Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset: Kun miehen lapset tulevat teille
27.04.2012 |
esim. viikonlopuksi, niin jatkuuko normaali elämä vai pysähtyykö se?
Meillä tuntuu aina kaikki hommat seisovan, kun lapset ovat kylässä. Jotenkin kaikki aika ja energia menee noiden hyysäämiseen. Tuntuu hirveän vaivalloiselta tehdä mitään omaa hommaa, ja oikeastaan se on aika mahdotontakin. Opiskelusta on turha edes haaveilla. Mites muilla? En voi uskoa, että tämä on ihan normaalia.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, ei ole helppoa jos kaksiossa pyöritätte viikonloppuperhettä. Nyt suunnitelmallisuutta kehiin, kaipa lapset menevät nukkumaankin jossain vaiheessa?
Kyllä ne lapset ydinperheessäkin mölyävät ja "häiritsevät".
Älä niin paljon mieti niitä omia hommia, keskity lapsiin, ovat kuitenkin hetken vain pieniä ja luonanne.
Kai sen isukin pitäisi keskittyä omiin lapsiinsa eikä sen, joka ei ole niille mitään sukua. :D
Avaa silmäsi. Kyllä uusperheen perustavalla pitäisi olla oma suhteensa puolisonsa lapsiin. Eivät kai he nyt mitään ilmaa voi sinulle olla, vaikka eivät olekaan "mitään sukua"... mieluummin minä aikaani vietän bonuslapsieni kanssa ja tärkeämpiä he minulle ovat kuin sukuni.
Ymmärrän kyllä, ei ole helppoa jos kaksiossa pyöritätte viikonloppuperhettä. Nyt suunnitelmallisuutta kehiin, kaipa lapset menevät nukkumaankin jossain vaiheessa?
Kyllä ne lapset ydinperheessäkin mölyävät ja "häiritsevät".
ei mun ole mikään välttämättömyys opiskella, ja jos on niin voin tosiaan mennä yliopistolle/kirjastoon. Meneväthän nuo nukkumaan, mutta yleensä olen siinä vaiheessa jo ihan naatti ja saan päivän ensimmäisen hengähdyshetken. Jos esim. haluan katsoa telkkarista jonkin ohjelman, niin sekin on työn ja tuskan takana, että saanko katsoa sen rauhassa. Jotenkin vain tuntuu, ettei tämä ole lähelläkään normaalia lapsiperhe-elämää.
Tämä asunnon ahtaus on kyllä ongelma, mihinkään ei pääse "karkuun".
Älä niin paljon mieti niitä omia hommia, keskity lapsiin, ovat kuitenkin hetken vain pieniä ja luonanne.
Kai sen isukin pitäisi keskittyä omiin lapsiinsa eikä sen, joka ei ole niille mitään sukua. :D
Avaa silmäsi. Kyllä uusperheen perustavalla pitäisi olla oma suhteensa puolisonsa lapsiin. Eivät kai he nyt mitään ilmaa voi sinulle olla, vaikka eivät olekaan "mitään sukua"... mieluummin minä aikaani vietän bonuslapsieni kanssa ja tärkeämpiä he minulle ovat kuin sukuni.
minä eli ap. Yritän kyllä pitää yllä jonkinlaista suhdetta lapsiin ja vaikka v-tuttaisi joskus, niin en näytä sitä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin ruuan laittamiseen paneudun enemmän ja lasten sänkyihin laitan puhtaat lakanat. Ei se kaada normaalia arkea, kun isoon lapsimäärään on tottunut muutenkin. Lapset ovat olleet meillä paljon niinkin, että isä ei edes ole kotona. Tahtovat tavata "velipuoliaan" eli minun lapsiani.
Yhdeksäs vuosi menossa uusperheellisenä.
Mietipä sitä, että jotkut ihan ydinperheellisetkin asuvat ahtaasti ja opiskelevat. Ydinperheessä ne lapset on aina läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kiinni lasten iästä ja siitä, mitä tarkoitetaan "kaiken pysähtymisellä". Mitään superhuvituksia ei tarvi olla ja voi vaikka siivota :) Mutta toisaalta etenkin jos on kyseessä yhtään pienemmät lapset niin te elätte lapsiperhe-elämää ja sillä selvä. En minäkään pysty välttämättä rauhassa lukemaan tai katsomaan telkkaria omien lasteni kanssa!
Ei heillä ole tänne mitään asiaa. Eivät ole minun lapsia, mutta koti on minun.
Olemme asuneet yhdessä 5v ja meillä on yhteinen vauva. Miehen lapsia olen nähnyt koko aikana kuin 4 kertaa. Minulle ei kuulu mieheni menneisyys ja edelliset lapset.
Mies saa mielestäni tavata lapsiaan aina kun niitä haluaa, mutta minun ei tarvitse heitä sietää. Ovat kyllä vauvaakin tavanneet kun vauva on tapaamis viikonloppuna ollut miehellä mukana.
