Kun elämä sujuu muualla paitsi kotona...
Ihana työ, hyviä ystäviä, tulen toimeen työssäni niin asiakkaiden, työkavereiden kuin pomojen kanssakin. Ystävien kanssa ei ole ikinä riitaa, eikä sisarusteni kanssa.
Mutta kotielämä onkin sitten hirveää. Huudan kotona koko ajan, en kestä lasten tyhjää vänkyämistä yhtään, siis sitä että tehdään vaikka mitä eikä rajoja oteta vastaan ollenkaan. Kukaan ei halua siivota omia sotkujaan, töllö pitäisi olla auki aamusta iltaan. Toisilta halutaan vaikka silmät päästä ja jos ei onnistu, niin sitten lyödään ja tönitään ja huudetaan. Kun pyytää lapsia laittamaan omat huoneet kuntoon, alkaa kauhea meteli, huuto ja sitä kestää ainakin tunnin. Tavaroita sullotaan sängyn alle ja vaikka mihin, ja äiti on aina se maailman kauhein ihminen ja "tämä on elämän kauhein päiväää, yääääh" ja plaa, plaa. Ja sitten äitikin huutaa koko ajan..
Huudan miehellekin, kun menee hermo siihen, että tulen töistä kotiin ja jos mies on ollut lasten kanssa kotona, näkykin on sellainen. Eli kämppä on kuin pommin jäljiltä, miestä ei kiinnosta se, että lattialla on metri rompetta, tiskit makaa pöydällä. Siinä se pötköttelee vaan sohvalla kaukosäädin kädessä. Kunnes astun ovesta sisään, häipyy kuin pieru saharaan ja minä jään siivoamaan sotkut ja kuuntelemaan kiukuttelevia kakaroita.
Haluan pois täältä ja yksin olemaan, tai tulen hulluksi, AAAAAGGGHHH!!!
Kommentit (16)
Mun kaveri teki joskus näin.
Lapset valitti kun ei ollu hyvää ruokaa.
Kahteen viikkoon äiti ei sitten tehnyt ollenkaan ruokaa, johan ruoka rupes maistumaan....
Ja "osta se oma asunto". Onko sulla ap jo uusi mieskin katsottuna, kun näissä tarinoissa usein on?
Ensinnäkin voin kertoa, että tuo tilanne teillä kotona taitaa olla ihan yleistä, ja samalta tuntuu minustakin usein, eli siis että miestä eivät sotkut vaivaa ja olisi tavallaan helpotus kun saisi huolehtia itse kaikesta. Mutta sittenpä tosiaan huolehtisit itse kaikesta! Ja menettäisit samalla elämänkumppanin. Jos mies on muuten kunnollinen, niin lähetä vain tänne, mun miehen suurimmat ongelmat piilee empatiakyvyn puolella eikä siivottomuus ole suurin ongelma.
Kun teillä kerran on lapsia, on aika lyhytnäköinen ja typerä ratkaisu ottaa ero miehen siivottomuuden vuoksi. Oikeampi ratkaisu on mennä vaikka perheneuvontaan eli terapiaan yhdessä miehen kanssa. Ei kai kukaan tosissaan heitä ukkoa pihalle siinä vaiheessa, kun on yhteisiä lapsiakin vain siksi, että hänellä on erilaiset siivouskäsitykset? Ei ainakaan saisi.
Vaikuttaa siltä muutenkin, että ap itse harrastaa aikamoista kontrolloimattoman surkeaa käytöstä ja toimintaa, kun kerran huutaa päivät pitkät. Teidän pitäisi totta kai tehdä joku kunnollinen muutos tilanteeseen ja ilmeisesti tarvitsette asiaan ulkopuolista tahoa, jos kerran ette osaa keskenänne keskustella ja palaveerata kunnolla aikuisten tavoin. Pääasia että pysähdyt itse tilanteessa ja koitat lopettaa huutamisen. Ensinnäkin lasten levottomuus ja huono käytös johtuu monesti siitä, että he eivät saa äidiltä myönteistä huomiota ja palautetta.
