Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset: Kun miehen lapset tulevat teille
27.04.2012 |
esim. viikonlopuksi, niin jatkuuko normaali elämä vai pysähtyykö se?
Meillä tuntuu aina kaikki hommat seisovan, kun lapset ovat kylässä. Jotenkin kaikki aika ja energia menee noiden hyysäämiseen. Tuntuu hirveän vaivalloiselta tehdä mitään omaa hommaa, ja oikeastaan se on aika mahdotontakin. Opiskelusta on turha edes haaveilla. Mites muilla? En voi uskoa, että tämä on ihan normaalia.
Kommentit (63)
Ap eikö se sun äijä voi viedä lapsiaan vaikka puistoon? Ethän sä ole mikään seurustelu-upseeri, jos sulla on tärkeämpää tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsia jatkuvasti muutenkin, joten emme vietä lapsetonta arkea ennen miehen lapsen viikonloppukyläilyäkään.
Ainoa ero on se, että kun lapset näkevät vain tapaamisviikonloppuisin toisiaan, he pysyttelevät melko paljon lasten huoneessa kun miehen lapsi on meillä (kotonaan, kuten sanotaan). On silloin heilläkin paljon kivoja leikkejä yhdessä leikittävänä ja odottavat aina kovasti milloin lapsi tulee.
Sinulla ap on joko lapseton tilanne (en lukenut ketjua) tai asennevamma miehen lapsia kohtaan.
Ja juu ei ole minulla omia lapsia. -- En vain voi uskoa, että muissa lapsiperheissä olisi ihan jatkuva säätö ja sähellys päällä.
ap
Kyllä vain, kyllä lapsiperheessä on jatkuva säätö ja sähellys päällä suurimman osan ajasta. Tervetuloa viettämään lapsiperheen arkea!
omat biologiset lapset, mutta kyllä he ovat heti seuraavaksi rakkaimpia maailmassa. Jos ei suorastaan pakahduttavasta äidin rakkaudesta, niin välittävän aikuisen ja vanhemman roolista käsin tulen aina huolehtimaan heistä.
Olen ajoittain hänen lastensa kanssa tekemisissä kahden kesken jopa enemmän kuin isä itse.
Miehen lapset ovat kasvaneet yhteen minun lasteni kanssa, me kaikki kuulumme samaan perheeseen. Lapset nimittävät toisiaan veljiksi.
Kyllä mun syliin mahtuu muitakin lapsia ja teinejä kuin itse väsätyt.
Meillä samalla tavalla ja niin on monella muullakin. Av-mammat jeesustelee ja haukkuu, kun puhuu totta. Pitäisi teeskennellä palstalla jotain toisen naisen lapsia rakastavaa. :D
Täytyy kyllä sanoa, että ihan teekentelemättä ovat lapsipuoleni minulle todella rakkaita! Ja en itse jatkaisi suhteessa, jos olisin niin sairas luonteeltani, etten voisi "toisen naisen lapsia" rakastaa, ja niitä lapsia olisi. Mitä sitten, että ovat toisen naisen lapsia? Puoliksi ovat kuitenkin sen rakkaan aviomiehen! Ja toisaalta, enpä minä sitä lasten äitiäkään vihaa.
Vai niin. Ja kun sulla on näin, niin sitten kaikkien muidenkin pitää olla samanlaisia? Kaikki eivät ole yhtä lapsirakkaita, erittäin monet rakastavat vain omia lapsiaan. Aikuiset sopivat roolinsa ja perheensä rajat omalla tavallaan. Esimerkiksi meillä olen miehelleni luvannut sietää tämän vkl-lapsia. Se riittää meidän perheessämme. Ei sitä mikään mammaraati täällä voi muuttaa, eikä raadilla ole oikeutta sanoa kuinka meidän pitäisi asiamme hoitaa. Toki voisin täällä valehdella ja paheksua kaikkia, mutta en tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan tämä on heidänkin kotinsa, vaikka eivät täällä kirjoilla olekkaan.
Ei, elämä ei pysähdy kun lapsia tulee lisää. Meillä eletään pääsääntöiseti lasten ehdoilla. toki sekaan mahtuu omia menoja yms. Lapset ovat vaan niin pienen hetken pieniä ja nuoria, et ei haluta missata sitä.
tosin toiveemme on, että lapset pääsevät muuttamaan pian meille kokonaan ja virallisesti.
Meillä on yhteensä 8 lasta. Mies toi tullessaan 2, minä kaksi ja 4 pyöräytetty yhdessä. Jos meiltä jommalta kummalta kysytään, et montako lasta sulla on, molemmat vastaa, et 8. Ei meillä erotella.