Mies tapaa edelliset lapsensa joko lasten kotona tai miehen suvun kesämökillä. Parikertaa ovat viettäneet, luvallani, minun mökilläni.
Miehen suvun juhliin en mene jos edelliset lapset ovat miehellä(paitsi appivanhempien hautajaiset yms pakolliset juhlat)
Tein alusta asti selväksi, että ex lapsia en halua hoitaa tai olla heidän kanssa tekemisissä. Omat lapseni saavat kyllä olla tekemisissä puolisisarustensa kanssa jos niin haluavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ketjuissa on aina sama kaava. Lähimamma tulee riehumaan kuinka hänen lapsiaan on rakastettava kuin omia, muuten on tosi moraaliton tämä uusi nainen. :D
Älä niin paljon mieti niitä omia hommia, keskity lapsiin, ovat kuitenkin hetken vain pieniä ja luonanne.
Kai sen isukin pitäisi keskittyä omiin lapsiinsa eikä sen, joka ei ole niille mitään sukua. :D
Avaa silmäsi. Kyllä uusperheen perustavalla pitäisi olla oma suhteensa puolisonsa lapsiin. Eivät kai he nyt mitään ilmaa voi sinulle olla, vaikka eivät olekaan "mitään sukua"... mieluummin minä aikaani vietän bonuslapsieni kanssa ja tärkeämpiä he minulle ovat kuin sukuni.
Haista sinä vittu! :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei heillä ole tänne mitään asiaa. Eivät ole minun lapsia, mutta koti on minun.
Olemme asuneet yhdessä 5v ja meillä on yhteinen vauva. Miehen lapsia olen nähnyt koko aikana kuin 4 kertaa. Minulle ei kuulu mieheni menneisyys ja edelliset lapset.
Mies saa mielestäni tavata lapsiaan aina kun niitä haluaa, mutta minun ei tarvitse heitä sietää. Ovat kyllä vauvaakin tavanneet kun vauva on tapaamis viikonloppuna ollut miehellä mukana.
Mies tapaa edelliset lapsensa joko lasten kotona tai miehen suvun kesämökillä. Parikertaa ovat viettäneet, luvallani, minun mökilläni.
Miehen suvun juhliin en mene jos edelliset lapset ovat miehellä(paitsi appivanhempien hautajaiset yms pakolliset juhlat)
Tein alusta asti selväksi, että ex lapsia en halua hoitaa tai olla heidän kanssa tekemisissä. Omat lapseni saavat kyllä olla tekemisissä puolisisarustensa kanssa jos niin haluavat
kyllä sairas.Sä olet sairas!
Millaisia hiiriä te olette, jos ette uskalla komentaa lapsia olemaan hiljaa, jos teette vaikka jotain opiskelujuttuja? Mielistelette vain lapsia? Ihan sairasta.
Kaksi päiväkoti-ikäistä ja kaksi aikuista pienessä kerrostalokaksiossa. Kahdesta pienestä lähtee meteliä, teki mitä tahansa. Opiskelujuttuni vievät helposti useamman tunnin jos alan niitä tehdä, eikä tuon ikäisiltä oikeasti voi vaatia kuin ihan vain hetken hiljaa olemista.
En tiedä, en oikein osaa selittää mitä tarkoitin aloituksella. Jotenkin hirveä härdelli päällä koko ajan, mikään ei suju ilman kamalaa säätöä.
Nyt tarina muuttuikin näin, kun paljastuit nurkassa piileskeleväksi hiireksi. Mene vaikka kirjastoon lukemaan, siellä on kaltaisiasi vinkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaalit jutut jatkuvat kun miehen lapset tulevat meille. Totta kai se arkea hieman kuitenkin muuttaa, kun lapsia on enemmän. Lomilla ja muina erityisaikoina me kehitellään jotain kivaa tekemistä mahdollisimman paljon, koska haluamme. Haluamme tehdä siis siis lasten kanssa kivoja juttuja, kun ovat meillä. Mutta ihan perusvisiiteillä on normaalia arkea eli yhdessä oleilua, juttelua ja sellaisia juttuja.
minä en ukon kakaroita katso Minun Talossani.
Huokaus, uusperheen elämästä täällä ei oikeasti kannata edes yrittää keskustella asiallisesti. Aina samat länkytykset.
Ei heillä ole tänne mitään asiaa. Eivät ole minun lapsia, mutta koti on minun.
Olemme asuneet yhdessä 5v ja meillä on yhteinen vauva. Miehen lapsia olen nähnyt koko aikana kuin 4 kertaa. Minulle ei kuulu mieheni menneisyys ja edelliset lapset.
Mies saa mielestäni tavata lapsiaan aina kun niitä haluaa, mutta minun ei tarvitse heitä sietää. Ovat kyllä vauvaakin tavanneet kun vauva on tapaamis viikonloppuna ollut miehellä mukana.
Mies tapaa edelliset lapsensa joko lasten kotona tai miehen suvun kesämökillä. Parikertaa ovat viettäneet, luvallani, minun mökilläni.