Totta hemmetissä työpaikalla ja kavereiden kanssa kuppilassa rupatellessa elämä on paljon helpompaa, mutta niin se vain on, että useimmilla ihmisillä on kuitenkin myös koti, ja jos on tullut lapsia tehtyä, elämä kotona ON henkiseti ja usein myös fyysisesti vaativampaa kuin töissä. Mutta meistä moni kuitenkin ammentaa kotoa rakkautta, jota ei töistä saa. Lapsettomana sinkkuna elämäsi olisi varmasti huolettomampaa ja pelkkään omaan hauskanpitoon keskittyvää, mutta varmasti myös yksinäisempää ja tyhjempää.
että totta kai tilanne on sinulle aika sietämätön, ja miehesi täytyy muuttaa käytöstään. Mutta etteköhän nyt lähtisi siitä, että otatte kunnon perhepalaverin ja sovitte asioista ihan juurta jaksaen. Jokaisen on sitouduttava tiettyihin asioihin, ja parhaiten miehesi varmasti herää tilanteeseen kun kerrot hänelle ihan kasvotusten miten tärkeä asia on sinulle ja kuinka et aio enää sietää sotkemista. Kirjoitatte vaikka työnjaon paperille ja laitatte seinälle.
Jos tuo ei onnistu, niin mars pariterapiaan.
Ja "osta se oma asunto". Onko sulla ap jo uusi mieskin katsottuna, kun näissä tarinoissa usein on? Ensinnäkin voin kertoa, että tuo tilanne teillä kotona taitaa olla ihan yleistä, ja samalta tuntuu minustakin usein, eli siis että miestä eivät sotkut vaivaa ja olisi tavallaan helpotus kun saisi huolehtia itse kaikesta. Mutta sittenpä tosiaan huolehtisit itse kaikesta! Ja menettäisit samalla elämänkumppanin. Jos mies on muuten kunnollinen, niin lähetä vain tänne, mun miehen suurimmat ongelmat piilee empatiakyvyn puolella eikä siivottomuus ole suurin ongelma. Kun teillä kerran on lapsia, on aika lyhytnäköinen ja typerä ratkaisu ottaa ero miehen siivottomuuden vuoksi. Oikeampi ratkaisu on mennä vaikka perheneuvontaan eli terapiaan yhdessä miehen kanssa. Ei kai kukaan tosissaan heitä ukkoa pihalle siinä vaiheessa, kun on yhteisiä lapsiakin vain siksi, että hänellä on erilaiset siivouskäsitykset? Ei ainakaan saisi. Vaikuttaa siltä muutenkin, että ap itse harrastaa aikamoista kontrolloimattoman surkeaa käytöstä ja toimintaa, kun kerran huutaa päivät pitkät. Teidän pitäisi totta kai tehdä joku kunnollinen muutos tilanteeseen ja ilmeisesti tarvitsette asiaan ulkopuolista tahoa, jos kerran ette osaa keskenänne keskustella ja palaveerata kunnolla aikuisten tavoin. Pääasia että pysähdyt itse tilanteessa ja koitat lopettaa huutamisen. Ensinnäkin lasten levottomuus ja huono käytös johtuu monesti siitä, että he eivät saa äidiltä myönteistä huomiota ja palautetta. Totta hemmetissä työpaikalla ja kavereiden kanssa kuppilassa rupatellessa elämä on paljon helpompaa, mutta niin se vain on, että useimmilla ihmisillä on kuitenkin myös koti, ja jos on tullut lapsia tehtyä, elämä kotona ON henkiseti ja usein myös fyysisesti vaativampaa kuin töissä. Mutta meistä moni kuitenkin ammentaa kotoa rakkautta, jota ei töistä saa. Lapsettomana sinkkuna elämäsi olisi varmasti huolettomampaa ja pelkkään omaan hauskanpitoon keskittyvää, mutta varmasti myös yksinäisempää ja tyhjempää.
pisteet tälle kirjoitukselle! Olen samassa tilanteessa siinä mielessä, että miehelläni korjattavaa olisi -ei siisteydessä vaan empatiakyvyn puolella. Mies nalkuttaa itselleni siitä, etten noudata HÄNEN siisteyskäsityksiään, olen kuitenkin perussiisti ihminen, varmasti "boheemimpi" kuin hän, joka tuntuu korjaavan jotain henkisiä asioita niillä siivousvälineillä...Luulen myös olevani ainoa, jolla näinpäin asetelma. Voi että jos tietäisin löytäväni rennon, empatiakykyisen, tunteellisen, välittävän, kunnioittavan miehen, niin siivoisin mielelläni enemmän kuin nyt, halveksintaa ja arvostelua kyllä saan osakseni.
töissä on ihanan siistiä, töissä osaa hommansa ja linjastolta voi valita valmista ruokaa pitkällä lounastauolla. Kaverin kanssa kahvilla on ihana jutskailla ja sitten mennä vähän elixiaan jumppaa peppuu piukaksi. Matkalla kotiin voi kipaista ostamassa jonkun kivan mekon pikkujouluihin. Sitten kun astuu kotiin synnyttämiensä lasten ja valitsemansa puolison luo, sillä sekunnilla alkaa vitutus. EI siinä varmaan kovin hyväksi ihmiseksi itseään tunne, kun kaikkialla muualla on helpompi hengittää kuin omassa kodissa. sillai, uskon että tällai se monilla miehillä ja naisilla menee. Kyllä keskiverto duuni on helpompaa kuin olla ihminen ihmiselle. Ja siks me tarvitaan lisää talouskasvuu ja lisää duunii ja lisää laitoksii riippuvaisille (lapset ja vanhukset) koska niiden seura on SIETÄMÄTÖNTÄ
mä oon ihan samassa tilanteessa!
