Minkälaiset yo-juhlat sinulle pidettiin?

Maksaja luonnollisesti määräsi tahdin. Parhaiten muistan sen, että sain lahjaksi paljon rahaa.

Äiti päätti ja minulle sopi.



Ketään ei kutsuttu mutta toistasataa vierasta kävi kahden päivän aikana ja satunnaisia vieraita myöhemmin.



Tarjoiluna seisova kahvipöytä, jossa ainoana suolaisena karjalanpiirakat. Sitten kakkua sekä "sataa" lajia makeaa.

sain/jouduin itse päättämään kaikesta. Kumma kyllä, en oikein muista juhlista mitään. :(

Maalla asuttiin, kutsu lehdessä ja koska vanhemmillani laaja tuttavapiiri, niin vieraita noin 100, taisi olla vähän ylikin.



Itse sain päättää tarjoilut ja ne myös pääosin itse toteutin. Tämäkin oli jotenkin täysin luontevaa. Täytekakut tilattiin leipomosta, mutta kaiken muun leivoin ja tein itse.



Vuosi oli -99

Olin jo asunut vhoden omassa kämpässa. Juhlat pidettiin kuitenkin lapsuudenkodissani ja äiti päätti kaikesta. Vieraita oli jotain 30, ja kaikki oli jokseenkin sekundaa tarjoiluista alkaen. Mä kirjoitin L:n paperit ja veli C:n. T.pikkusisko

Vieraita oli ehkä 10. Olen ainoa lapsi ja muutenkin suku tosi pieni, kummeista ei tullut kukaan, ei yksikään täti, setä tai eno. Isovanhempia minulla ei ole ollutkaan kuin isän äiti, joka kyllä tuli. Poikaystävä ja muutama naapuri kävivät. Kaikki kaverit oli tietenkin omissa juhlissaan.

Yhdessä äidin kanssa tehtiin tarjoilut. Vanhemmiltani en lahjaa saanut, niinkuin en kyllä myöhemmin häälahjaakaan.

Tästä siis aikaa jo kohta 20 vuotta.

Yhdysvalloissa ollut töissä toista kuukautta. En viitsinyt niiden takia tulla Suomeen takaisin. Äiti voivotteli ja motkotti mutta tyytyi lopulta mun ratkaisuun. Ja saihan se sit myöhemmin kehua kun pääsin opiskelemaan jenkkiyliopistoon. :=)

Hän halusi pitää puheen, mutta sekoitti puheessa minut siskooni ja käytti hänen nimeään :/

Maalla asuttiin, kutsu lehdessä ja koska vanhemmillani laaja tuttavapiiri, niin vieraita noin 100, taisi olla vähän ylikin.

Itse sain päättää tarjoilut ja ne myös pääosin itse toteutin. Tämäkin oli jotenkin täysin luontevaa. Täytekakut tilattiin leipomosta, mutta kaiken muun leivoin ja tein itse.

Vuosi oli -99

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa.

Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

Hän halusi pitää puheen, mutta sekoitti puheessa minut siskooni ja käytti hänen nimeään :/

känninen mummo

Kaikki tädit ja sedät ja isän ja äidin työtovereita. Myös omia ystäviä kävi ihan kivasti, koska useimmat ystävistäni oli kirjoittaneet jo vuotta aiemmin, koska olin ollut vaihdossa ja jäänyt vuoden "jälkeen".



Sain rahaa aika vähän, ehkä yhteenä jotain 1000 markkaa, mutta muistan, miten se koko raha meni siihen, että matkustin eri paikkakunnille pääsykokeisiin. Mihinkään omaan hurvitteluun siitä rahasta ei riittänyt.



Vaikutin itse tarjoiluihin. Meillä oli ihan perinteinen karjalainen pitopöytä. Pitkämatkalaisille karjalanpaistia jne. Kermakakkua jne. Tarjoilultaan olisi voinut olla vaikka jonkun viiskymppiset. Kirjoitin 94.

N 85 aikuista ja varmaan 25 lasta.