Meillä on lapsia jatkuvasti muutenkin, joten emme vietä lapsetonta arkea ennen miehen lapsen viikonloppukyläilyäkään.
Ainoa ero on se, että kun lapset näkevät vain tapaamisviikonloppuisin toisiaan, he pysyttelevät melko paljon lasten huoneessa kun miehen lapsi on meillä (kotonaan, kuten sanotaan). On silloin heilläkin paljon kivoja leikkejä yhdessä leikittävänä ja odottavat aina kovasti milloin lapsi tulee.
Sinulla ap on joko lapseton tilanne (en lukenut ketjua) tai asennevamma miehen lapsia kohtaan.
mutta mistäs tässä nyt on asennevamma jo vedetty mukaan? En ole missään vaiheessa sanonut, etten esimerkiksi pitäisi mieheni lapsista. Mielestäni tulen heidän kanssaan ihan niin hyvin toimeen kuin vain toisen ihmisen lasten kanssa voi tulla, ja nimenomaan olen heidän kanssaan - miksi muuten olisin aina iltaisin puhki ja valittelisin, että oma elämä pysähtyy? Ehkä kannattaisi lukea koko ketju ennen tuollaisia kommentteja.
Taidan jättää ketjun seuraamisen tähän, ei tämä taida enää muuksi muuttua. Osa ylistää rakastavansa miehen lapsia kuin omiaan, loput syyllistävät äitipuolia. Hienoa, av.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan tämä on heidänkin kotinsa, vaikka eivät täällä kirjoilla olekkaan.
Ei, elämä ei pysähdy kun lapsia tulee lisää. Meillä eletään pääsääntöiseti lasten ehdoilla. toki sekaan mahtuu omia menoja yms. Lapset ovat vaan niin pienen hetken pieniä ja nuoria, et ei haluta missata sitä.
tosin toiveemme on, että lapset pääsevät muuttamaan pian meille kokonaan ja virallisesti.
Meillä on yhteensä 8 lasta. Mies toi tullessaan 2, minä kaksi ja 4 pyöräytetty yhdessä. Jos meiltä jommalta kummalta kysytään, et montako lasta sulla on, molemmat vastaa, et 8. Ei meillä erotella.
Olet onnellisessa tilanteessa. Minä jos menisin sanomaan miehen lapsia omikseni, niin ensinnäkin siinä hyppisi jo miehen eksäkin seinille. Hän kun on mm. sitä mieltä, etteivät mitkään HÄNEN lastensa asiat kuulu minulle. Mutta se nyt on jo toinen tarina...
Ensinnä, lapset ei ole meillä kylässä vaan tämä on heidänkin kotinsa, vaikka eivät täällä kirjoilla olekkaan.
Meillä taas ovat kylässä eivätkä ole oikeutettuja esim. omiin huoneisiin tai lomamatkoihin kuten meillä asuvat lapset. Voi kamala, kun eri perheissä on eri säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[
Vai niin. Ja kun sulla on näin, niin sitten kaikkien muidenkin pitää olla samanlaisia? Kaikki eivät ole yhtä lapsirakkaita, erittäin monet rakastavat vain omia lapsiaan. Aikuiset sopivat roolinsa ja perheensä rajat omalla tavallaan. Esimerkiksi meillä olen miehelleni luvannut sietää tämän vkl-lapsia. Se riittää meidän perheessämme. Ei sitä mikään mammaraati täällä voi muuttaa, eikä raadilla ole oikeutta sanoa kuinka meidän pitäisi asiamme hoitaa. Toki voisin täällä valehdella ja paheksua kaikkia, mutta en tee niin.
joka tuollaisen naisen ottaa. Sääli miehesi lapsia. jo tuo että kutsut niitä vkl-lapsiksi on ihan järkkyä. Kyl ne ihan kokonaan ovat miehesi lapsia vaikka teille et niitä useammin päästäkkään.
Kyllä täytyy naisen olla tunteeton.
Ensinnä, lapset ei ole meillä kylässä vaan tämä on heidänkin kotinsa, vaikka eivät täällä kirjoilla olekkaan.
Meillä taas ovat kylässä eivätkä ole oikeutettuja esim. omiin huoneisiin tai lomamatkoihin kuten meillä asuvat lapset. Voi kamala, kun eri perheissä on eri säännöt.
Ensin heidän perheensä ja kotinsa rikotaan ja sitten vanhemman uusi puoliso tulee ja vie oikeuden isänsä (yleensä isän) tai äidin kotiin.