Oikeasti olen tosi onnellinen, iloinen ja suosittu muualla kuin kotona. Kotiin kun tulen, hermot menee alle viidessä minuutissa. Lapset ei tottele mitään, kukaan ei siivoa jälkiään, miestä ei kiinnosta paskan vertaa miltä kämppä näyttää joten ei myöskään siivoa.
Olen siksi miettinytkin eroa, saisin pitää oman kämppäni siinä kunnossa kun haluaisin ja miestä ei olisi siellä sotkemassa. Se on unelmani.
Mitkään sopimiset siivoamisista tms ei ole auttanut. Yritetty on vuosia.
Koen niin, että saisin lapsetkin helpommalla ymmärtämään, että perussiisteys on hyvästä. Ei he nyt edes ymmärrä, kun mieskin aina vänkää minulle vastaan "tyhjää siivoamista, mitä se vaikuttaa, kun sotkua tulee kuitenkin". No herttileijaa, jos ei välillä siisti niitä sotkuja, niin johan tässä asutaan kohta jossain kaatopaikalla.
Mutta haaveiluahan tämä on vain... Ollapa rohkeutta ottaa suuri askel ja toteuttaakin unelma!
Tattakai töissä on helpompaa kuin hoitaa kotona alle 5-vuotiaita tai yli 89-vuotiaita. Pääsee ruokatauolle ja kahvitauolle ja saa keskustella aikuisten kanssa.
Sitten tein päätöksen, että kokeilen ensin yhden päivän ja sitten kaksi jne. olla välittämättä mistään sotkuista, lasten riidoista ja miehen velttoilusta. Olen ihan tyynenä siellä sotkun keskellä enkä raivaa niitä kasoja mihinkään, en huuda enkä raivoa. Eka päivä teki aika tiukkaa, piti pinnistellä tosissaan. Viikon päästä alkoi lasten suusta kuulua kommenttia, että miksei toi äiti siivoa, täällä on ihan kauhean sotkuinen koti, johon minä vain kommentoin, että niin, ihan saatte siivota jos haluatte, minä en enää halua.
Seuraavana päivän lastenhuone oli siivottu... Mieskin näytti keräävän lehtipinoja pois pöydiltä. SEuraavana viikonloppuna siivottiin yhdessä koko perhe, ja yksi lapsista sanoi urakan jälkeen, että äiti, siistissä kodissa on jotenkin rauhallisempi olla... T. Neljän possun
äiti
huudettinko sinun lapsuudenkodissasi, oletko lkanut samanlaiseksi kuin oma äitisi?
Jos muut eivät siivoa, älä siivoa sinäkään. Tuo on ihan oma ottamasi rooli. Älä suostu menettämään malttiasi epäsiisteyden takia.
Haluatko olla sellainen äiti jonka kotiintuloon pitäisi valmistautua siivoamalla ja murehtimallla kelpaakohan sille nyt?
Lapaset ja mies eivät ole sellaisia kuin haluaisit. Pitäisikö sinun löysätä ja heittää pallo muille. Kysy perheeltäsi mitä voitaisiin tehdä ettei aina olisi niin kova sotku ja äitikin voisi rauhoittua kotona. Miehen kanssa voisitte miettiä kuka maksaa siivouksen jos sitä ei kukaan tee.
Ainakaan noin kuin teillä. Meillä oli AIVAN hirveä kaaos, kun heivasin siivoamisesta. Ja se kaaos kesti viikkoja. Ei meillä kukaan hokannut alkaa siivota, eikä vaan edes minulle mainonut, että kun on sotkuista. Koko sakki vaan nautiskeli rojujen keskellä elämisestä ja mieskin oli onnesta soikeana, kun vaimo ei paapattanut. Ja sotki myös entistä enemmän, koska oli jo valmiiksi sekaista.