Keltaista leskeä kitattiin yli 50 pulloa, parasta olivat ne yli 200 itsetehtyä bebe-leivosta.

Äitihän ne järjesti ja minulle sopi se hyvin.

Siinä vaiheessa olin asunut jo melkein kaks vuotta omillani ja juhlat järjestettiin mun pienessä yksiössä, joten ei sitä tilaakaan ois ollu. Ite päätin kaikista tarjottavista ja suurimman osan tein ite. Äiti leipoi pari suolaista piirakkaa ja iskä toi kuoharit. Kun vieraita ei ollut paljoa (ja ne vähätkin lähti aikaisin), pääsin itse muutaman ystävän juhliin. Kyllä mulla hauskaa oli, vaikka aika vaatimattomalta vaikuttaa.

Kaikki tädit ja sedät ja isän ja äidin työtovereita. Myös omia ystäviä kävi ihan kivasti, koska useimmat ystävistäni oli kirjoittaneet jo vuotta aiemmin, koska olin ollut vaihdossa ja jäänyt vuoden "jälkeen".

Sain rahaa aika vähän, ehkä yhteenä jotain 1000 markkaa, mutta muistan, miten se koko raha meni siihen, että matkustin eri paikkakunnille pääsykokeisiin. Mihinkään omaan hurvitteluun siitä rahasta ei riittänyt.

Vaikutin itse tarjoiluihin. Meillä oli ihan perinteinen karjalainen pitopöytä. Pitkämatkalaisille karjalanpaistia jne. Kermakakkua jne. Tarjoilultaan olisi voinut olla vaikka jonkun viiskymppiset. Kirjoitin 94.

nuori itse ei tunne heitä ollenkaan???? Ihme tapa, en tajua.

Vai onko se sen takia, että isukki ja mamma pääsee leuhkimaan työkavereilleen ETTÄ MEIDÄN FLIKKA KIRJOITTI YLIOPPILAAKSI....

N 85 aikuista ja varmaan 25 lasta.

Keltaista leskeä kitattiin yli 50 pulloa, parasta olivat ne yli 200 itsetehtyä bebe-leivosta.

ihan kotona vaan ystävät ja sukulaiset kahviteltiin. 20 vuotta sitten.

Paperit lähti 6 ällänä, mutta takaisin tuli vain 4. Äidin mielestä ei kannattanut noin huonoja papereita juhlia ollenkaan :)

Mitä se teidän napaa kutittaa, millaiset juhlat jollain tuntemattomalla palstalaisella on ollut 20 vuotta sitten???

Maalla asuttiin, kutsu lehdessä ja koska vanhemmillani laaja tuttavapiiri, niin vieraita noin 100, taisi olla vähän ylikin.

Itse sain päättää tarjoilut ja ne myös pääosin itse toteutin. Tämäkin oli jotenkin täysin luontevaa. Täytekakut tilattiin leipomosta, mutta kaiken muun leivoin ja tein itse.

Vuosi oli -99

Onko se tosiaan maalaisille noin iso asia, vai ei kai enää voi olla? Kun kuitenkin yli 60 prossaa ikäluokasta sen tutkinnon suorittaa.

Sitten kun väittelee tohtoriksi tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon tiedekorkeakoulussa on todella oikeasti juhlimisen aihetta.

Ei kai kukaan pidä koko kylälle juhlia, jos valmistuu maisteriksi? En mä ainkaan pitänyt :) Toki se on "isompi" juttu, kuin yo-tutkinto, mutta ei aikuiset kai tuollaista tapaa juhlia... Ja toisaalta kyllä maalla juhlitaan myös ammattitutkintoa.

Mä miellän nuo yo-juhlat enemmänkin sellaisiksi "itsenäistymijuhliksi". Nuori on saanut koulut loppuun ja lähtee äidin helmoista maailmalle. Maalla tuo pitää kirjaimellisesti paikkansa, kun kaikki muuttaa mahdollisesti satojen kilometrien päähän jatko-opiskelemaan.

Se on sellainen oman elämän alkamisen juhla. Viimeinen juhla lapsuuden kodissa.