Mistä tällaisia aikuisia ihmisiä oikein sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ole ihan normaalia että kun näkevät isäänsä niin hakevat huomiota, touhuavat paljon jne. Ja sellaista se nyt vaan on lasten kanssa.
Täällä kirjoitteli joku toinen nainen joka sanoi ettei miesten lapsilla ole mitään asiaa hänen kotiinsa. Heräsi vain kysymys että missä se mies sitten asuu? Jos mies asuu uuden naisen kanssa yhdessä niin sehän on yhteinen koti ja silloin mies TODELLAKIN saa tavata kodissaan lapsiaan! Vai mikä helv. hiiri se ukko on joka lähtee omasta kodistaan pois siksi aikaa kun hän tapaa OMIA lapsiaan? HÄ, TÄ? Täytyy naisen olla kyllä aika PIRTTIHIRMU jos heittää ukkonsa pihalle...
[
Vai niin. Ja kun sulla on näin, niin sitten kaikkien muidenkin pitää olla samanlaisia? Kaikki eivät ole yhtä lapsirakkaita, erittäin monet rakastavat vain omia lapsiaan. Aikuiset sopivat roolinsa ja perheensä rajat omalla tavallaan. Esimerkiksi meillä olen miehelleni luvannut sietää tämän vkl-lapsia. Se riittää meidän perheessämme. Ei sitä mikään mammaraati täällä voi muuttaa, eikä raadilla ole oikeutta sanoa kuinka meidän pitäisi asiamme hoitaa. Toki voisin täällä valehdella ja paheksua kaikkia, mutta en tee niin.
joka tuollaisen naisen ottaa. Sääli miehesi lapsia. jo tuo että kutsut niitä vkl-lapsiksi on ihan järkkyä. Kyl ne ihan kokonaan ovat miehesi lapsia vaikka teille et niitä useammin päästäkkään.
Kyllä täytyy naisen olla tunteeton.
Sun täytyy olla provo, kukaan ei ole noin vammainen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnä, lapset ei ole meillä kylässä vaan tämä on heidänkin kotinsa, vaikka eivät täällä kirjoilla olekkaan.
Meillä taas ovat kylässä eivätkä ole oikeutettuja esim. omiin huoneisiin tai lomamatkoihin kuten meillä asuvat lapset. Voi kamala, kun eri perheissä on eri säännöt.
Ensin heidän perheensä ja kotinsa rikotaan ja sitten vanhemman uusi puoliso tulee ja vie oikeuden isänsä (yleensä isän) tai äidin kotiin.
Mistä tällaisia aikuisia ihmisiä oikein sikiää?
Tietysti eronneen mamman vitusta!
Ensinnä, lapset ei ole meillä kylässä vaan tämä on heidänkin kotinsa, vaikka eivät täällä kirjoilla olekkaan.
Meillä taas ovat kylässä eivätkä ole oikeutettuja esim. omiin huoneisiin tai lomamatkoihin kuten meillä asuvat lapset. Voi kamala, kun eri perheissä on eri säännöt.
Ensin heidän perheensä ja kotinsa rikotaan ja sitten vanhemman uusi puoliso tulee ja vie oikeuden isänsä (yleensä isän) tai äidin kotiin.
Mistä tällaisia aikuisia ihmisiä oikein sikiää?
Meillä ainakin on päivänselvää, että lasten koti on äidin luona. Isän luona eli täällä meillä he ovat NELJÄ päivää kuukaudesta. Voiko tosiaan kutsua kodiksi? Minusta ei. Mielestäni sitten voitaisiin puhua kahdesta kodista, jos olisi vaikka vuoroviikkosysteemi.
Eikä tämä tarkoita, että täällä meillä (ts. minä) jotenkin vihattaisiin näitä lapsia tai muuta yhtä naurettavaa. Niin, ei heille kyllä ole omaa huonettakaan. Olohuoneessa nukkuvat, voi hirvitys.
[
Vai niin. Ja kun sulla on näin, niin sitten kaikkien muidenkin pitää olla samanlaisia? Kaikki eivät ole yhtä lapsirakkaita, erittäin monet rakastavat vain omia lapsiaan. Aikuiset sopivat roolinsa ja perheensä rajat omalla tavallaan. Esimerkiksi meillä olen miehelleni luvannut sietää tämän vkl-lapsia. Se riittää meidän perheessämme. Ei sitä mikään mammaraati täällä voi muuttaa, eikä raadilla ole oikeutta sanoa kuinka meidän pitäisi asiamme hoitaa. Toki voisin täällä valehdella ja paheksua kaikkia, mutta en tee niin.
joka tuollaisen naisen ottaa. Sääli miehesi lapsia. jo tuo että kutsut niitä vkl-lapsiksi on ihan järkkyä. Kyl ne ihan kokonaan ovat miehesi lapsia vaikka teille et niitä useammin päästäkkään.