Uskon taatusti, että meilläkin lapsilla tulisi rauhallisempi olo, jos se perussiisteys pysyisi myös miehen kanssa kotona ollessa.
t. ap
Sitten tein päätöksen, että kokeilen ensin yhden päivän ja sitten kaksi jne. olla välittämättä mistään sotkuista, lasten riidoista ja miehen velttoilusta. Olen ihan tyynenä siellä sotkun keskellä enkä raivaa niitä kasoja mihinkään, en huuda enkä raivoa. Eka päivä teki aika tiukkaa, piti pinnistellä tosissaan. Viikon päästä alkoi lasten suusta kuulua kommenttia, että miksei toi äiti siivoa, täällä on ihan kauhean sotkuinen koti, johon minä vain kommentoin, että niin, ihan saatte siivota jos haluatte, minä en enää halua.
Seuraavana päivän lastenhuone oli siivottu... Mieskin näytti keräävän lehtipinoja pois pöydiltä. SEuraavana viikonloppuna siivottiin yhdessä koko perhe, ja yksi lapsista sanoi urakan jälkeen, että äiti, siistissä kodissa on jotenkin rauhallisempi olla... T. Neljän possun
äiti
Siis ei mitään järjetöntä kaaosta, mutta jos jätän parina päivänä siivoamatta muiden jälkiä, niin vähintään loppuu puhtaat vaatteet. Ja nykyään lapset kyllä usein puhuvat, kuinka kauhea siivo on monillä kavereille ja kuinka kiva on, kun meillä on siistiä.
Mä oletan, että kun yhdessä sotketaan, niin yhdessä myös siivotaan. Mies on onneksi hyvin siisti ja varsinkin keittiön siisteys on hänelle tärkeää.
Mä nautin siisteydestä, mutta en ole mitenkään fanaattinen siivoaja.
Sitten tein päätöksen, että kokeilen ensin yhden päivän ja sitten kaksi jne. olla välittämättä mistään sotkuista, lasten riidoista ja miehen velttoilusta. Olen ihan tyynenä siellä sotkun keskellä enkä raivaa niitä kasoja mihinkään, en huuda enkä raivoa. Eka päivä teki aika tiukkaa, piti pinnistellä tosissaan. Viikon päästä alkoi lasten suusta kuulua kommenttia, että miksei toi äiti siivoa, täällä on ihan kauhean sotkuinen koti, johon minä vain kommentoin, että niin, ihan saatte siivota jos haluatte, minä en enää halua.
Seuraavana päivän lastenhuone oli siivottu... Mieskin näytti keräävän lehtipinoja pois pöydiltä. SEuraavana viikonloppuna siivottiin yhdessä koko perhe, ja yksi lapsista sanoi urakan jälkeen, että äiti, siistissä kodissa on jotenkin rauhallisempi olla... T. Neljän possun
äiti
Mutta onhan se järkky JOKA päivä tulla kotiin ja jo ulkona tulee silmien eteen kaaos, jatkuu portaiden kautta eteiseen ja sisälle kun pääse, niin räjähtää ihan silmille sekaisuus. Ruoat ja tiskit lojuu pöydillä, olohuoneessa ja lasten huoneessa on syöty milloin mitäkin. Eipä ole kuin tovi, kun mies oli antanut lapsen syödä tomaattia sängyllä ja vaihdoin puhdasta lakanaa, niin huomasin seinältä kyllä, mitä oli syöty. Tomaatti oli kai paukahtanut purressa, ja sitä töhnää oli tapetissa ja lattialla kuivettuneena. Puhumattakaan ruoan muruista sängyllä, lattialla, olohuoneen sohvalla...
Minä en taatusti siivousapua ala tänne maksamaan miehen sotkuja ja miehen luvalla lasten tekemiä sotkuja puhdistelemaan. Mies taas on pihi, ei se rahaa tuollaiseen suostu laittamaan.
En näe kyllä muuta ulospääsyä tilanteesta, kuin tosiaan se oma asunto.
siis KÄSKET. On se nyt jumankauta jos ei äijää saa sen verran tottelemaan. Heittäisin pellolle sellaisen sian.
Ja kun miestä käskyttää, niin luuletteko että siivoaa, no ei, se sotkee vittuillessa kahta kauheammin. Heittelee roskia tasoille tyyliin avaa jonkin pakkauksen ja jos siitä repaisee jonkin muovi- tai paperisiivun irti, niin heittää sen johonkin pöydälle. Sit viskelee vaatteitaan ympäri asuntoa, ja mitä enemmän pyydän keräämään ne pois, sitä enemmän levittää vaatteitaan. Lapsellinenhan tuo on koko ukko! Ja oikea ihanneroolimalli lapsille. Lapsetkin osaa jo tuon tyylin, kun on pyydetty siivoamaan, rytinä käy ja johan on entistä enemmän tavaraa lattialla.
Hulluksi tulen...