Miehen suvun juhliin en mene jos edelliset lapset ovat miehellä(paitsi appivanhempien hautajaiset yms pakolliset juhlat)
Tein alusta asti selväksi, että ex lapsia en halua hoitaa tai olla heidän kanssa tekemisissä. Omat lapseni saavat kyllä olla tekemisissä puolisisarustensa kanssa jos niin haluavat
Meillä samalla tavalla ja niin on monella muullakin. Av-mammat jeesustelee ja haukkuu, kun puhuu totta. Pitäisi teeskennellä palstalla jotain toisen naisen lapsia rakastavaa. :D
minä en ukon kakaroita katso Minun Talossani.
Huokaus, uusperheen elämästä täällä ei oikeasti kannata edes yrittää keskustella asiallisesti. Aina samat länkytykset.
En tajua näitä aloituksia. Eläkää kuten tahdotte, ei se kuulu mammaraadille.
Se että menee naimisiin miehen kanssa jolla on jo edellisiä lapsia ei tarkoita että kuuluvat automaattisesti äitipuolen hoidettavaksi ja elämään. Eivät ole minun sukulaisia eivätkä minulle tärkeitä. Mieheni lapsia ovat ja kuuluvat mieheni menneisyyteen eivät minun.
Vaikka en lapsia tapaakkaan niin muista heitä kyllä nimipäivänä, synttärinä, jouluna ja tuon tuliaisia ulkomaanmatkoiltani.
Ei heillä ole tänne mitään asiaa. Eivät ole minun lapsia, mutta koti on minun.
Olemme asuneet yhdessä 5v ja meillä on yhteinen vauva. Miehen lapsia olen nähnyt koko aikana kuin 4 kertaa. Minulle ei kuulu mieheni menneisyys ja edelliset lapset.
Mies saa mielestäni tavata lapsiaan aina kun niitä haluaa, mutta minun ei tarvitse heitä sietää. Ovat kyllä vauvaakin tavanneet kun vauva on tapaamis viikonloppuna ollut miehellä mukana.
Mies tapaa edelliset lapsensa joko lasten kotona tai miehen suvun kesämökillä. Parikertaa ovat viettäneet, luvallani, minun mökilläni.
Miehen suvun juhliin en mene jos edelliset lapset ovat miehellä(paitsi appivanhempien hautajaiset yms pakolliset juhlat)
Tein alusta asti selväksi, että ex lapsia en halua hoitaa tai olla heidän kanssa tekemisissä. Omat lapseni saavat kyllä olla tekemisissä puolisisarustensa kanssa jos niin haluavatkyllä sairas.Sä olet sairas!
Millaisia hiiriä te olette, jos ette uskalla komentaa lapsia olemaan hiljaa, jos teette vaikka jotain opiskelujuttuja? Mielistelette vain lapsia? Ihan sairasta.
Kaksi päiväkoti-ikäistä ja kaksi aikuista pienessä kerrostalokaksiossa. Kahdesta pienestä lähtee meteliä, teki mitä tahansa. Opiskelujuttuni vievät helposti useamman tunnin jos alan niitä tehdä, eikä tuon ikäisiltä oikeasti voi vaatia kuin ihan vain hetken hiljaa olemista.
En tiedä, en oikein osaa selittää mitä tarkoitin aloituksella. Jotenkin hirveä härdelli päällä koko ajan, mikään ei suju ilman kamalaa säätöä.
Nyt tarina muuttuikin näin, kun paljastuit nurkassa piileskeleväksi hiireksi. Mene vaikka kirjastoon lukemaan, siellä on kaltaisiasi vinkumassa.
Millä perusteella on nurkassa vinkuva hiiri? :D
No joo, mulla on vaan sellainen mielikuva lähinnä omasta lapsuudestani, että lapset - pienetkin - touhuavat edes välillä jotain ihan yksinään tai keskenään. Nämä ovat koko ajan pitämässä meteliä, vaativat huomiota jne. Kertaakaan eivät ole oma-aloitteisesti syventyneet vaikkapa legojen rakenteluun tai piirtämiseen.
Ja juu ei ole minulla omia lapsia. Ihan noin röyhkeäksi en kuitenkaan ryhdy, että sanoisin ettei miehen lapsilla ole tänne asiaa :D eivät he minua häiritse, enemmän häiritsee se, ettei tämä elo tunnu mitenkään normaalilta tai luontevalta. En vain voi uskoa, että muissa lapsiperheissä olisi ihan jatkuva säätö ja sähellys päällä.
ap
joten minun elämäni on jopa helpompaa kuin viikolla. Isä on lastensa kanssa, minä saanrauhassa shoppailla, opiskella, käydä ystävillä jne.
Mies teki alusta alkaen selväksi, että tämä on myös hänen kotinsa ja kun lapset ovat täällä, hän panostaa heihin 100%. Minulle se sopii erittäin hyvin, saanhan minä kahdessa viikossa 12 päivää, jolloin mies panostaa minuun.