Kyllä täytyy naisen olla tunteeton.
*********************************************
Kävikö sulla lainaukseen kykenemättömällä nyyhkijämammalla mielessä, että näiden vkl-lasten vanhemmat olisi ihan keskenään sopineet asioista? Syy on aina miehen uudessa?
meidän elämä ei ole koskaan pysähtynyt miehen lapsen takia. Meillä on yhteiset aika pienet lapset, joten nehän tässä meidät kuitiksi vetää, eikä 16-vuotias teini, joka on pikemminkin avuksi kuin vaivaksi. Esimerkiksi jos lähden kauppaan, niin voin jättää lapset teinille siksi aikaa. Mikään lastenhoitaja hän ei täällä ole, mutta ei se nyt paha ole olla pienempien kanssa kerran viikonlopussa tunti, kun nuorempi on päiväunilla koko sen ajan ja vanhempi lapsista 7v. eli riittää olla samassa talossa. Käytännössä notkuu siis netissä ja "päivystää" hetken.
Olisi aika pelottavaa olla sellaisen miehen kanssa, joka näkee entisen liiton lapsia neljä kertaa vuodessa ja antaa uuden vaimokkeen "ulostaa" lapset elämästä. Mitäs, jos meille tulisi ero? Hylkäisikö hän nämäkin lapset? Tottakai, minä olen aikuinen taloudessa ja mulla on oikeuksia. Ts. täällä ei kävele yksikaan kakru mun yli, including miehen lapsi. Silti miehen kuuluukin tavata lasta ja lapsen olla osa perhettä.
En mäkään voi mitään lukea tai katsoa omia ohjelmia ennen kuin leikki-ikäiset ovat nukkumassa. Ja olen illalla usein väsynyt, käyn töissä ja hoidan omia lapsia joka ainoa päivä :). Muistan, että ihmettelin samaa kuin sinä sukulaislasten kanssa oltuani ennen kuin olin itse äiti. Se mitä muistaa omasta lapsuudestaan on lapsen näkökulma arkeen.
Ei heillä ole tänne mitään asiaa. Eivät ole minun lapsia, mutta koti on minun. Olemme asuneet yhdessä 5v ja meillä on yhteinen vauva. Miehen lapsia olen nähnyt koko aikana kuin 4 kertaa. Minulle ei kuulu mieheni menneisyys ja edelliset lapset. Mies saa mielestäni tavata lapsiaan aina kun niitä haluaa, mutta minun ei tarvitse heitä sietää. Ovat kyllä vauvaakin tavanneet kun vauva on tapaamis viikonloppuna ollut miehellä mukana. Mies tapaa edelliset lapsensa joko lasten kotona tai miehen suvun kesämökillä. Parikertaa ovat viettäneet, luvallani, minun mökilläni. Miehen suvun juhliin en mene jos edelliset lapset ovat miehellä(paitsi appivanhempien hautajaiset yms pakolliset juhlat) Tein alusta asti selväksi, että ex lapsia en halua hoitaa tai olla heidän kanssa tekemisissä. Omat lapseni saavat kyllä olla tekemisissä puolisisarustensa kanssa jos niin haluavat
Mun, mun, mun. Etkö sä osaa muuta sanoa? Eikö se teidän koti ole teidän yhteinen vai onko se vaan sun koti? Kuina tunteeton ihminen voi olla, että tuollaisia sääntöjä jakelee. Ja kuka mies tuollaisen nielee? Tahdoton hissukkahiiri vain.
Toivon, et ukkos jättää sun ja tekee saman teidän lapselle/lapsille. Hylkää ja salaa nurkan takana joskus tapaa.
Täytyy kyllä sanoa, että ihan teekentelemättä ovat lapsipuoleni minulle todella rakkaita! Ja en itse jatkaisi suhteessa, jos olisin niin sairas luonteeltani, etten voisi "toisen naisen lapsia" rakastaa, ja niitä lapsia olisi. Mitä sitten, että ovat toisen naisen lapsia? Puoliksi ovat kuitenkin sen rakkaan aviomiehen! Ja toisaalta, enpä minä sitä lasten äitiäkään vihaa.