieltä, sillä seurauksena on yleensä vain turhanpäiväinen ja voimia syövä riita. Eli onko tämä nyt varmaan yhdessä sovittu?
miehen suusta: en halua luovuttaa, koska tämä on jotain suurta, otetaan rauhallisesti ja tehdään töitä, yritetään päästä tästä kriisistä yli. tämä siis sekä ennen, että jälkeen raskausuutisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta miehellä ole oikeutta vaatia aborttia, jos nainen ei sitä halua. Pakko ei tietysti ole parisuhteessakaan pysyä mutta on väärin syyllistää naista jos tämä ei tee aborttia, koska ei se mikään jälkiehkäisykeino ole.
tee lasta jota ette molemmat halua. Abortti ja sitten ehkäisy kuntoon. Suhteenne kaatuu varmasti jos pakotat miehen haluamattaan isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näistä nyt tulee vähän sellainen kuva, että minä tässä olen kamala, kun olen mennyt raskaaksi tulemaan ja mies raukka joutuu nyt kamalasti kärsimään, kun olen hänet tälläiseen tilanteeseen ajanut. eipä ole helppo päätös kumminkaan päin, en halua miestä menettää, mutta abortti on mielestäni todella vastuutonta tässä tilanteessa. eikä se mies mun kanssa abortin jälkeenkää pysy, jos ei ole pysyäkseen. tietääkö kukaan koskaan lapsia tehdessään kestääkö suhde ikuisesti? mä tässä lähinnä mietin, että olenko kamalampi jos "pakotan" miehen vanhemmaksi lapselle jonka hän on tieten siitänyt, vai teenko abortin ja kärsin siitä lopun elämääni... !?
näistä nyt tulee vähän sellainen kuva, että minä tässä olen kamala, kun olen mennyt raskaaksi tulemaan ja mies raukka joutuu nyt kamalasti kärsimään, kun olen hänet tälläiseen tilanteeseen ajanut. eipä ole helppo päätös kumminkaan päin, en halua miestä menettää, mutta abortti on mielestäni todella vastuutonta tässä tilanteessa. eikä se mies mun kanssa abortin jälkeenkää pysy, jos ei ole pysyäkseen. tietääkö kukaan koskaan lapsia tehdessään kestääkö suhde ikuisesti? mä tässä lähinnä mietin, että olenko kamalampi jos "pakotan" miehen vanhemmaksi lapselle jonka hän on tieten siitänyt, vai teenko abortin ja kärsin siitä lopun elämääni... !?
jos koet, että kärsisit abortista lopun ikääsi niin et tietenkään tee sitä, sanoipa muut mitä vaan. Sinähän sen päätät eikä mikään mies tai nettipalsta. Miehelle abortti on usein vähän sama asia kuin jälkiehkäisypilleri eikä mikään sen kummempi juttu, mutta jos se sinulle on mahd. elämän pilaava asia niin kai tajuat olla sitä tekemättä? Mun mielestä miehesi on yhtä lailla vastuussa koska ette käyttäneet edes ehkäisyä ja vaikka olisitte käyttäneet niin kyllä mieskin tietää että se voi pettää. Joten - älä tee aborttia jos et itse sitä halua. Mies voi häipyä, koska eihän häntä isäksi voi pakottaa, mutta varmaan mieluummin olet yksinhuoltaja kuin kärsit lopun ikäsi henkisesti?
Miestä niskasta kiinni ja kasvakoon aikuiseksi! Eihän tuollasella asialla voi soutaa ja huovata! Lapsi haluttiin, lapsi tulee, thats it!
En jumankauta miettis hetkeäkään aborttia miehen mielipiteen takia, varsinkin kun itse oli mukana suunnitelmassa. Miehet nyt vaan on välillä tuollasia ja sillon naisen täytyy käyttää järkeään miehenkin puolesta.
Olen itse kokenut lähes prikulleen saman tilanteen muutama vuosi sitten. Sanoin miehelle että itse päätät omasta elämästäs ja osallistumisesta lapsen elämään mutta lapsi on jo kasvamassa niin perua ei enää voi.
Mies sitten halusi jatkaa yhdessä omasta tahdostaan. Vaikeitakin aikoja on ollut mutta aina on niistä selvitty. Tällä hetkellä ollaan naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia jo kolme!
Miestä niskasta kiinni ja kasvakoon aikuiseksi! Eihän tuollasella asialla voi soutaa ja huovata! Lapsi haluttiin, lapsi tulee, thats it!
En jumankauta miettis hetkeäkään aborttia miehen mielipiteen takia, varsinkin kun itse oli mukana suunnitelmassa. Miehet nyt vaan on välillä tuollasia ja sillon naisen täytyy käyttää järkeään miehenkin puolesta.
Olen itse kokenut lähes prikulleen saman tilanteen muutama vuosi sitten. Sanoin miehelle että itse päätät omasta elämästäs ja osallistumisesta lapsen elämään mutta lapsi on jo kasvamassa niin perua ei enää voi.
Mies sitten halusi jatkaa yhdessä omasta tahdostaan. Vaikeitakin aikoja on ollut mutta aina on niistä selvitty. Tällä hetkellä ollaan naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia jo kolme!
aikalailla tuollaiset on omatkin ajatukset juuri nyt :) kiitos sulle tästä, rohkaisee!
- liian nopeasti muutitte yhteen
- liian nopeasti "raskauduitte"
- ette käyttäneet ehkäisyä
- ette tunnu soutamiselta ja huopaamiselta tunnu kumpikaan tietävän mitä haluatte
Siis mitä ihmettä te meinaatte? 2 vahinkoraskautta?!?!? Eihän se tosin ole vahinko kun ehkäisyä ette ole käytttäneet...
Veikkaan, että mies on tajunnut, että on aivan eri asia ASUA lasten kanssa samassa taloudessa kuin vain tavata niitä naisystävän luona.
Ja jos mies ei halua lapsia niin se ei halua. Ei ketään voi pakottaa. Tosin, nyt olette kimurantissa tilanteessa...
sinut aborttiin. Katso vaikka niitä jo olevia lapsia ja mieti haluaisitko tappaa samanlaisen!
tee lasta jota ette molemmat halua. Abortti ja sitten ehkäisy kuntoon. Suhteenne kaatuu varmasti jos pakotat miehen haluamattaan isäksi.
ei lasta voi enää perua, kun se on jo tulossa ja sillä siisti.
Ehdotan teille pariterapiaa, niin saatte käsiteltyä suhdettanne vaivaavat asiat heti alussa. Joka tapauksessa teistä on tulossa vanhempia. Mutta olisihan se hyvä ratkoa miten kasvaisitte yhdessä hyviksi vahnemmiksi. Mieluummin myös pariskunnaksi yhdessä perheenä eläen, mutta joka tapauksessa tasapainoisesti.